Kongressitalon valtauksesta voisi Suomessa raportoida monipuolisestikin

Näin loppiaisena ehdin kirjoittaa hieman tavallista perusteellisemmin. Kiireinen lukija voi toki skipata osin henkilökohtaisen taustajohdantoni alusta.

Kyllä sen on silti tarkoitus valmistaa itse asian käsittelyyn: ilman juurevaa pyrkimystä ideologiset jakolinjat ylittävään analyysiin ymmärrämme tuskin mitään niistä ilmiöistä, jotka nykyisin jakavat Yhdysvaltain kansaa. Ja Yhdysvaltojen tuki saattaa olla Suomellekin jatkossa entistä tärkeämpää.

Taustaa: ideologiset jakolinjat kyettävä ylittämään

Yhdysvallat on jakautunut kahteen eri ideologiseen suuntaukseen vahvemmin kuin ehkä koskaan minun elinaikanani. Lähin relevantti edellinen vertailukohta lienee Vietnamin sodan aikainen vastakkainasettelu. Vasemmiston ja oikeiston jakolinjan kärjistymistä ryyditti vauva-aikanani vuoden 1972 Watergate-skandaali.

Samaan jatkumoon kuuluvaa ideologista taistoa tuli minulle kyllä vielä monesti vastaan. Esimerkiksi 1990-luvun lopulla, kun aloittelin sosiaalietiikan alan jatko-opintojani Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa, seurasin läheltä Terho Pursiaisen ja monen muun alan ärhäkän keskustelijan vaiheita.

60-luvun radikalismitaistoista kumpuileva ideologinen vastakkainasettelu muutti osin muotoaan Neuvostoliiton romahduksen ja uusien selkkausten kuten Persianlahden sodan (1990-1991) myötä. Vuosituhannen vaihteen paikkeilla länsimaisia ideologisia jakolinjoja kärjisti uusliberalistinen globalisaatio ja sitä vastustaneet väkivaltaisiksikin äityneet mellakat.

Vuoden 2006 presidentinvaaleissa Sauli Niinistö julisti, että vastakkainasettelun aika on ohi. Oma sosiaalieettinen kompassini kallistui taloudellisesti eriarvoistuvassa Suomessa tuolloin enemmän vasemmalle.

Voimakkaiden auktoriteettien varjossa varttuessani opin arvostamaan korkealle sitä akateemisesti, oikeudellisesti ja mediaeettisesti tärkeää periaatetta, että ideologiset jakolinjat on kyettävä ylittämään raportoinnissa ja analyyseissa. Kantaa saa ottaa, kuten eri foorumeiden käytöntäihin tarkemmin ottaen kuuluu. Silti mikään valtakunnallisesti laajemmin merkittävä instituutio ei saisi sortua ainakaan pitkäaikaiseen ideologiseen yksipuolisuuteen.

Ei tämä helppoa ole yksilötasollakaan. Kun olin itse vaikkapa lukenut pari Noam Chomskyn kirjaa Vietnamin sodasta, huomasin olevani varsin kiivastunut Yhdysvaltain rajuista otteista siellä. Sitten luin Henry Kissingerin omaelämänkerran, jossa hän tietenkin analysoi samoja vaiheita aivan toisesta näkökulmasta. Olisiko kommunismin voinut oikeasti antaa levitä Kauko-Idässä, jne.?

Kongressin valtauksesta vähintään kaksi latautunutta tarinaa

Ylen Yhdysvaltain-kirjeenvaihtaja Iida Tikka julkaisi tänään kirjoituksen vuoden takaisista (6.1.2021) tapahtumista otsikolla Tammikuun kuudes oli vallankaappausyritys, ja se jatkuu yhä. Ainakin seuraavat Tikan muotoilut kytkevät hänen kirjoituksensa tiiviisti Yhdysvaltain valtamedian, demokraattien ja Oikeusministeriön narratiiviin:

(1) ”Osalla Trumpin kannattajista oli mukanaan aseita rynnäkössä kongressitalolle.” Kuitenkin viimeksi kuin tsekkasin, ketään mellakoitsijoista ei oltu syytetty ampuma-aseiden tuonnista mellakkatilanteeseen. Tikka ehkä tarkoittaa kannettavia lippuja, joiden kepit voi tulkita aseiksi, ja ehkä jotain muita vastaavia esineitä.

Mellakoitsijoista kovimman tuomion on tähän mennessä saanut Robert Palmer, joka heitti puuplanketilla poliiseja sekä suihkutti näitä palosammuttimella ja heitti sammuttimen näitä päin (Fox News 6.1.2022). Täysin tuomittavaa kyllä! Silti tämä oli siis mellakan ehdottomasti pahimman luokan riehuntaa.

(2) ”Onneksi Capitol Hillin naapurustoon sijoitetut putkipommit eivät räjähtäneet.” Tämä on omituinen muusta mellakasta osin irrallinen keissi, joka vei kyllä poliisin huomiota. Tiedämmekö oikeasti juuri mitään, kuka noita pommeja (tosissaan? näennäisesti?) viritteli, ja mistä siinä oli kyse? No, ehkä tämä tapaus ei ole ollut (vielä) kummankaan ideologian narratiivissa suuressa osassa.

(3) ”[K]ongressin komitean tutkimuksissa on selvinnyt lisää tietoja siitä, kuinka paljon yhteyksiä Trumpin lähipiirillä oli kapinajoukkoihin[.]” Tässä Tikka tarjoaa linkin videoon, jossa Roger Stone jutustelee hyväntuulisesti ilmeisesti Oath Keepers -järjestön jäsenten kanssa kyseisen päivän aamulla. Mitään kapinaan kehottavaa en videolla huomannut.

Aivan toista luokkaa ovat sen sijaan videot, joissa merijalkaväen veteraani Ray Epps kiihottaa sekä 5.1. että 6.1. väkijoukkoja menemään kongressiin sisälle (”into the Capital”). Joillain näistä videoista Trumpin kannattajat huutavat: ”Fed, Fed, Fed!” Eli he olivat heti varuillaan mahdollisesta liittovaltion toimijoiden ansasta. Jos Trumpin kannattajat saataisiin ryntäämään kongressitaloon, tämän pohjalta heitä voitaisiin syyttää terroristeiksi Trumpin perintöä ratkaisevasti tuhoten.

Oliko Epps sitten ”Fed” (Federal Government -toimija)? Nykyisin jopa kansainvälisen valtavirtamedian puolelta löytyy asiasta melko perusteellinen analyysi useine videolinkkeineen (Mail Online 28.12.2021). Oma pointsini nyt on vain kehottaa katsomaan huolellisesti myös tätä puolta evidenssistä.

(4) ”Kuten republikaanijohtaja Mitch McConnell totesi Trumpin toisen virkarikossyyteoikeudenkäynnin päätyttyä: ei ole epäilystäkään, etteikö Trump olisi sekä käytännön vastuussa että moraalisessa vastuussa tammikuun kuudennen tapahtumista.” Kun katsotaan tapahtumien aikajanaa, tämä väite ei näytä minusta erityisen selvältä. Esimerkiksi Just Security -sivuston aikajanaa voi edelleen tulkita kahden toisistaan jyrkästi poikkeavan ideologisen narratiivin näkökulmasta.

Hämmästeltävää on esimerkiksi siinä, miten Kongressin poliisi ja heidän esihenkilönsä saattoivat olla niin ammattitaidottomia, etteivät he olleet varautuneet läheskään kunnollisesti tilanteen kärjistymiseen. Ja miten heillä kestikin niin omituisen kauan saada kansalliskaartin tuki! Aikajanan lopusta käy ilmi, että Christopher Miller (Acting Defense Secretary) ja Kash Patel (chief of staff to the Acting United States Secretary of Defense under Trump) katsoivat Trumpin antaneen luvan kansalliskaartin käyttöön jo etukäteen. Ainakaan mitenkään selvästi kansalliskaartin mobilisointi ei siis ollut Trumpista kiinni.

Just Security -sivusto aikajanan johdannossa väitetään, että Trump valehteli voittaneensa vaalit. Siten tämä sivun informaatio on tuskin vääristynyttä ainakaan Trumpin suuntaan. Toki siinä mainitaan myös Trumpin tviitit, joilla hän pyrki tilannetta rauhoittelemaan.

(5) ”Vallankaappausyritys on pitkäjänteisempi projekti. Sellaisen ei pitäisi unohtua vuodessa[.]” Näin Tikka liittää Tammikuun kuudennen päivän analyysinsa laajempaan ideologiseen kertomukseen, jonka mukaan Trump kannattajineen pyrki toteuttamaan laajempaa vallankaappausohjelmaa. Tämä on toki linjassa Ylen uutisoinnin kanssa alkaen viimeistään Trumpin Venäjä-tutkinnasta juonittelusyytöksineen.

Itse seurasin sekä Trumpin 1/6-puheen että sitä seuranneet tapahtumat suorana pääosin joltakin yhdysvaltalaiselta valtavirtakanavalta, taisi olla NBC. Koska olin tullut kuunnelleeksi lähes suorana myös useampia Trumpin juristin Rudy Giulianin järjestämiä kuulemistilaisuuksia vaalivilpin todistajille, odotin ennen kaikkea kongressitason keskustelua näistä syytöksistä.

En voinut kuvitellakaan, että vähänkään järkevät Trumpin kannattajat olisivat halunneet häiriköidä tätä ainutlaatuista mahdollisuutta. No, historiallisen suuresta MAGA-lakkisten joukosta silti löytyi villiintyneitäkin kannattajia.

Pahin villitsijä, josta itse olen nähnyt videota, oli Ray Epps. En vieläkään voi tajuta, miksi hän hoitelee nykyisin rauhassa farmiaan samalla kun etujoukkojen jälkeen kongressitaloon sisään menneitä ihmettelijöitä pidetään vieläkin vankeina usein verrattain lievin syytöksin.

Raportoidaan, että monella heistä ei ole ollut mahdollisuutta normaalin prosessiin mukaiseen oikeudenkäyntiin. Ihmisoikeusjuristit ym. hoi!

Olisiko sitten perusteita epäillä joitakin muitakin mellakoitsijoita tai taustajärjestelijöitä Fed-toimijoiksi? Mikä oli esimerkiksi Stewart Rhodesin rooli? Koska valtamediaa asia ei näytä kiinnostavan, tiedonjanoisten ja lähteille pyrkivien (kansalais)journalistien ei auta muu kuin vilkaista välillä myös esimerkiksi Revolver.news-analyyseja, tietenkään unohtamatta kriittisyyttä joka suuntaan.

Itselläni on melko korkea kynnys uskoa salaliittoihin, ainakin korkeampi kuin Ylellä näytti olleen Trumpin oletettujen Venäjä-juonitteluiden kohdalla. 1/6-tapauksesta Kongressin poliisi saisi kuitenkin julkaista kaikki turvakameramateriaalinsa välittömästi epäilysten hälventämiseksi!

Kuolettava mellakka

Aiempaan Yle-uutisointiin Tammikuun kuudennesta on myös sisältynyt usein maininta mellakan kuolettavuudesta. Tältä osin olisi aina parempi, mitä yksityiskohtaisemmin näistä erittäin valitettavista tapauksista kerrottaisiin.

Nähdäkseni asiallinen lyhyt yhteenveto löytyy The Washington Examiner -lehdestä. Sen mukaan neljässä viidestä mellakkaan yhdistetyssä kuolemantapauksessa oli kyse Trumpin kannattajasta, eli:
– Poliisi ampui 35-vuotiaan ilmavoimien veteraanin, aseettoman Trumpin kannattajan Ashli Babbittin (ainoa mellakassa suoraan aiheutettu kuolemantapaus).
– Trumpin kannattajat Benjamin Phillips ja Kevin Greeson kuolivat luonnollisista syistä, kuten lääketieteellinen tutkimus vahvisti huhtikuussa.
– Trumpin kannattaja Rosanne Boyland, jonka aluksi väitettiin jääneen Trumpin kannattajien ruhjomaksi, kuoli tämän lähteen mukaan huumeiden yliannostukseen. Videoaineiston ja silminnäkijä Phillip Andersonin todistuksen perusteella oikean laidan media on viime kuukausina alkanut laskea myös Boylandin poliisin surmaamaksi. The Washington Examiner, jonka linja on lähempänä republikaanien vanhaa eliittiä (tyyliin Mitch McConnell, Liz Cheney), ei ole huomatakseni tätä aineistoa analysoinut.
– Capitol Hill -poliisin Brian Sicknickin väitettiin aluksi kuolleen kapinan uhrina saamiinsa vammoihin. Johtavan lääketieteellisen tutkijan (Washington, D. C.) Francisco Diazin mukaan hän kuitenkin sai kaksi sydänkohtausta ja kuoli luonnollisista syistä.

Lisäksi The Washington Examiner mainitsee kaksi poliisia, jotka tekivät itsemurhan kyseisen höykkäyksen jälkeen.

Mediakentän oikealta laidalta, mutta kuitenkin melko valtavirtaiselta Fox News -kanavalta, suosittu Tucker Carlson muistuttaa, että 9/11-iskussa vuonna 2001 kuoli lähes 3000 ihmistä. 1/6-tapahtumissa kuoli suoraan kaiketi vain yksi henkilö, Trump-mielinen Babbitt. Näiden tapahtumien toistuvaa rinnastamista jopa Oikeusministeriön johdon taholta on vaikea ymmärtää ilman suuria tunteita ja suuria poliittisia taustaintressejä.

Onko 1/6-tulkinnoilla mitään väliä suomalaisille?

Ylen kirjeenvaihtaja Tikka kirjoittaa: ”Yhdysvaltain media puhuu kyllä yhä vuoden takaisista tapahtumista melkeinpä päivittäin.” Tässä kohden olen hänen kanssaan samoilla linjoilla.

Jatkaisin vielä, että kiihtyneen Nato-keskustelun tuiskeessa entistä useampi suomalainen näyttää laskevan yhä enemmän maamme kansallista turvallisuutta Yhdysvaltain varaan. Näillä näkymin Suomen asiat ovat kuitenkin olleet Yhdysvaltain turvallisuuspoliittisella prioriteettilistalla vielä todella kaukana Kongressitalon mellakan ja monen muun asian takana.

Ennen kaikkea suomalaisten on hyvä olla tietoisia siitä, että Trump-lojalistit, laskutavasta riippuen ehkä jopa puolet yhdysvaltalaisista, eivät missään tapauksessa hyväksyisi sellaisenaan esimerkiksi kirjeenvaihtaja Tikan 1/6-kertomusta.

Trump-myönteistä, tai vähintään Biden-kriittistä, väkeä on vieläpä paljon juuri turvallisuusalalla, ml. rajavartijat ja armeija. Monelle suomalaisille ei näytä olevan mikään ongelma nielaista Trumpin nujertamiseen omistautuneen valtamedian jutut sellaisinaan ja jatkaa omilla sutkauksillaan Trump-lojalistien varauksetonta halveksuntaa.

Toivottavasti näitä lain, järjestyksen ja vapauden puolustajia sitten kuitenkin tulee myös Suomea puolustamaan, jos tiukka paikka täällä iskee. Ja jos Trump-lojalistit voittavat tämän vuoden vaalit, toivottavasti edes jotkut Suomesta ovat edes hieman valmiita esittelemään heille Suomen turvatakuutoiveita.

Jokaiseen isoon liikkeeseen kuuluva ääriaines on tietenkin ongelma, ja kukin riehuja täysin ansaitsee laillisen tuomionsa.

Omalta kannaltani jatkan nykyisin suunnilleen samoilla linjoilla kuin aikanaan lukiessani Chomskya ja Kissingeria yhtä aikaa. Pyrin ideologiset jakolinjat ylittäviin analyyseihin, joiden pohjalta sitten otan toisinaan myös kantaa. Mielestäni verorahoin kustannetuille Yle-journalisteillekin sopisi tuoda kansan tietoon ja juurevasti ymmärrettäväksi ideologisesti kilpailevat tulkintalinjat kiistanalaisiin, suurvaltojakin heilutteleviin ilmiöihin kuten Kongressitalon valtaus.

+5
villepaivansalo

Kirjoittaja on teologian tohtori (2005), teologisen etiikan ja sosiaalietiikan dosentti (2010) ja Diakin lehtori (2021-, v. 2022 lyhennetyllä työajalla).

Kulttuurit ja etiikka -aloite: tavoitteena uskontojen, kulttuurien ja kestävän oikeudenmukaisuuden käytännöllinen ymmärtäminen (https://culturesethics.wordpress.com).

Uuden Suomen blogistina kirjoitan ensisijaisesti sosiaalieettisen tutkimustaustani pohjalta, tai miten itse parhaaksi näen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu