Toisellakin J6-narratiivilla on perusteensa

Yhdysvaltain Kongressitalon valtauksesta on monta narratiivia. Poliittisesti pahoin jakautuneessa maassa ne voidaan jakaa karkeasti kahteen. Yksi on demokraattien, valtamedian ja J6-komitean (Tammikuun 6. päivän tapahtumien tutkintakomitean) narratiivi. Sen mukaan kyseessä oli kansannousu tai kapina (insurrection), jossa Trump-lojalistit pyrkivät estämään rauhanomaisen vallansiirron ja kaappaamaan vallan. Suomessa valtamedia on kertonut lähinnä tätä tarinaa, äskettäin esimerkiksi Yle (21.7.2022) näin otsikoiden: ”Trump petasi vallankaappausta pitkään ja järjestelmällisesti, mutta joutuuko hän siitä syytteeseen?”

Valtanarratiivin tukemana on pidätetty yli 700 ihmistä, joista monien syytteet ovat verrattain lieviä. Monelle on myös kertynyt yli vuosi tutkintavankeutta vähintäänkin ihmisoikeuksien rajoja hipovissa olosuhteissa, kuten esimerkiksi The American Gulag -hanke on raportoinut. Jonkun täytyy kertoa se toinenkin tarina.

Tämä narratiivi lähtee siitä, että vaalien laskennassa oli välittömästi nähtävillä epäselvyyksiä. Trumpin juristit nostivat näihin liittyen seuraavina viikkoina yli 60 kannetta. Kuten Ylekin (ibid.) raportoi, oikeusistuimet hylkäsivät ne kaikki. Trump-lojalistisen kertomuksen mukaan ylivoimaisesti suurinta osaa kanteista ei kuitenkaan hylätty todistusaineiston perusteella. Sen sijaan niiden esittäjien ei katsottu olevan oikeutettuja (no standing) niiden esittämiseen, niiden esittäminen oli viivästynyt (laches), tmv. Suuri yleisö joutui siten lähinnä uskomaan auktoriteetteja pääsemättä juurikaan näkemään kanteiden oikeudellista analyysia.

Vaalitulosten tarkistuskierrosta toivottiin

Tammikuun 6. päivänä joukko senaattoreja oli valmistautunut esittämään todistusaineistoa vaalien epäselvyyksistä, ja jotkut ehtivätkin päästä hieman alkuun. Trump-lojalistisen kertomuksen mukaan toiveissa oli, että sertifiointiprosessin keskeydyttyä vaa’ankieliosavaltioiden lainsäätäjät (legislators) katsoisivat keskeisen todistusaineiston. Tämän perusteella he sitten päättäisivät, vahvistavatko he vaalituloksen edelleen.

J6-mielenosoituksen oli tarkoitus tukea tällaista ehdotusta. Moni oli sitä mieltä, että varapresidentti Mike Pence olisi ollut oikeutettu palauttamaan tulokset osavaltioiden lainsäätäjille tutkittavaksi. Trump toivoi puheessaan, että mieltä osoitetaan ”rauhanomaisesti ja isänmaallisesti” (peacefully and patriotically).

Esimerkiksi Arizonan kuulemistilaisuuden aamupäiväsession loppuhaastattelussa oli toivottu epäselvyyksien selvittämistä, ei vaalituloksen muuttamista (overturning). Moni toki arveli selvitysten johtavan desertifiointiehin.

Tammikuun kuudentena satojen tuhansien Trump-lojalistien keskuudessa oli sitten myös hermonsa menettäneitä, joilla oli valmiutta häiriköintiin. Trump-lojalistisen kertomuksen mukaan heidän riehumisensa ei kuitenkaan ollut koordinoitua. Tunnetuimmat Trump-lojalistiset järjestöt Proud Boys ja Oath Keepers olivat mukana vain suojaamassa rauhanomaisia mielenosoittajia siltä varalta, jos Antifa, BLM (Black Life Matters) tmv. ryhmä hyökkäisi.

FBI:n informantin (confidential human source) äskettäin julkaistu raportti tukee tätä kertomusta. Informantti oli soluttautunut Proud Boysin Kansasin osastoon. Hänen raporttinsa mukaan Proud Boysilla ei ollut aikeita käyttää väkivaltaa, ellei Antifa hyökännyt ensin. Informantti raportoi Proud Boys -ryhmän menneen Kongressitaloon sisälle vasta noin puolituntia ensimmäisten jälkeen rauhoittelemaan tilannetta. The Gateway Punditin mukaan informantti oli James Ehren Knowles, mutta asiasisällön kannalta oleellinen on tuo alkuperäisdokumentti.

Jokin joukko intoutui videomateriaalin mukaan huutamaan Kongressitalon sisällä Pencen hirttämistä. En ole huomannut enkä löytänyt, keitä nämä olivat, mutta tuon huutosakin johtajien ankarat rangaistukset vaikuttaisivat perustelluilta. Tuollainen ei tosiaan ole rauhanomaista protestointia.

Ketkä hylkäsivät Kansalliskaartin kutsumisen?

Aivan arkijärkisesti oli ennakoitavissa, että omasta mielestään suurta vääryyttä kokeneiden massiivinen mielenosoitus voi johtaa levottomuuksiin. Tuolloinen puolustusministeriön esikuntapäällikkö Kash Patel on selittänyt Trumpin hallinnon näkökulmaa asiaan. Hänen mukaansa Trump valtuutti korkean tason palaverissa kaksi päivää etukäteen Kansalliskaartin käyttämisen kongressitalon turvaamiseen, tarvittaessa 20 000 mieheen asti.

Kun Fox Newsin haastattelija kysyi J6-komitean Liz Cheneyltä, tarjosiko (offer) Trump näitä kansalliskaartilaisia, Cheney aloitti vastauksensa kieltämällä väitteen. Hän jatkoi Trumpin puolustusministeri Chris Millerin todistaneen julkisesti, että Trump ei käskenyt (never issued any order) kaartilaisia suojelemaan Kongressitaloa. Toisessa FoxNewsin (Sean Hannityn) haastattelussa Miller kuitenkin vahvistaa Patelin kannan, että Trump valtuutti (authorized) korkeintaan 20 000 kansalliskaartilaisen käytön tähän tarkoitukseen. (Team Kash, July 26, 2022)

Patel tähdentää, että perustuslain mukaan presidentti ei olisi saanut käskeä kansalliskaartilaisia Kongressitalolle. Trumpin valtuutus oli nimenomaan oikeanlainen varautuminen. Tämän lisäksi oli paikallisten viranomaisten vastuulla harkita, kutsuvatko he kansalliskaartin paikalle tai valmiustilaan. Tässä tapauksessa asia olisi kuulunut erityisesti pormestari Muriel Bowserille. Patelilla on esittää Bowserin kirjallinen kansalliskaartikutsun hylkääminen. (Epoch Times, July 22, 2022, dokumentti kohdassa 27:50)

Ilmeisesti myös Senaatin turvallisuusjohtaja (Sergeant at Arms) Michael Stenger, joka oli tuona päivänä vastuussa Kongressitalon turvallisuudesta, olisi voinut kutsun esittää. Capitol Hillin poliisipäällikkö Steven Sund oli useaan otteeseen apuvoimia pyytänyt. Stenger ja Edustajainhuoneen turvallisuusjohtaja Paul Irving eivät olleet pyyntöihin suostuneet. (Newsweek, June 28, 2022)

Stenger oli sanonut helmikuussa 2021, että väitteet ammattilaisagitaattoreista (”professional agitators”) mielenosoittajien joukossa olisi tutkittava. Stenger kuoli 27.6.2022. (ibid.) Hänen tarkempaa haastattelemistaan ei sitten näköjään kiirehditty.

Poliisin ja oikeuslaitoksen toiminta ihmetyttävät

Videomateriaalin perusteella J6-mellakassa kuoli poliisin ampumana aseeton Ashley Babbit ja väkijoukon alle jäänyt Rosanne Boyland. Boylandin kuolemaan johtaneista väkijoukon liikkeistä on vaikea saada tarkkaa käsitystä. J6Truth-dokumentin (n. 10 min -> ) videoaineiston mukaan näyttää siltä, että tuossa vaiheessa poliisi puski väkijoukkoa rajusti. Osa mielenosoittajista yritti rauhoittaa tilannetta ja osa löi poliisia, joko väkivaltaisuuttaan tai suojellakseen rusentuvia. Yksi poliisi löi kepillä maassa makaavaa Boylandia.

Editoituja kokonaisuuksia katsoessa ei ole aina helppo hahmottaa, kumpi osapuoli aloitti minkäkin väkivaltaisuuden. Siksi on tärkeää katsoa molempia kantoja edustavia videoita. Trump-vastainen media näyttää yhdenlaisia paljon nähtyjä kokonaisuuksia, mutta mahdollisimman oikean kokonaiskuvan muodostamiseksi pitäisi katsoa myös toista narratiivia edustavia dokumentteja kuten J6Truth.

Toisena esimerkkinä voisin mainita osin vielä perusteellisemman The Real Story of January 6 (Epoch Times, July 23, 2022) -dokumentin. Tässä kiinnitetään huomiota esimerkiksi poliisin väkijoukkoon ampumiin raketteihin ja väkivaltaisuuteen sellaisissa tilanteissa, joissa verrattain vähäeleinen pidättäminen näytti olleen täysin mahdollista.

Epäilyttävistä agitaattoreista on tihkunut vähitellen uutta tietoa. Kuuluisin on Ray Epps, jonka esittelin täällä Usarissa jo tammikuussa 2022. Omituista on juuri se, että kenties kaikkein selvimmin ihmisiä Kongressitaloon sisälle menemiseen kiihottanut Epps on saanut kulkea vapaalla jalalla. Samalla tutkintavankeudessa viruu suuri määrä mielenosoittajia, jotka näyttävät vain kävelleen rauhallisesti sisään avoimista ovista.

Muita ykköstason syytettyjä pitäisi arkijärkisesti ajatellen olla ainakin sen, joka huusi jatkuvasti tornista megafoniin, että eteenpäin vaan, ja tietenkin ilmeisen väkivaltaisten henkilöiden puolin jos toisin. Ensimmäisten esteiden siirtäjät ja ikkunoiden rikkojat pitäisi oman oikeustajuni laittaa kovempaan vastuuseen kuin ne, jotka tulevat rauhallisesti kävellen myöhemmin poliisin katsoessa ystävällisesti vieressä. Kongressitalon ovien ilmeisesti sähköisen lukitusjärjestelmän avaaja pitäisi myös saada kunnolliseen tutkintaan, vihdoin! Monille mielenosoittajille on tullut kovia tuomioita, osalle varmasti syystäkin, mutta samalla moni avaintekijä näyttää pääsevän omituisen helpolla.

Valehtelu, mielipide ja kahdenlainen varmuus

Suomessa kesti vuosikymmeniä ennen kuin vuoden 1918 sisällissodasta onnistuttiin keskustelemaan sen molempien osapuolten narratiiveja ja argumentteja kuunnellen. J6-tapauksen ei luulisi olevan yhtä vaikea, kun Trump-lojalistit eivät edes tappaneet ketään. Yle onnistuu kyllä yllä mainitussa Trump petasi vallankaappausta pitkään (21.7.2022) -artikkelissaan mainitsemaan, että J6-komitean ”työ on kuitenkin vain yhden osapuolen näkökulma”. Trumpin yllättävän laaja nykykannatus Yhdysvalloissa kertoo osaltaan siitä, että erittäin suuri osa maan kansalaisista ei hyväksy yksipuolista näkökulmaa vaalitutkimuksiin eikä J6-tapahtumiin ainakaan sellaisinaan.

Jakautuneen maan mediassa sinkoilevat valehtelusyytökset puolin jos toisin. Oma kantani on ollut, että evidenssiin perustuvat oikeudenkäynnit kuulemisineen ja sananvapaus ovat parhaita vastalääkkeitä valheille. Niiden kautta kansalaisten on mahdollista muodostaa mahdollisimman hyvin perusteltuja mielipiteitä. Vaalivilppikysymyksetkään eivät ole läheskään aina mustavalkoisia: esimerkiksi kysymykset vaalisääntöjen etukäteismuutoksista, valvontaketjun (chain of custody) puutteista ja todistusaineiston tuhoamisesta vaatisivat kukin omanlaisensa analyysit eri näkökannoilta.

Mielipide voi kehittyä varmuudeksi, kun sen tueksi kertyy riittäväsi perusteita. Ideologisessa varmuudessa nämä perusteet nousevat kuitenkin jokseenkin sellaisinaan saman ideologian mukaisista lähteistä, esimerkiksi Trump-vastaisesta mediasta. Tällaista varmuutta ei ole koskaan kunnolla testattu.

Toisen tyylinen varmuus kehittyy siten, että kansalainen harjaannuttaa testaamaan mielipidettään myös toista näkökulmaa edustavan raportoinnin valossa. Perustellun varmuuden kannattajilla ei ole tyypillisesti tarvetta vaientaa ketään, paitsi ehkä henkilöön meneviä häiriköitä. Kannanmuodostus mukailee tieteen, oikeuskäytännön ja mediaetiikan parhaita periaatteita. J6-kysymyksessä tätä ei ole suomalaisessa valtamediassa erityisemmin rohkaistu. Englantia kohtalaisesti ymmärtävät ja hyvät/tyydyttävät tiedonhakutaidot omaavat pystyvät silti rakentamaan omaa kantaansa myös tähän tapaan.

Itse en ole erityisempää varmuutta näistä asioista saavuttanut. Haluan kuitenkin olla osaltani mahdollistamassa asioiden molemminpuolista selvittämistä ja alkuperäislähteisiin tutustumista. En näe, miksi kaikkien Suomessa pitäisi omaksua näistä länsimaisittain tärkeistä ja inhimillisesti hyvin traagisista tapahtumista vain yksi tarina, ainakaan sitä kyseenalaistamatta.

+5
villepaivansalo

Kirjoittaja on teologian tohtori (2005), teologisen etiikan ja sosiaalietiikan dosentti (2010) ja Diakin lehtori (2021-, v. 2022 lyhennetyllä työajalla).

Kulttuurit ja etiikka -aloite: tavoitteena uskontojen, kulttuurien ja kestävän oikeudenmukaisuuden käytännöllinen ymmärtäminen (https://culturesethics.wordpress.com).

Uuden Suomen blogistina kirjoitan ensisijaisesti sosiaalieettisen tutkimustaustani pohjalta, tai miten itse parhaaksi näen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu