Annan anteeksi
Yhtenä Suomen kansalaisena annan anteeksi ministeri Purralle , hänen niin julkisesti pyydettyään, ministerin viisitoista vuotta vanhat kirjoitukset. Ne olivat aika alatyylisiä mutta ei minusta ole ensimmäisen kiven heittäjäksi eikä viimeisenkään. Ministeri sanoo olleensa silloin hyvin hankalassa ja stressaantuneessa tilassa elämässään mikä osaltaan selittää kirjoituksia.
Samoin suon anteeksi puoluesihteeri Näkkäläjärven, kylläkin iljettävän eläinrääkkäyksen , joka tehty 15-vuotiaana lapsena. Puoluesihteeri sanoo olleensa noina vuosina hyvin alamaissa koettuaan pikkuveljensä traagisen tapaturmaisen kuoleman. Olen kokenut vastaavanlaista joka purkautui elämässäni kylläkin eri tavalla mutta kuitenkin pahaolo purkautui.
En enää koskaan palaa näihin asioihin puheissani enkä teksteissä. Huomenna uusi päivä ja uudet haasteet.
Noitavainot ja ihmisten nöyryyttäminen on nykyisin muotia.
Anteeksi pitää pyytää vaikka itse uhria ei ole tai pyyntöä sille osoittaa. Pitää vaan joutua julkisesti nöyrtymääni, vaikka asia ei lopulta voi johtaa mihinkään, koska aina joku kuulia ei anna anteeksi – mutta tapahtuu se nöyryytys ja mieluiten pitkään. Kieltää siinä samalla sitten koulu- tai työpaikkakiusaaminen, kun poliitikot näyttävät mallia.
Ilmoita asiaton viesti
Rikosoikeudellisen vastuun ’suojaikäraja’ on Suomessa 15v, mitä Mari Rantanen ja Leena Meri olisivat halukkaita laskemaan.
Olettaisin Rydmanin haluavan seksuaalisen kanssakäymisen suojaikärajaa laskettavan siinä samalla?
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni sangen merkityksetön tuo kommenttisi koskien Rydmania.
(Toki suojaikärajat vaihtelevat globaalisti suuresti, Ruotsissa 15 vuotta, Venäjällä 14 vuotta ja Suomessa 16 vuotta, mutta en ole Rydmannin kuulleen ottamaan tuohon kantaa.)
Ilmoita asiaton viesti
Kuinka Riikosen mieleen tulikin seksuaalisen kanssakäymisen suojaikäraja?
Taitaa olla sanonta ”Siitä puhe mistä puute”.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa on käsitesekaannuksia. Tässä maassa tuntuu olevan vain lapsia ja aikuisia. Todellisuudessa on lapsia, nuoria, nuoria aikuisia ja aikuisia.
Lapsen määritelmä on käytännössä ollut pitkään 12 vuotta ja se on hyvä ikäraja. Sen jälkeen on nuoria 12-18 vuotiaita. Jos ihminen on täyttänyt 18 vuotta, hän on aikuinen ja vastaa kaikista tekemisistään.
15-vuotias pystyy jatkamaan sukuaan, joten ei voi olla enää lapsi, vaan hän on puoli-aikuinen. Nuorten rikosvastuu pitäisi astua asteettain voimaan 12-vuodesta eteenpäin.
Arvelen, että kommentteja tulee, että haluan nuoret vankilaan oikein oppimaan kunnon rikollisiksi, koska vankilathan ovat rikollisten korkeakoulu. Vankilat pitäisi olla kasvatuslaitoksia, joissa niin nuoret kuin vanhemmatkin saavat oppia ammatin.
Myös ensikertalaiset aikuiset laitettaisiin ammattikouluun, jos heillä ei ole ammattia, mutta ei vanhojen rikollisten joukkoon. Joka ei halua tätä mahdollisuutta, kärsiköön rikoksestaan maksimirangaistuksen, jonka laki määrää. Jos tällainen henkilö joutuu uudelleen vankilaan, niin olkoon pakkotyössä lopun ikäänsä. Hän osoittanut, että ei ole halua eikä kykyä sopeutua yhteiskuntaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Jos tällainen henkilö joutuu uudelleen vankilaan, niin olkoon pakkotyössä lopun ikäänsä.”
Millaisista rikoksista ajattelit, että tuo rangaistus määrättäisiin? Vrt. nykyään ei edes murhan tehnyt joudu pakkotyöhön lopuksi ikäänsä.
Ilmoita asiaton viesti
Ensimmäinen asia mikä taatusti vähentäisi ”nuorisorikollisuutta” on se että a) laitetaan vanhemmat vastuuseen, myös täyteen taluodelliseen vastuuseen, alaikäisten, alle 18 v. tekemistä rikoksista, ja b) annetaan vanhemmille mahdollisuus kurinpitoon.
Paapominen vain pahentaa tilannetta.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo kohta b on edellytys kohdalle a, koska jos annetaan vastuuta, niin pitää olla valtaa.
Mutta miten tuon voi ratkaista?
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä, siksi kirjoitinkin että ”ja”.
Muutetaan lakeja niin että vanhemmat vat vastuussa. Se ei liene mahdotonta?
Kuinka saada vanhemmat pitämään lapsiaan kurissa on asennekysymys joka seuraa kohdasta a).
Ilmoita asiaton viesti
Ei se ole pelkästään asennekysymys, vaan myös juridinen kysymys siitä millaisia kurinpidollisia toimia vanhemmat saavat kohdistaa lapsiinsa. Ja jos ne sallitut eivät riitä, niin siinä tapauksessa ainoa keino on saada viranomaistukea sosiaalipuolelta.
Ilmoita asiaton viesti
Tottakai kyse on siitä millaisia toimia saa kohdistaa.
En tietenkään tarkoita mitään pahoinpitelyä tai vastaavaa.
Sosiaalipuolta, siis paapomista, on käytetty ja tilanne vain pahenee.
Oleellista on kodin, siis vanhempien asenne.
Varsinkin, jos vanhemmat työntävät lapsen sosiaalin hoivaan kun ilmenee ongelmia niin se johtaa siihen että asia vain huononee.
Lapsi on siinä vaiheessa ottanut yliotteen vanhemmistaan. Se on nähnyt että vanhemmat eivät voi hänelle mitään.
Ilmoita asiaton viesti
”Lapsi on siinä vaiheessa ottanut yliotteen vanhemmistaan. Se on nähnyt että vanhemmat eivät voi hänelle mitään.”
Sellaisia lapsia on olemassa eikä siihen välttämättä ole mitään keinoa ratkaisuksi. Kyse ei ole pelkästään vanhempien asenteesta, vaan lapsen luonteesta. Jos ei ole olemassa sallittuja kurinpidollisia keinoja, jotka voisivat tepsiä, niin vastuun ottaminen edellyttää silloin yhteiskunnan apua. Turvautuminen sosiaalitoimeen on siis vastuun kantamista.
Ilmoita asiaton viesti
Saisiko Jocken haluamassa kurinpidossa remmin solkipäällä lyödä?
Ilmoita asiaton viesti
Opettele lukemaan.
Ilmoita asiaton viesti
Anteeksi antaminen, tai tekojen vanhentumisen ja poliittisen vähämerkityksisyyden ymmärtäminen riittää. Ei tarvitse luvata ettei koskaan palaa niihin. Saa palata, mutta mielellään ei millään riekkuvalla tavalla.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä valtio poliitikkojen päätöksellä perustaa ilmaisusensuuriviraston?
Yleinen rasismivouhotus on ollut niin järjetöntä, että tuollainen järjetön virasto on mahdollinen.
Ilmoita asiaton viesti
Tee ihmeessä kansalaisaloite!
Ilmoita asiaton viesti