Yliopistoa ei voi johtaa kuten Wärtsilää
Eduskuntavaalien lähestyessä yliopistojen rahoitus on noussut puheenaiheeksi. Tällä kertaa tiedepolitiikasta toivoisi hieman euroja syvällisempää keskustelua. Tarjoaako Matti Vanhasen (kesk) hallituksen nopeasti valmistelema vuoden 2010 yliopistolaki puitteet menestyville yliopistoille 2020-luvun Suomessa?
Mielestäni ei. Rahoituksen pitkäjänteisyys on kadonnut ja tiedeyhteisöistä on tehty suuryrityksiä, joita johdetaan kuin mitäkin Wärtsilää. Yliopistolaiset muistavat eron ennen ja jälkeen nikkareidensa ”fantastiseksi” hehkuttaman uudistuksen. Siinä missä yliopistoja johdettiin aiemmin demokraattisesti, valta on nyt keskittynyt dekaaneille ja ulkopuolisista jäsenistä koostuville hallituksille.
Suurimman jäljen pieleen mennyt laki teki kuitenkin rekrytoinnin avoimuuteen. Kun viroista tuli toimia, läpinäkyvyys katosi siitä, keitä kovasti kilpailtuihin opetus- ja tutkimustehtäviin valitaan. Toisin kuin ennen juridista valitustietä ei ole, jos hakija kokee tulleensa epäoikeudenmukaisesti arvioiduksi. Kun käytetään julkisia varoja, läpinäkyvyys on vähintä, mitä voidaan edellyttää.
Työhyvinvointikyselyt kertovat omaa karua kieltä siitä, miten työntekijät näissä ”markkinaopistoissa” voivat. Pahoinvointi heijastuu tutkimuksen ja opetuksen laatuun. Vaikka monissa hallitusohjelmatavoitteissa korostuu lisärahoituksen tarve, pelkästään rahaa kaatamalla Suomen korkeakouluja ei nosteta maailman huipulle. Epäonnistuneen yliopistolain valuviat johtamisessa ja rekrytoinnissa on pakko korjata.
Seuraavan hallituksen ohjelmaan tulee saada yliopistolain uudistaminen työhyvinvoinnin näkökulmasta.
Mielipidekirjoitus ”Yliopistolain remontti saatava hallitusohjelmaan” Turun Sanomissa 19.12.2022 https://www.ts.fi/lukijoilta/5853365
Wärtsilä valmistaa laivamoottoreita ym., ja liikeyrityksenä sen on ilmeisesti tarkoitus tuottaa voittoa omistajilleen.
Yliopistojen on tarkoitus tuottaa ainakin tutkittua tietoa ja sen mukaista opetusta. Seurasin yliopistouudistukseen liittyvää keskustelua tuolloin vielä yliopiston sisältä käsin. Muistiin ei jäänyt päällimmäiseksi, millaisilla tieteenfilosofisilla argumenteilla perusteltiin, että uudistettu yliopisto tuottaisi entistä paremmin laadukasta tutkittua tietoa. Olisi kiinnostavaa saada niistä perusteista kertausta yliopistouudistuksen puolustajilta.
Hyvinvointinäkökulmakin on tärkeä. Useimmat tuntemani tutkijat taisivat ajatella sen painavan samaan suuntaan kuin tieteenfilosofisen argumentaation: kun tutkijaopettajat saavat keskittyä pikäjännitteisesti keskeisimpiin tutkimus- ja opetustöihinsä, he yleensä voivat verrattain hyvin. Huippuyksiköiden piirissä tämä taisi kohtalaisesti toteutuakin, mutta muualla oli havaitakseni vaihtelevampaa.
Toki yliopistoilla on yhteiskunnallisetkin tehtävänsä. Niihin liittyen jännitteitä kai syntyy lähinnä siitä, jos yliopistoja halutaan ohjata vahvasti hallituksen tai liike-elämän tahoilta, tutkimuksen ja opetuksen autonomiaa kaventaen. Silloin voi unohtua, että yliopistojen tuottama tutkittu tieto on yhteiskunnallisesti arvokkainta pääsääntöisesti juuri silloin, kun se on yliopistojen autonomisesti tuottamaa tutkittua tietoa — tieteenfilosofian parhaiden kriteerien mukaan tuotettua tietoa ja ymmärrystä.
Tämä ei aina satu yhteen trendikkäimpien ideologioiden tai vienninedistämissuunnitelmien kanssa. Silti se on käsittäkseni perustellusti pitkällä tähtäimellä (ja nopeamminkin?) paras tie sekä kansakunnalle että ihmiskunnalle.
Ilmoita asiaton viesti
Yliopistot – ainakin ne joita tunnen – ovat paljolti itse vastuussa (tai jos haluat, käytä sanaa ”syyllisiä”) huonosta johtamisesta ja epäterveestä organisaatiokulttuurista.
Raha näyttelee tietysti jotain roolia, mutta toimintakulttuuria sillä ei osteta.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan samoin muistan tuo yliopistolain uudistuksen vuoden 2010 paikkeilla.
Yliopistot lakki ojossa virkamiehineen keräämässä rahaa yrityksiltä ja yksityisiltä ihmisiltä, koska jokainen kerätty euro monistui valtion avulla moninkertaiseksi potiksi.
Palkkio siitä lahjoituksesta oli nimi korealle paikalle Agoran seinään, ja näin syntyi eliitti, joka alkoi palkitsemaan itseään. Kovin kauaa ei tämä korruptiorinki kuitenkaan pysynyt pystyssä.
YLE kirjoitti 2010: ”Yliopistouudistus sai työntekijöiltä tyrmäävän tuomion”.
https://yle.fi/a/3-5683243, samoin Tekniikkatalous, ja lukemattomat muut median kanavat: https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/yliopistouudistus-jamahti-vaittelyksi/
Ilmoita asiaton viesti
Aika lailla tohtorituotannosta on tullut jo teollista liukuhihnatoimintaa.
Poliitikot ja niiden puolisot väittelevät tohtoreiksi saamansa tittelin takia aikomatta ollenkaan tutkijan uralle ja sitten tutkitaan kaikenlaista huuhaata, jolla ei ole mitään hyötyä kansalle. Tämä viittaa siihen, että tohtoreiden laatutaso on myös laskenut.
Näin pienellä kansalla ei ole varaa tohtoreiden liukuhihnatuotantoon.
”Nyt se on tutkittu! Liukkaalla kelillä liukastellaan eniten”
”Tuore väitöskirjatutkimus osoittaa, että säällä on vaikutusta siihen, kuinka paljon ihmiset liukastelevat.”
https://www.iltalehti.fi/saauutiset/a/35385a87-e86b-421a-8908-710555e49a9b
Ilmoita asiaton viesti
Only independent universities produce the research that benefits humans at large – depending on state or large private donations only makes leadership give up their independence and teaching next generation falls into this same deep hole
Having Uber drivers with two master degrees is wasteful spending too
A clear strategy is missing – graduating students need to get degrees in demand by employers to offer them jobs
Independent academics conducting impartial research for humankind not political ambitions is needed
Partnership between private and public has produced best innovation in Britain and American universities
Ilmoita asiaton viesti