Durham, Venäjä-tutkinta ja luottamuksen palauttaminen

Syyskuusta 2016 alkaen usean vuoden ajan pääuutisiin Yhdysvalloissa ja paljolti myös Suomessa kuului Donald Trumpia koskeva Venäjä-tutkinta. Kohu alkoi hätkähdyttävästi presidentinvaalien (8.11.) lähestyessä. Suurta huomiota herätti ensimmäisten joukossa Yahoo News, jonka 23.9.2016 julkaisemassa artikkelissa kiirehdittiin tarvetta tutkia Trumpin kampanjan yhteyksiä Kremliin (U.S. intel officials probe ties between Trump adviser and Kremlin).

Kohu syvensi dramaattisesti epäluottamusta yhtäältä Trumpin leirin ja toisaalta Demokraattien ja valtavirtamedian välillä. Kyllästymiseen asti saimme kuulla, miten 2016 vaalien kärkihahmot Hillary Clinton ja Trump syyttivät toisiaan valehtelusta. Myös Liittovaltion poliisi FBI ajautui Trumpin kanssa vastakkain.

Erikoissyyttäjä John Durham on onnistunut tuomaan hämmästyttävän paljon uutta tietoa Venäjä-tutkinnan alkuperästä vielä tänä vuonna, 2022, erityisesti kevään Sussmann-oikeudenkäynnissä. Tutkinta kohdistui tässä demokraattijuristiin ja hänen FBI-yhteyksiinsä, kun Venäjä-tutkinnan huomio oli vuosia vain Trump-leiriä koskevissa epäilyissä. Durhamin työ on tarjonnut mahdollisuuden myös meille etätarkkailijoille lisätä luottamusta maan oikeusjärjestelmän tasapuolisuuteen.

Alkuviikosta päättyi sitten analyytikko Igor Danchenkoa koskeva oikeudenkäynti, joka saattaa jäädä Durhamin erikoissyyttäjäkauden viimeiseksi. Lisävaloa tapahtumiin on tullut taas paljon. Trump-lojalistien valtavirta olisi jo odottanut kunnon tuomiotakin.

Asiaa vähemmän seuranneille lienee avuksi ensin pieni kertaus tämän mutkikkaan vyyhdin joistakin pääkohdista. Kiireisemmät voivat hypätä suoraan esimerkiksi Danchenkon rooli alkaa paljastua -kappaleeseen.

Durham täydentänyt Muellerin tutkintaa huomattavasti

Kun erikoissyyttäjä Robert Muellerin historiallisen laaja ja kallis tutkinta Trumpin Venäjä-kytköksistä alkoi valmistua, monen toiveet kohuväitteiden selviämisestä olivat korkealla. Muellerin päätulokset jäivät kuitenkin laihoiksi. Hän totesi toukokuussa 2019: ”Emme pystyneet toteamaan presidentin syyllisyyttä tai syyttömyyttä.” (Yle 25.5.2019)

En osannut tuolloin vielä itse odottaa, että Venäjä-tutkinnan taustalta löytyisi oleellisia kytköksiä demokraatteihin ja jopa Clintonin kampanjaan. Durhamin tutkinnassa näitä kuitenkin kävi ilmi. Kuten kirjoitin Puheenvuorossa aiemmin, Sussmann oli tuonut FBI:n johtoportaan James Bakerille 19.9.2016 muistitikut, joiden piti osoittaa Trumpin kampanjan ja Kremlin salainen viestintä Alfa-pankin kautta. Oikeudenkäynnissä kävi ilmi FBI:n teknisen tason agenttien todenneen alle päivässä, ettei muistitikuilta löytynyt todistusaineistoa asiasta. Clintonin kampanja ja FBI antoivat Trump-vastaisen huhumyllyn silti pyöriä. Ja valtamedialta riitti tähän innostusta.

Toinen Venäjä-kohun useista tutkintalinjoista on koskenut nk. Steele-asiakirjaa. Siinä on paljon Trumpille kiusallisia väitteitä hänen kytköksistään Moskovaan, mukaan lukien väite groteskista prostituutiovideosta (nk. pissavideo). Asiakirja, jonka uskottavuus on vähitellen rapistunut, ryyditti kuitenkin oleellisesti huhumyllyä Trumpin Venäjä-kytköksistä kohun alkuvuosina. Nyt siis Durham on syyttänyt Steele-asiakirjan tärkeimmäksi lähteeksi osoittautunutta analyytikko Igor Danchenkoa valehtelusta FBI:lle.

Steele-asiakirjan uskottavuus hupenee

Yllä mainitussa Yahoo News -artikkelissa syyskuulta 2016 yhtenä huolenaiheena ovat Venäjän kyberhyökkäykset Demokraattipuoluetta sekä Arizonana ja Illinoisin osavaltioiden vaalien tietojärjestelmiä vastaan. Suurta huomiota saa samalla Trumpin neuvonantaja Carter Page. Hänen kerrotaan esimerkiksi ”näyttäytyneen Moskovassa heinäkuun alkupuolella, vain kahta viikkoa ennen kuin Republikaanit nimesivät Trumpin presidenttiehdokkaaksi, ja jälleen kerran kritisoineen Yhdysvaltain hallintoa”.

Epäilykset nousivat uudelle tasolle vain päiviä ennen presidentinvaaleja, kun Mother Jones -media julkaisi lokakuun lopulla (31.10.2016) kirjoituksen A Veteran Spy Has Given the FBI Information Alleging a Russian Operation to Cultivate Donald Trump. Kokeneeksi ja luotettavaksi kuvaillun entisen tiedusteluvirkailijan kerrottiin sanoneen, että ”Trumpin kampanjan ja Kremlin välillä oli molempia osapuolia hyödyttävää järjestelmällistä tiedonvaihtoa (an established exchange of information).” Alfa-pankki mainitaan. Kyseisen entisen vakoojan mukaan Venäjän tiedustelulla on Trumpin eräältä Moskovan-vierailulta tietoa, jolla Trumpia voi kiristää. Aihetta huoleen korostetaan.

Pian kävi ilmi, että tiedot oli antanut entinen brittivakooja Christopher Steele. Esimerkiksi CNN (18.4.2017)  raportoi, että FBI käytti Steeleltä saatua asiakirjaa oikeuttaessaan lupahakemustaan vakoilla Pagen viestintää. Steelen kytkökset yhtäältä FBI:hin ja toisaalta Demokraattipuolueeseen (DNC) ja Clintonin kampanjaan tulevat ilmi selkeästi edustajainhuoneen tiedustelukomitean republikaanipuheenjohtaja Devin Nunesin tiimin 2.2.2018 päivätyssä muistiossa. DNC:n ja Clintonin kampanjan sanotaan siinä maksaneen FBI:n pitkäaikaiselle lähteelle Steelelle Perkins Coie ja Fusion GBS -yritysten kautta yli USD160000 ”saadakseen [to obtain] halventavaa informaatiota Donald Trumpin yhteyksistä Venäjään”. (Vox 2.2.2018, Read: the full text of the Nunes memo)

CNN:n (23.7.2018) faktantarkistuksen mukaan Nunesin muistio esittää Steele-asiakirjojen DNC/Clinton-yhteyden vakoilulupahakemuksessa (Oct 2016 FISA warrant) osin harhaanjohtavasti. Jo FBI:n FISA-hakemuksesta käy CNN:n mukaan ilmi, että muistiosta oli maksanut Trumpin mustamaalaukseen pyrkivä henkilö. Siten Nunesin muistion lisävaloa ei pitäisi liioitella. Joka tapauksessa tämä muistio toi selvästi esiin DNC:n ja Clintonin kampanjan roolin asiassa noin 1,5 vuotta kohun syntymisen jälkeen eikä edes CNN kiistänyt itse asiaa ainakaan enää heinäkuussa 2018.

Yle huolissaan luottamuksen rapautumisesta

Suomessa Ylen toimittaja Paula Vilén (3.2.2018) kirjoitti Nunes-muistiosta analyysin otsikolla Kiistellyn muistion julkaisu oli Trumpin avoin sodanjulistus FBI:lle ja oikeusministeriölle. Vilénin mukaan ”[e]i tarvitse olla kummoinen tekstianalyysin tekijä huomatakseen muistion ilmeisen tarkoituksen mustamaalata Venäjä-tutkinta sekä FBI ja oikeusministeriö”.

Aivan oikein Vilén raportoi Trumpin leirin pitävän FBI:n Venäjä-tutkintaa puolueellisena. Hän pohtii, aikooko Trump kenties Nunesin muistion avulla erottaa apulaisoikeusministeri Rosensteinin, mutta nostaa pohdintansa myös yleisemmälle tasolle: ”[N]äiden Venäjä-tutkinnan kuohujen keskellä sopii kysyä kenen etuja palvelee, että luottamus oikeusministeriön, tiedusteluyhteisön ja Valkoisen talon välillä kärsii?” (Ibid.) Olisiko siis Trumpin pitänyt luottaa tässä asiassa oikeusministeriöön ja tiedusteluyhteisöön?

Peruskysymykseksi jää vääjäämättä, olivatko FBI ja oikeusministeriö vieneet tutkintaa eteenpäin puolueettomasti. Minusta oli alkanut tuohon mennessä jo näyttämään, että eivät olleet. En ollut Trumpista innostunut, mutta kysymykset laillisten järjestelmien oikeudenmukaisuudesta ja luottamuksesta niihin olivat kuuluneet keskeisiin tutkimusaiheisiini jo pitkään. Sekä järjestelmän tasapainon että totuuden selviämisen kannalta pidinkin lupaavana, että Nunes pystyi tuomaan toisen näkökulman tutkittaviin asioihin. Steele-asiakirjan alkuperä oli silti tuolloin vielä paljolti arvailujen varassa.

Danchenkon rooli alkaa paljastua

Joulukuussa 2019 Oikeusministeriön ylitarkastaja (inspector general) Michael Horowitz julkaisi laajan raportin koskien FBI:n Crossfire Hurricane -operaation eli Trumpin Venäjä-tutkinnan alkuvaiheita. Tästä kävi ilmi erinäisiä ongelmia esimerkiksi Pagea koskevissa useissa FISA-hakemuksissa, mutta Horowitz piti silti tehtyjä päätöksiä oikeutettuina. Esimerkiksi oikeusministeri Bill Barr oli tästä eri kannalla. (CNN 9.12.2019) Tämä ilmeisesti selittää Trumpin luottamusta Barriin myöhemminkin, kunnes vuoden 2020 vaalikiistassa Trump puolestaan pettyi rajusti Barrin toimiin.

Steelen keskeisimmäksi lähteeksi alkoi paljastua Igor Danchenko. Republikaanismielisten lähteiden lisäksi esimerkiksi CNN on viime marraskuussa (18.11.2021, Rumors, hearsay and fabrications) kutsunut Danchenkoa Steelen ensisijaiseksi lähteeksi (primary source) Operaatio Hurrikaanin vaiheista kirjoittaessaan. CNN jatkaa tässä, että ”Danchenko ei ollut mikään Kremlin sisäpiiriläinen, vaan Washingtonissa, D.C., vaikuttava ajatushautomoanalyytikko.” FBI oli haastatellut Danchenkoa muutaman kerran (a few times) vuonna 2017. Horowitzin raporttia siteeraten CNN kertoo Danchenkon sanoneen, että hänen Steelelle antamansa informaatio oli ”enimmäkseen ’huhuja’, ’vain puheita’ ja ’suun sanoja’, jotka syntyivät kaveriporukassa oluiden äärellä’ (mostly “hearsay,” “just talk,” “word of mouth,” and came from “conversations he had with friends over beers.”)” (Ibid.).

Vuonna 2021 alkoi siis olla Trumpista yleensä negatiivisesti kirjoittavalle CNN:llekin selvää, että Steel-asiakirja perustui suurelta osin äärimmäisen huteralle lähdepohjalle. Oliko siellä sitten jotain tottakin, oli vaikeampi selvittää. Samoin oli hankala sanoa, miten paljon ja milloin tiesivät mitäkin FBI:n ja Demokraattipuolueen johto, ja toimiko FBI puolueettomasti ja hyvän tutkintakäytännön mukaisesti. Viime viikon Danchenko-oikeudenkäynti on tuonut lisävaloa erityisesti FBI:n toimintaan.

Miljoonatarjous Steelelle ja tutkimussuojaa Danchenkolle

Olin ennakoinut Durhamille vaikeuksia hänen yrityksessään saada Danchenko tuomiolle. Arvelin Danchenkon tarinoiden voineen olla FBI:lle siinä määrin perusteettomia, että niiden sisällyttäminen vakoiluhakemukseen on voinut olla suurempi väärinkäytös kuin niiden kertoileminen.

Nyt on sitten käynyt ilmi, että FBI todella toivoi Trumpia vahingoittaville huhuille löytyvän edes jotain perustaa. FBI:n asiasta vastaava analyytikko Brian Auten todisti nimittäin Danchenko-oikeudenkäynnissä, että FBI oli luvannut vaalien 2016 alla jopa miljoona dollaria Steelelle, jos tämä pystyy todistamaan toimittamansa kohuasiakirjan väitteet. Rahat jäivät kuitenkin Steeleltä saamatta. (CNN 14.10.2022) Hätkähdyttävästi FBI:n on siis täytynyt huomata jo varsin pian, että asiakirjan lukuisat Trumpia mustamaalaavat väitteet ovat erittäin huteralla pohjalla.

The Washington Examiner (19.10.2022) toteaa FBI:n haastatelleen Danchenkoa jo tammikuussa 2017. Durham-tutkimuksessa on puolestaan käynyt ilmi, että FBI palkkasi Danchenkon maaliskuusta 2017 alkaen luottamukselliseksi lähteekseen (confidential human source), jolloin häntä ei voinut tutkia. Danhcenko toimi tässä roolissa ja samalla tutkimuskatveessa lokakuuhun 2020 asti. FBI:n agentti Kevin Helsonin neuvosta Danchenko oli myös puhdistanut puhelimensa (The Epoch Times 18.10.2022).

Toisin sanoen Trumpia halventavan Venäjä-kohun vyöryessä vuosina 2017–2019 FBI:llä oli koko ajan tiedossaan Danchenkon tarinat Steele-asiakirjan keskeisimpänä lähteenä ja pitkälle vuoteen 2020 asti tämä oli myös FBI:n palkkalainen. Vaikka Danchenko oli Helsonin todistuksen mukaan järjestölle muuten erittäin hyödyllinen, Trumpia koskevan ison kertomuksen kannalta hänet siis jätettiin tutkan alle. Koskiko tutkimussuoja vain kongressin tutkimusta, en pystynyt selvittämään. En ole juridiikan asiantuntija. Horowitz-raportista asian pitäisi selvitä. Durham-tutkimuksessa on siis kuitenkin käynyt ilmi FBI:n aktiivisesti etsineen Trump-vastaisille väitteille todisteita ja samalla peitelleen Danchenkon roolia huhujen lähteenä.

Asiakirjan muita lähteitä?

Steele-asiakirjan ensimmäisenä alalähteenä on mainittu tuolloin Venäjän energiaministeriössä toiminut Sergey Abyshev. Tämä kuitenkin kielsi valaehtoisessa todistuksessaan tarjonneensa Danchenkolle mitään asiakirjaan liittyvää informaatiota. Abuyshev myös huomauttaa Danchenkon vuoteen 2017 tai 2018 kestäneestä vakavasta alkoholiongelmasta. (The Epoch Times 18.10.2022)

Danchenko itse oli väittänyt yhdeksi lähteekseen Trump-lojalistista liikemiestä Sergei Milliania, puhelimen kautta. Vastaavia puhelutietoja ei kuitenkaan ole löytynyt. Lisäksi Danchenkon omat myöhemmät sähköpostiviestit antavat ymmärtää, ettei onnistunutta soittoa tapahtunut (“Sergei doesn’t respond”). (The Epoch Times 17.10.2022) Jotain muitakin vastaavia vesiperiä kävi ilmi.

Yksi alalähde on sentään näyttänyt lupaavalta. Muellerin tiimiin kuuluneet erikoisagentti Amy Anderson ja entinen FBI:n analyytikko Brittany Hertzog nimittäin todistivat, että he olivat jo tuossa tutkinnassa ehdottaneet Charles Dolanin haastattelua Danchenko-yhteyksiensä tähden. Mueller ei ollut kuitenkaan sallinut tämän Bill ja Hillary Clintonin pitkäaikaisen yhteistyökumppanin tutkimista. (The Washington Examiner 17.10.2022)

Durhamin mukaan Danchenko oli valehdellut, ettei ollut puhunut Dolanin kanssa Steele-asiakirjasta. Durhamin syyte sisältää ”Dolanin yksityiskohtaista viestintää useiden korkean tason venäläisten viranomaisten kanssa siltä ajalta, jolloin Clinton syytti Trumpia viestinnästä Kremlin kanssa”. (The Epoch Times, päivitetty 22.5.2021) Syytteessä kuvatulla ”Kesäkuun 2016 suunnittelumatkallaan” Dolan majoittui tiettyyn moskovalaiseen hotelliin. Hotellin johto tarjosi hänelle tällöin kierroksen hotellin juuri siihen presidentiaaliseen sviittiin, jossa Trumpkin oli ollut (ibd.).

Arkijärkisesti ajatellen Danchenkon lisäksi vahvalta ehdokkaalta Steele-asiakirjan lähteeksi näyttäisi kai demokraattiaktivisti Dolan. Tällä kertaa en löytänyt helposti oikeusistunnon transkripteja, jotta olisin voinut tarkistaa ja tarkentaa kaikkia siinä esitettyjä argumentteja. (Techno Fog näyttää tarjonneen niistä osan.) Siten en katso päässeeni vielä tämän selvityksen pohjaan asti. Hitaudestaan huolimatta Durhamin voi silti sanoa tehneen erittäin arvokasta työtä monien sellaisten asioiden selvittämisessä, joista Mueller ei vielä kertonut mitään ja jotka eivät olleet Nunesin tiimille löydettävissä.

Miten käy luottamuksen palautumisen?

Tuomari vapautti Danchenkon yhdestä valehtelusyytöksestä ja jury lopuista. Näin siis kävi, vaikka ”Auten ja useat muut FBI:n agentit todistivat oikeudenkäynnissä, ettei Steele eikä Danchenko kyennyt vahvistamaan mitään asiakirjan väitteitä” (Washington Examiner 22.10.2022). Siten Danchenko pääsi ilman tuomiota, kuten Sussmann aiemmin tänä vuonna. Trump-lojalistisessa mediassa Durham oli nauttinut kohtalaista luottamusta, mutta nyt se koki kovan kolauksen. Moni katsoo todistusaineiston kertovan demokraattien, FBI:n ja valtamedian yhteisestä vallankaappausyrityksestä, joka oli lähellä onnistumista. Silti Durham ei ole saanut tuomioita juuri kenellekään.

Toisaalta Durhamilla olisi nyt melkoinen määrä todistusaineistoa, jos hän vihdoin nostaisi syytteen jotakuta korkean tason toimijaa vastaan. Voi olla, että hän itse katsoi tämän hitaan tien ainoaksi mahdolliseksi, jotta hänellä olisi realistiset mahdollisuudet lopulta onnistua jossakin isossa syytteessä. Todennäköisimmältä taitaa kuitenkin näyttää, että hänen on laitettava piakkoin pillit pussiin.

Marraskuun välivaalit voivat kyllä tuoda maahan uuden ilmapiirin, jossa tutkinnan pääsuunta kääntyy demokraatteihin lojalisteineen. Tätä kautta luottamus voisi kai alkaa vähitellen palautua. Muuten establishmentti näyttäisi olevan valmis (Durhamin loppuraportin jälkeen) hautailemaan Trumpin väitetyt Venäjä-juonittelut Steele-asiakirjoineen historian marginaaliin.

Durhamin tutkinnan lisävalo on tuonut mahdollisuuksia palauttaa luottamusta FBI:n ja oikeuslaitoksen tasapuolisuuteen. Tutkinnat ilman tuomioita jättävät kuitenkin ennakkotapauksia, jotka voivat rohkaista uusiin uskaliaisiin ajojahteihin. Ja tarjolla tosiaan on runsain määrin vallitsevaa heiveröistä luottamusta ravisuttavia kohuja ja syytöksiä. Kun tutkin yhdysvaltalaisen John Ralwin oikeudenmukaisuusteoriaa noin parikymmentä vuotta sitten, pidin nykytasoista luottamuskriisiä länsimaissa lähinnä teoreettisena mahdollisuutena. On ollut hämmentävää huomata, millaisten vaiheiden kautta siihen on voitu Yhdysvalloissa päätyä.

+3
villepaivansalo

Kirjoittaja on teologian tohtori (2005), teologisen etiikan ja sosiaalietiikan dosentti (2010) ja Diakin lehtori (2021-, v. 2022 lyhennetyllä työajalla).

Kulttuurit ja etiikka -aloite: tavoitteena uskontojen, kulttuurien ja kestävän oikeudenmukaisuuden käytännöllinen ymmärtäminen (https://culturesethics.wordpress.com).

Uuden Suomen blogistina kirjoitan ensisijaisesti sosiaalieettisen tutkimustaustani pohjalta, tai miten itse parhaaksi näen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu