Väärä asenne estää vaurastumisen

Eräässä harrastuksessani tarvitsen erinäisiä laitteita. Samankaltaisia laitteita saa toki ”rautakauppalaatuisina” kiinalaisvalmisteina kohtuullisen hintaisena, mutta itse olen aina päätynyt sveitsiläiseen, saksalaiseen tai liechtensteinilaiseen laatuun.

Minunkin jotkut ystäväni ovat kovasti ihmetelleet, että mitä järkeä on ostaa monikymmenkertaisella hinnalla tavaraa, jonka kaltaista voisi ostaa halvalla rautakaupoista ja hehtaarihalleista.

Tähän on selkeä syy. Haluan että minun hankkimani tuotteen tehnyt tehdastyöntekijä voi ajella työpaikalleen laadukkaalla uudenkarhealla saksalaisautolla. En halua tukea sellaista toimintaa, jossa tuotteen valmistanut aasialainen tehdastyöntekijä saa niin huonoa palkkaa, että hän pienillä rahoillaan saa kulkuvälineekseen korkeintaan myrkyltä löyhkäävät varvastossut.

Kuten nytkin hallitusohjelman laadintaprosessista huomataan, meillä on koko yhteiskunnassa kummallinen tarve jatkuvasti koittaa saada toiset ihmiset toimimaan halvemmalla ja vähempään tyytyväisinä. Samalla sitten itse valintamme verotusta ja vaurastumisen mahdottomuutta. Olemme itse rakentaneet ne vaurastumisen esteet vääränlaisella asenteella.

Henry Fordin kerrotaan joskus sanoneen muiden teollisuusmiesten ihmetellessä hänen maksamiaan hyviä palkkoja että ”Tottakai maksan sellaisia palkkoja, että työntekijät voivat ostaa Fordeja, eiväthän ne muuten menisi kaupaksi”.