Globaali ruokaturva järkkyy, Hollannin tuotannosta apua?

”Vain muutama kuukausi sitten arabileipä maksoi 1 500 Libanonin puntaa. Nyt sen hinta on luokkaa 25 000 puntaa.” Näin kertoo Al-Monitorin (July 17, 2022) toimittajalle 45-vuotias Ali Samir Nabbouh, osa-aikatyötä tekevä eronnut kahden tytön isä. Beirutin viljasta on aiemmin tullut 66 prosenttia Ukrainasta ja 12 prosenttia Venäjältä.

Suurelta osin Libanonin ruokakriisi liittyy Mustanmeren kauppareitin sulkeutumiseen. Al-Monitor jatkaa kuitenkin, että ongelmat ovat olleet erittäin pahoja varsinkin kytkeytyessään vuoden 2020 talousromahdukseen. Aiemmin melko vauraan Libanonin julkinen velka nousi 170 prosenttiin verrattuna bruttokansantuotteeseen. Maan vararikon myötä sen punta menetti arvostaan 90 prosenttia ja inflaatio on saavuttanut jopa 201 prosentin tason.

Yhtäältä siis Venäjän hyökkäyksellä Ukrainaan on ollut ruokaturvan järkkymisen kautta paljon uhreja myös kaukana Ukrainan rajojen ulkopuolella. Toisaalta moni muukin tekijä vaikuttaa siihen, että ruokaturva on vaarassa murentua laajoilla alueilla.

Entä miten pitäisi tässä valossa ymmärtää Hollannin (Alankomaiden) maanviljelijäprotesteja? Eikö EU:n tulisi nyt pitää erityisesti huolta siitä, että sen suuret maataloustuotteiden viejät saisivat paljon tuotteita globaaleille markkinoille?

Globaali tilanne huonontunut entisestään

Aliravitsemuksesta kärsivien ihmisten määrä kääntyi YK:n Kestävän kehityksen ohjelman (Zero Hunger, n.d) mukaan kasvuun vuonna 2015. Nykyisin aliravittuja, tai nälästä kärsiviä, arvioidaan olevan lähes 690 miljoonaa, noin 60 miljoonaa enemmän kuin viisi vuotta sitten.

Koronapandemian myötä logistiikkaongelmat pahensivat tilannetta monin paikoin. Ruuan hinta on ollut globaalisti kaikkien aikojen korkeimmalla tasolla vuodesta 2020 alkaen, kirjoittaa YK:n ruokaohjelman pääekonomisti Arif Husain (16 May 2022) The United States Institute of Peace -artikkelissaan. Ruokainflaatio on ollut vähintään 15 prosenttia 36 maassa. Ongelmia pahentavat tyypillisesti maiden velkataakka sekä nousseet polttoainekustannukset.

Oman haasteensa tuo ruokamarkkinoiden keskittyminen. Vehnäviennistä 86 prosenttia tulee kuudesta maasta. Venäjältä ja Ukrainasta (ennen sotaa) tuotiin 30 prosenttia vehnästä ja ohrasta. Akuutista nälästä kärsivien ihmisten määrän odotetaan kasvavan sodan jatkuessa noin 47 miljoonalla. (Ibid.)

Ratkaisuiksi Husain (ibid.) ehdottaa ensinnäkin humanitaarista apua sekä kaupankäynnin ja logistiikkaketjujen jatkumisen tukemista. Samalla vientirajoituksia pitäisi välttää ja kaupan läpinäkyvyyttä lisätä. Myös markkinoiden keskittymistä pitäisi purkaa ja edullisten lannoitteiden saatavuudesta huolehtia.

Tarkempaa tietoa esimerkiksi Venäjän lannoiteviennistä ongelmineen, ja ylipäänsä globaaleista ruokamarkkinoista, löytyy FAO:n (June 2022) puolivuosittaisesta Food Outlook -raportista.

Mitä Hollannissa oikein tapahtuu?

Samaan aikaan maanviljelijät protestoivat Hollannissa hallituksen suunniteltuja vaatimuksia lannoitteiden käytön rajoittamiseksi ja karjan vähentämiseksi. Euronews.green (5 July 2022) raportoi rajoitusten olevan maan hallituksen mukaan välttämättömiä. Korkean intensiteetin karjanhoito ja lannoitteiden käyttö ovat nostaneet maan typpioksidipäästöt (nitrogen oxides) korkealle. Hollannin ja Euroopan tuomioistuimet ovat määränneet maan hallituksen käsittelemään asiaa.

Ylen (8.7.2022) kokoaman viiden kohdan avulla voi myös yrittää hahmottaa protestien kokonaiskuvaa.

Tapahtumien painoarvon kannalta asiaa olisi käsittääkseni syytä käsitellä enemmänkin. Joidenkin lähteiden (National Geography, Sept 2017; Investopedia, 14 Dec 2021) mukaan pieni Hollanti on hämmästyttävästi jopa toiseksi suurin maataloustuotteiden viejä maailmassa tuotteiden arvolla mitattuna, Yhdysvaltain jälkeen. En onnistunut varmistamaan, onko tästä uudempaa tilastoa.

Joka tapauksessa: Kun ruokaturva on nyt uhattuna monilla alueilla, onkohan Hollannin hallituksen ja EU:n aivan välttämätöntä laittaa sen viljelijöitä ahtaalle juuri nyt? Toki nuo typpipäästöt ovat vakava asia, mutta ruokaturvan järkkyminen näyttäisi minusta nyt kiireellisemmältä haasteelta.

Tällä kertaa tyydyn postauksessani tähän yksityiskohtien tasoon, toivoen lisävaloa kommenteista!

 

+8
villepaivansalo

Kirjoittaja on teologian tohtori (2005), teologisen etiikan ja sosiaalietiikan dosentti (2010) ja Diakin lehtori (2021-, v. 2022 lyhennetyllä työajalla).

Kulttuurit ja etiikka -aloite: tavoitteena uskontojen, kulttuurien ja kestävän oikeudenmukaisuuden käytännöllinen ymmärtäminen (https://culturesethics.wordpress.com).

Uuden Suomen blogistina kirjoitan ensisijaisesti sosiaalieettisen tutkimustaustani pohjalta, tai miten itse parhaaksi näen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu