Unohtakaa risusavotat ja muut loistavat ideat.

Maailmassa on niin monimutkaisia asioita, että niihin ei löydy yksinkertaisia ratkaisuja. Yleensä heikoilla ammatillisilla taidoilla tai vaatimattomalla sivistyksellä evästettynä keksitään kyllä mitä erikoisempia ideoita, mutta konkretia niistä puuttuu.

Hyviä esimerkkejä ovat työttömien risusavotat, rautatievaihteita lumimyrskyssä auraavat syrjäytyneiden armeijat ja perunannostossa hääräävät sankat työnhakijoiden joukot. Kyllä noita moni ideoi, mutta mitkään noista eivät ole toimivia malleja.

Maailma on muuttunut niin mutkikkaaksi, että jokaisessa työssä on omat vaatimuksensa ja vanhan ajan ”ryskätöitä” ei enää ole. Esimerkiksi metsänhoito on tarkkaan ohjattua ja sitä tekevät alan ammattilaiset, jotka eivät kaipaa osaamattomia ihmisiä sekoittamaan hyvin hallittua työtään.

Tätä tukevat myös kokemukset laajassa mitassa teetetystä ns. työllisyystöistä, kun 1950-60 -luvuilla valtateitä tehtiin työllisyysmäärärahojen turvin ja siirtotyömaita käyttäen. Tästä käytettiin nimitystä lapiolinja, koska töitä tehtiin pääosin hyvin miestyövaltaisesti ja koneita oli vähän.

Tämä tuli käytännössä kalliiksi, projektit etenevät huonosti ja tiegeometriaa sekä tien rakennetta ei voitu suunnitella ja toteuttaa asianmukaiseksi, koska miestyön määrää koitettiin saada mahdollisimman suureksi. Vielä tänäkin päivänä suuri osa valta- ja kantatieverkosta kärsii huonosta tiegeometriasta ja huonosta tien perusrakenteesta ja korjausvelka vain kasvaa.

Kaiken huipuksi tuo lapiolinja aiheutti sen, että koneellistuminen tapahtui hyvin hitaasti ja se taas esti urakoinnin ja työmenetelmien kehittymisen. Vähäinen urakoinnin määrä taas esti ajanmukaisen konekannan hankintaa.

Tuo miestyövaltainen tuotantotapa aiheutti meillä niin suuren jälkeenjääneisyyden, että pääsimme tienrakentamisen menetelmissä ja osaamisessa vasta 1970-80 -luvuilla samaan tasoon kuin mitä Ruotsissa oli jo 1940-luvulla, Saksassa jo 1930-luvulla ja Italiassa jopa jo 1920-luvulla.

Yhtä kaikki, mitä työvaltaisemmasta ja yksinkertaisemmasta työstä on kysymys, sitä pienempi on sen tuottama lisäarvo. Kaikkine seurannaiskustannuksineen tuollaisen ”risusavotan” teettäminen on yleensä kallein mahdollinen tapa toimia.

Tätä taustaa vasten kannattaa työttömien risusavotat unohtaa.

VilleVarjo
Suomen ruotsalainen kansanpuolue

Diplomi-insinööri ja yrittäjä. Ammattina rakennuttaja. Vaimo, neljä aikuista lasta ja jackrusselinterrieri.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu