skriva, skriver, skrev, skrivit

Muutama päivä sitten satuin kehuskelemaan vaimolle osaavani joten kuten ruotsia. Hämmästyin ihan itsekin, kun huomasin sen niin positiivisesti sanoneeni.  Varmaankin jokin omahyväinen, itseriittoinen luuontainen vainu vaati itsetyydytystään. Onhan se kiva osata jotain.

Pystyn siis joten kuten lukemaan uutisen ruotsalaisesta lehdestä ja uskon, että ymmärrän suurimman osan enkä ymmärrä kauhean montaa kohtaa väärin. Eli luokkaa google translate.

Eli tähän yhteiskunta on sijoittanut tuhansia tunteja ja tuhansia euroja pelkästään minun osaltani. Luen muutaman uutisen vuodessa ruotsalaisesta lehdestä. En ole koskaan tavannut ruotsinkielistä (suomalaista) ihmistä, en puhunut ruotsia, en kirjoittanut sitä tarpeeseen tai muutoinkaan tarvinnut omaksi tai kenenkään muun hyödyksi.

Ja silti oli pakko tuhlata se aika ja energia – ja jättää aikanaan mm. pitkän matematiikan opiskelu pois, koska ruotsi ja matikka vaativat yhdessä kohtuuttoman määrän aikaa.

Magna cum laude ja ihan pitkänä, vaikka luin lyhyttä. Opin pakolla ja lopulta hyvin – täysin turhaan.

Olen varmaan ihan keskiverto suomalainen tässä. Kaikki panostukset ja raha ovat valuneet hukkaan, jotta kourallinen uppiniskaisia ylemmyydentuntoisia ruotsinkielisiä saisi ylvästellä asemalla, jota heillä ei oikeastaan enää ole sataan vuoteen ollut – kieltä lukuunottamatta.

Suomessa on 309 kuntaa, joista 49 on ruotsinkieisiä. Huom! Näistä 16 Ahvenanmaalla. Eli mannermaalla 33. Kaikki rannikolla, kaikki hyvin rajatulla maantieteellisellä alueella. Yli puolelle suomalaisista törmääminen hirven kanssa on tilastollisesti todennäköisempää kuin törmääminen ruotsin kieleen ruotsin luokan ulkopuolella. Ja me todella maksamme tästä.

”Iskä! Miks meidän pitää opiskella tätä paskaa, turhaa kieltä?”, kysyy kiitettäviä järjestään kaikista muista aineista suoltava tyttäreni. Ruotsin kohdalla seisoo turhautuminen, itku ja numerona 6. Vastasin: ”Siltä varalta, että joskus muutat Pietarsaareen.”

Pitäisikö meidän poistaa ruotsi nykyisestä asemastaan? Suomessa puhutaan myös muita vähemmistökieliä, kuten nyky maailmassa on tapana. 458 000 ihmistä Suomessa on ilman oikeutta äidinkielellä palveluun virastossa ja kaikkeen muuhun tai valtaväestön pakottamiseen opettelemaan heidän äidinkieltään.

Tietenkin he tulevat useista kymmenistä eri kielistä, mutta järjellä miettien kohtelemme heitä eriarvoisesti, jos annamme muutamalle hassulle ruotsinkieliselle (n. 290 000) valtavat oikeudet jo pelkästään kielen suhteen.  Vai pitäisikö ruotsin kielen lisäksi tasa-arvon nimissä tehdä englannista kolmas virallinen kieli, jotta tuo lähes kaksinkertainen joukko ruotsinkielisiin verrattuna saisi jotakin kielellistä tasa-arvoa. Olen varma, että suurella osalla heistä jo onkin ihan vapaaehtoisesti hankittua englannin taitoa. Eikä pakkoenglantikaan teettäisi mitään tuskia millekään osapuolella, koska kaikki haluavat oppia sitä j siitä on ihan 100%:lla varmuudella hyötyä jokaiselle. Toisin kuin…

”Iskä, miks ruotsalaiset tarvii oman puolueen?” Joka saakin hetken mietteliääksi ja lopulta vastaamaan: ”Jotta ne voivat ajaa omia etujaan. Tai rehellisyyden nimissä, poika, jotta he voivat ajaa vain omia etujaan.”

Demokratia vaatii pakkoruotsin ja muutoinkin ruotsinkielen aseman riisumista. Ainoa syy miksi ruotsinkielellä ja ruotsinkielisillä on erityisasema ja erityisiä oikeuksia on se, että Rkp on vaa’an kieli puolue ja saa aina sanella ehtonsa. 5% päättää 95% puolesta – mitä jos ensi vaalien jälkeen käännettäisiin nämä luvut oikein päin, jotta järki ja oikeudenmukaisuus sekä yhteinen hyvä voittaisivat.

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu