Sussmann-oikeudenkäynti tappio sekä Durhamille että Clintonin kampanjalle

Yksi kevään ehdottomasti kiinnostavimpia uutisaiheita Yhdysvalloissa oli Perkins Coie -asianajotoimiston yhteydessä toiminutta demokraattijuristia Michael Sussmannia vastaan käyty oikeudenkäynti liittyen vuoden 2016 presidentinvaaleihin. Erikoisyyttäjä (Special Counsel) John Durham on selvittänyt Yhdysvaltain entisen presidentin Donald Trumpin Venäjä-tutkinnan alkuperää vuodesta 2019 alkaen. Nyt hänen tiiminsä syytti Sussmannia siitä, että tämä olisi valehdellut FBI:lle tuodessaan sinne kaksi muistitikkua ja vihjaten presidenttiehdokkaan juonitelleen Alfa-pankin kautta Venäjän kanssa.

Olen kirjoittanut aiemmin Durham-tutkinnasta myönteiseen sävyyn, viimeksi tämän 15.2.2022. Kiireisessä keväässä kirjoittelut Uuteen Suomeen jäivät väliin. Koen silti velvollisuudekseni kirjoittaa nyt edes jotain, kun Durhamin tiimi epäonnistui. Tosin Sussmann-oikeudenkäyntiä voi pitää melkoisena tappiona myös Clintonin kampanjalle.

 

Juryn tuomio

16.-31.5.2022 käydyn oikeudenkäynnin päätteeksi oikeus pyytää Sussmannia nousemaan seisomaan ja kuulemaan valamiehistön (jury) päätöksen. Tilanne käy ilmi oikeudenkäynnin puheenvuorot sanasta sanaan kirjatusta tekstistä eli transcriptiosta näin:

”OIKEUS (THE COURT): Herra Sussman [sic!], nouse kuulemaan tuomiosi. Koskien Syytettä 1, väärää lausuntoa syyskuun 19. päivänä 2016, olemme yksimielisesti todenneet Michael Sussmanin…?

JURYN EDUSTAJA (THE FOREPERSON): Syyttömäksi.”

(The United States of America vs. Michael A. Sussman, Criminal Action No. Plaintiff, 1:21-cr-00582-CRC-1 Tuesday, May 31, 2022, 3108, published by The Epoch Times, Michael Sussmann Trial: Transcripts, Exhibits, and Timeline, June 4, 2022, käännös VP)

Entä mistä Durhamin tiimi oli tarkalleen ottaen Sussmannia syyttänyt? Sussmann oli ehdottanut tapaamista FBI:n James Bakerille (General Councel, suom. ylin oikeusneuvoja?) tekstiviestillä seuraavasti:

”Jim – Michael Sussmann tässä. Minulla olisi ajankohtaista (ja sensitiivistä) keskusteltavaa. Olisiko sinulla aikaa lyhyelle tapaamiselle huomenna? Tulen omalla asiallani – en minkään asiakkaan enkä yrityksen puolesta – halutakseni auttaa Toimistoa [FBI:tä]. Kiitos.” (The United States of America vs. Michael A. Sussman, Criminal Case No. 21-582 (CRC), Document 61, Filed 04/04/22, 2 (emphasis added in the source). Published by The Washington Examiner, April 05, 2022, käännös VP).

Durham syytti Sussmannin valehdelleen, koska tämä toimi ”ainakin kahden asiakkaan puolesta”, nimittäin Teknologiatoimija 1:n ja Hillary Clintonin vaalikampanjan. (”In fact, the defendant had assembled and conveyed the allegations to the FBI on behalf of at least two specific clients, including (i) a technology executive (“Tech Executive-1”) at a U.S.-based Internet company (“Internet Company-1”), and (ii) the Clinton Campaign” (Ibid.).

Moni oikeudenkäyntiä seurannut piti juryn päätöstä vääränä. George Washington -yliopiston oikeustieteen professori Jonathan Turley on todennut, että siinä oli kolme Clintonin kampanjan tukijaa, yksi demokraatti Alexandria Ocasio-Cortezin tukija ja yksi, jonka tytär pelaa samassa urheilujoukkueessa kuin Sussmannin tytär (The Washington Examiner, May 31, 2022). Moni onkin nähnyt Durhamin suurimmaksi virheeksi, että hän piti oikeudenkäynnin erittäin vahvasti demokraattisella alueella. Tämä näkyi juryn asenteissa ja lopulta päätöksessä.

Syyttäjällä on myös todistustaakka: syyllisyyden tulisi jäädä järkevän epäilyksen ulkopuolelle (beyond reasonable doubt). Tätä Durhamin tiimi ei siis onnistunut juryn mukaan todistamaan.

Vielä yhtenä juryn päätökseen arvatakseni vaikuttaneena argumenttina voisin mainita tämän: vaikka Sussmann ehkä kirjaimellisesti ottaen valehteli, valhe ei ollut välttämättä materiaalinen. Eli kenties valhe ei vaikuttanut suuremmin FBI:n toimintaan tai muuten tapahtumien kulkuun. Tätä perustelulinjaa voisi tukea se, että Sussmannilla oli kulkulupa FBI:n päätoimistoon ja hän vaikutti olleen tuttavallisissa väleissä Bakerin kanssa. Olisiko siten voinut olla lähes sama, toimiko hän Clintonin kampanjan asialla vai jonkinlaisessa tuttavallisessa yhteisymmärryksessä? Yhdistikö toimijoita kenties oleelliseesti halu estää Trumpin valinta presidentiksi (”kuninkaaksi”) keinoja kaihtamatta? Olisi puolestaan eri oikeudenkäynnin asia tutkia, onko tällainen häikäilemätön yhteistoiminta hyväksyttävää FBI:n johdon ja yhden puolueen juristin välillä, vaikkei varsinaista salaliittoa olisikaan.

Rikosjuristi Robert Gouveia on valaissut kiinnostavasti tällaisia näkökohtia You Tube -videoillaan, joilla hän on käynyt läpi oikeudenkäynnin transcriptit lähes sanasta sanaan. Suosittelen aloittamaan esimerkiksi hänen koosteestaan kuulemisten jälkeen, mutta ennen juryn päätöstä. Oikeudenkäynti kokonaisuudessaan on selitetty myös The Epoch Timesin Michael Sussmann Trial: Transcripts, Exhibits, and Timeline -artikkelissa (June 4, 2022), josta löytyvät myös transcriptit ja todistusaineisto. The New York Timesin näkökulma kummankin osapuolen loppulausuntoihin löytyy täältä ja CNN:n kirjoitus Sussmannista vapauttavan päätöksen jälkeen löytyy täältä.

 

Miksi prosessi oli tappio myös Clintonin kampanjalle?

Syksystä 2016 alkaen noin kolmen vuoden ajan aiheen uutisvirtaa Yhdysvalloissa, ja varsin näkyvästi myös Suomessa, hallitsi narratiivi, jossa jatkuvasti vihjailtiin Trumpin juonitelleen Venäjän kanssa vaalien alla. Erikoisyyttäjä Muellerin historiallisen laaja tutkinta ei lopulta löytänyt tästä todisteita, mutta ei myöskään pyyhkinyt pois epäilyksiä väärinkäytöksistä. Moitittavaa joidenkin tapauksessa varmaan olikin.

Tuossa vaiheessa ei kuitenkaan keskusteltu vielä siitä mahdollisuudesta, että oleellista syytösmateriaalia olisi voinut nousta Clintonin kampanjan piiristä. Ainakaan itse en muista mitään tähän viittaavaa. Sussmann-oikeudenkäynnissä tästä kuitenkin tuli runsaasti viitteitä. Durhamin tiimi toi näytille esimerkiksi sen, että Sussmann oli laskuttanut Clintonin kampanjaa kahdesta samanlaisesta muistitikusta hieman ennen sitä, kun hän toi tällaiset Bakerille FBI:n johtajatason kerrokseen. (Billing records for purchase of flash drives purchased several days before Baker meeting. The Epoch Times 2022, Trial Exhibits 055.19)

Muutenkin Sussmann oli toiminut aktiivisesti Clintonin kampanjan hyväksi. Durhamin tiimi tuo esiin dokumentit esimerkiksi hänen tapaamisistaan Teknologiataho 1:n eli Rodney Joffen kanssa demokraattien luottojuristi Marc Eliaksen toimistossa 12.8. (Doc. 0319), telekonferenssista Eliaksen kanssa 17.8. (Doc. 0328) ja Joffen kanssa Eliaksen toimistossa 19.9.2016 (Doc. 0331). Tämä viimeinen palaveri oli siis samana päivänä, jolloin Sussmann vieraili Bakerin toimistossa! (The Epoch Times 2022, Michael Sussmann Trial). On kai periaatteessa mahdollista, että juuri Bakerin käynnillään Sussmann toimi, kuten hän on sanonut, vain Laupiaana Samarilaisena raportoiden epäilyttävistä aktiviteeteista. (The Epoch Times, Thruth over News, Feb 24, 2022). Kyllä Durhamin tiimillä joka tapauksessa oli todistusaineistoa.

Kävi myös ilmi FBI:n teknisen tason agenttien todenneen jo noin vuorokauden sisällä muistitikut saatuaan, etteivät ne todista Trumpin kampanjan yhteyksistä Kremliin Alfa-pankin kautta. Pikemminkin he kirjoittavat raporttinsa lopussa, että olisi omituista, jos Trumpin tiimi olisi käyttänyt salaisen viestinnän tarkoitukseen palvelinnimeä ”mail1.trump-email.com” (”FBI cyber team’s assessment of information brought to the bureau by Sussmann. Authored by agents Scott Hellman and Nathan Batty”. The Epoch Times 2022, Trial Exhibits 0247). Kohun velloessa FBI ei kuitenkaan tästä raportista kertonut.

Clintonin kampanja ei ollut kiinnostunut selvittämään Trumpin Alfa-pankki-kytköksiä koskevien syytösten teknistä taustaa. Hillary for America -kampanjan tuolloinen manageri Robby Mook todisti 20.5., että Clinton itse hyväksyi selvittämättömien syytösten antamisen medialle (CBC News, April 20, 2022). The Epoch Timesin julkaisemista transcripteista käy ilmi tarkat sanamuodot, joista olen suomentanut alle muutamia avainvirkkeitä.

Q-vuorosanat tarkoittavat kysyjää, joka on tässä tapauksessa Durhamin tiimin juristi Andrew DeFilippis. A-vuorosanat tarkoittavat vastaajaa Mookia (The Epoch Times 2022, Transcripts, May 20, Morning Session, 1264-1267)

Q. [Herra Mook,] siitä huolimatta, ettette ollut täysin varma [tietojen alkuperästä], te – te siis ette tavanneet kyseisiä asiantuntijoita?

A. Kyllä, näin on.

[…] Q. Ettekä keränneet itse mitään yksityiskohtia kyseisestä datasta?

A. Ei, emme keränneet.

Mook vastaa sitten, miten Clintonin kampanjan johdossa alettiin keskustelemaan vahvistamattomaan dataan perustuvan asian julkistamisesta. Kysyttäessä korkeinta päättävää tahoa asiassa Mook mainitsee myös Clintonin, ja DeFilippis haluaa todistukselle vahvistuksen:

Q. Kerroitte siis Clintonille: ”Me haluamme antaa tämän medialle”?

Mook toteaa, ettei muista keskustelua enää tarkalleen, mutta jatkaa sen menneen jokseenkin näin: ”[M]e sanoimme, että meillä on tämä, ja me haluamme jakaa sen reportterille.”

Q. Ja mitä Clinton vastasi?

A. Hän hyväksyi tämän.

Keskustelu etenee mm. siihen, kuka Clintonin kampanjasta kirjoitti twiitin, jossa sanottiin näin: ”Tietokonealan tutkijat ovat ilmeisesti löytäneet salatun palvelimen, joka kytkee Trumpin organisaation venäläiseen pankkiin.” (Ibid., 1279) Mookilla on vaikeuksia muistaa tätä, mikä on tavallaan ymmärrettävää.

Sussmann-oikeudenkäynnissä tuli esiin paljon muutakin, minkä Clintonin kampanja olisi varmasti toivonut vaipuvan nykyistäkin syvemmälle unholaan. Siten prosessi oli heille monilta osin tappiollinen, vaikka juryn päätöksen vuoksi se olikin heille eräänlainen torjuntavoitto.

 

Viivästyneen oikeuden ongelmia

Delayed justice is denied justice (viivästynyt oikeus on evätty oikeus), sanotaan. Tämä on sikäli kärjistys, että ainakin tällaisista maailmanvallan presidentinvalintaan liittyvistä jättikohuista kannattaa hyvin järjestää oikeudenkäyntejä vielä 5-7 vuoden viiveelläkin mieluummin kuin ei ollenkaan. Durham-tutkinta on jo tuonut esiin huomattavan paljon sellaista todistusaineistoa, joka mahdollistaa noiden vuosien tapahtumien uudelleenarvioinnin niiden keskeisten asianosaisten kannoilta.

Koska Trump voitti kyseiset vaalit, esimerkiksi hänen Alfa-pankki-kytköksiään koskevien vihjailujen ja kohujen kansallinen ja maailmanpoliittinen merkitys jäi melko rajalliseksi. Yhdysvaltain ulkopuolellakin ainakin minulla olisi silti turvallisempi olo, jos voisin nähdä tämän Suomenkin kannalta erittäin tärkeän maailmanvallan oikeuslaitoksen tutkivan huipputason kohut ripeämmin. Mielellään näkisin myös suomalaisten oikeusasiantuntijoiden seuraavan tällaiset keissit loppuun asti ja selittävän, mitä me oikeusmaallikot olemme ehkä ymmärtäneet väärin.

Itse oikeudenkäynnin kannalta on melkoinen ongelma, että todistajien on ymmärrettävästi vaikea muistaa 5-6 vuoden takaisia asioita. Syyttäjän ei siten ole lainkaan helppoa enää todistaa paljoakaan siten, ettei sitä voisi järkevästi epäillä. Toki myös hieman mietityttää, miten huono muisti voikaan olla vaikkapa Marc Eliaksella, joka on juristien joukossa huippujen huippua. Itse todistaessaan hän ei muistanut oikeastaan mistään tapaamisestaan juuri mitään.

Koska oma tulokulmani tällaisiin kysymyksiin on ensisijaisesti oikeudenmukaisuuden filosofiassa, minua kiinnostavat mieluusti myös vanhemmat oikeustapaukset. Ne voivat auttaa ymmärtämään useita edelleen merkittävinä pidettyjen tapahtumia, kuten tässä tapauksessa vaikkapa Trumpin epäluottamuslausuntoja oman maansa tiedustelupalveluista hänen Helsingin-vierailullaan vuonna 2018. Oliko siis tässä tapauksessa FBI toiminut Alfa-pankki-tutkinnan osalta Trumpin luottamuksen arvoisesti? Kenen mielestä kyllä?

Aiempien keissien avulla voi myös yrittää hahmottaa uudempien keissien erityislaatuisuuksia. Miten esimerkiksi Kongressin valtausta selvittäneen tutkimuskomitean työskentely poikkeaa tavanomaisesta oikeudenkäynnistä:

  • Tarjoaako se kaikille osapuolille mahdollisuuden esittää oma asiansa ja kutsua todistajia?
  • Onko luvallista käyttää vain kuulopuheisiin perustavia todistajia?
  • Saavatko osapuolet kuulustella vastapuolen todistajia?
  • Tarjotaanko todistusaineistosta nähtäville vain editoidut versiot vai kaikki mahdollinen materiaali?

Suuren osan oikeuden viivästymisen merkityksestä määrittää lopulta media, mukaan lukien some. Miten vahvasti jotain oikeaksi katsottua narratiivia halutaan rakentaa ennen kuin kiistantaalaiset vihjeet, kuten tässä tapauksessa Alfa-kommunikaatiokanava, on varmistettu? Ja sitten kun kunnolliset oikeudenkäynnit lopulta tulevat, kiinnostavatko ne enää ketään? Vai olemmeko siirtyneet aikaa, jossa syytökset ja niihin liitetyt mielikuvat määrittävät narratiivit?

Aina oikeutta ei ole mahdollista taata kovin nopeasti. Mitä paremmin kuitenkin ymmärrämme aiempia tapauksia, sitä paremmat edellytykset meillä on arvioida uudemmista keskeneräisistä tapauksista julkaistua ja ylipäänsä vähitellen karttuvaa todistusaineistoa. Varmaan myös Trumpin väärinkäytöksistä löytyy vielä lisää materiaalia.

Toivottavasti Durhamin tutkimukset eivät kuitenkaan ole läheskään ohi, koska ainakin Rodney Joffen ja FBI:n toiminnasta on nyt käynyt ilmi melkoisia kummallisuuksia. Kunnolliset lisäoikeudenkäynnit näin sekavaksi osoittautuneesta vyyhdistä olisivat voitto meille tavallisille suurvallan valtakuvioista huolestuneille länsimaalaisille.

+2
villepaivansalo

Kirjoittaja on teologian tohtori (2005), teologisen etiikan ja sosiaalietiikan dosentti (2010) ja Diakin lehtori (2021-, v. 2022 lyhennetyllä työajalla).

Kulttuurit ja etiikka -aloite: tavoitteena uskontojen, kulttuurien ja kestävän oikeudenmukaisuuden käytännöllinen ymmärtäminen (https://culturesethics.wordpress.com).

Uuden Suomen blogistina kirjoitan ensisijaisesti sosiaalieettisen tutkimustaustani pohjalta, tai miten itse parhaaksi näen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu