Ratkaisu ilmastonmuutokseen

Ilmastonmuutos on kuluvan vuosisadan kolmen tärkeimmän kysymyksen joukosta ehkä tärkein, ja erittäin vaikea onglema ratkaistavaksi.

Kiina ei tätä ratkaise. Kiinassa keskushallinto saattaa ottaa aika isoja askelia siihen suuntaan, kun väestö rupeaa olemaan tarpeeksi kyllästynyt, mutta Kiinalla ei oikein ole lainkaan pehmeää valtaa eikä kansalaispaine vaikuta paljoa äärimmäisen autoritäärisessä systeemissä. Hiilivoimalat puskee jatkossakin siellä paskaa taivaalle, ja tahti saattaa kiihtyä nykyisestäkin. Vertailun vuoksi, kiinalaiset tuottavat jo nyt enemmän saasteita per henkilö kun suomalaiset, vaikka elintaso on sangen kaukana suomalaisesta.

Yhdysvalloissa äänestäjien enemmistö ei usko ilmastonmuutosta olevankaan, ja luottaa siihen että Trump ja Jeesus palaavat maan päälle, enkelit pelastaa tai että ilmastonmuutos on kommunistien salajuoni. Amerikkalaisen poliittisen järjestelmän lukkiintuminen keskinäiseen riitelyyn, kongressin kyvyttömyys saada aikaan lainsäädäntöä ja aivan muut prioriteetit pitävät huolen siitä että USA ei maailman ympäristöongelmia ratko, päinvastoi, amerikkalaisen kuluttajan ja äänestäjän tärkein prioriteetti on halpa bensa.

Venäjä näkee hyötyvänsä ilmastonmuutoksesta kun pohjoinen merireitti avautuu, isompi osa maasta on viljelykelpoista ja muut maat heikkenee, eikä Venäjällä ei ole jatkossakaan mitään muutakaan myytävää kun fossiilisia polttoaineita, etenkään nyt kun asekauppa sakkaa kovaa, kun venäläisten aseiden laatu on Ukrainassa nähty, ja Venäjän kyky tuottaa aseita muille kuin itselleen ja luotettavuus kansainvälisenä kumppanina on pohjamudissa.

Intia on suossa oman politiikkansa pirstaleisuuden ja vaikean ulkopoliittisen tilanteensa kanssa. Intia ei ole lukuisista yrityksistään huolimatta saanut talouttaan kunnolla nousu-uralle, ja maa on todella sekavassa jamassa. Yli sata puoluetta kilpailevat valtiollisella ja paikallisilla tasoilla eikä keskusvallalla ole kykyä kuin korkeintaan reagoida myöhässä nouseviin kriiseihin.

Onneksi on EU. Olemme maailman kolmanneksi suurin talousmahti. Eurooppalaiset sangen laajasti sekä ymmärtää joitain ilmastonmuutoksen perusperiaatteita pääsääntöisesti laadukkaan koulutuksen ansiosta, että kannattavat toimia sen estämiseksi. Käytetään siis talouttamme työkaluna ja luodaan Hiilisopimus.

Hiilisopimus voi olla joko päästökauppaa tai hiiliveroa, tai niiden joku yhdistelmä. Olennaisempaa on saada riittävän hyvä sopimus kasaan riittävän nopeasti, eikä jäädä pohtimaan parasta mahdollista teoreettista vaihtoehtoa. Itse suosisin ennemmin päästöhuutokauppaa ennemmin, koska se luo automaattisesti markkinat hiilen sidonnalle ja mahdollistaa sen, että aktivistit voi ostaa päästöoikeuksia ja jättää ne käyttämättä, mutta olennaisempaa on saada riittävän hyvä malli nopeasti.

Hiilisopimus toimisi niin, että kaikki mukana olevat maat verottavat summalla X€ per CO2eq kaikkia fossiilisia polttoaineita aina kun ne nostetaan maasta, pumpataan käyttöön tai tuodaan maahan. Hiilisopimukseen liittyneen alueen ulkorajalla muualta tuoduista tuotteista peritään hiilitulli, jonka määrä säädetään niin, että se on suurempi kun mitä vastaava verotaakka olisi sopimusalueen sisällä tuotetulla tavaralla, jolloin syntyy insentiivi liittyä mukaan sopimukseen. Kaikkien sopimusosapuolien välillä vallitsee vapaakauppa, ja kaikkea ulkopuolella tuotettua verotetaan hiilitullilla. Verosumma per CO2eq kasvaa ennustettavasti joka vuosi, tai päästökaupan tapauksessa myytävien kiintiöiden määrä vähenee vuosittain vaikkapa 10% edellisen vuoden tasosta.

Realipoliittisesti nopein tapa saada toi veroalue leviämään on jakaa koko tuotto tasan kaikille niille kansalaisille joiden maat on mukana sopimuksessa, jolloin köyhimmät maat hyötyvät eniten. Euroopan firmat saa lähtäetua, koska täällä tuotetaan tavaraa puhtaammin kun muualla maailmassa pääosin, ja köyhemmillä mailla on insentiivi liittyä mukaan, koska niiden kansalaiset saavat suhteessa isommat osingot joilla tuloilla kehittyvät maat pääsevät rakentamaan omia talouksiaan ja kehittyvien maiden firmat pääsisivät vapaakaupan piiriin myymään tuotteitaan maailman rikkaimmalle talousalueelle.

Ei tämä nyt täydellinen ole, mutta paras malli jonka mä olen tänään keksinyt.