Henkirikoksen vanhentumisajoista

Tunnettu sanonta on että  ”...murha ei vanhene koskaan”. Näin Suomessa ja mutta joissakin maissa tämäkin rikos taitaa mennä vanhaksi määräajan kuluttua.

Mutta Suomessa toinen henkirikos tyyppi on tappo ja se tehdään yleensä pikaistuksissa ja vailla etukäteisharkintaa. Se kuitenkin vanhenee rikoksena 20 vuodessa eli sen jälkeen taposta ei voida enää nostaa syytettä.

Nuo henkirikokset ovat erilaisia toteutustavoiltaan ja motiiveiltaan ja en maallikkona kaikkea pyri edes arvioimaan. Sen kuitenkin ymmärrän että molemmissa lopputulos on sama ja peruuttamaton eli ihmisen hengen menetys. Rikoksena ovat siis hyvin vakavia.

Mielestäni myös tapon vanhentumista tulisi tarkastella uudestaan nykyaikana koska tekninen rikostutkinta on mennyt eteenpäin vauhdilla. On DNA-tutkimusta ja telekuuntelua ja kaikenlaista jota pari kolme sukupolvea sitten ei voitu edes kuvitellakaan. Vanhoja rikoksia on mahdollista selvittää hyvinkin pitkän ajanjakson jälkeen ja saada tekijä edesvastuuseen. Ja myös uhrille ja omaisilleen oikeutta.

Ja kaikki tämä tuli mieleen kun luin juuri kolmekymmentä vuotta sitten sattuneen Ilpo Härmäläisen murhaa koskevan tutkimuksen ja selvittämisen. Uhri ehti maata merenpohjassa yli 40 metrin syvyydessä kolmekymmentä vuotta. Vanhoja 90-luvun tutkimuksia voidaan kritisoida kovasti mutta onneksi uudet tutkimukset käynnistettiin pitkän ajan jälkeen. Uhrin murhapaikka purjeveneen kannella elokuussa 1994 pystyttiin haarukoimaan yhden teletunnistetiedon avulla muutaman neliökilometrin suuruiselle alueelle Airistolla. Ja tuolta alueelta pystyttiin löytämään murhatun lakimiehen ja uunituoreen perheenisän ruumis puolustusvoimien taistelusukeltajien ja huippuasiantuntijoiden toimesta lähes uskomattomalla tavalla. Poliisin ja muiden viranomaisten saumatonta yhteistyötä.

Mielestäni kaikki henkeen kohdistuneet rikokset tulisi säätää sellaiseksi etteivät ne vanhene koskaan.