Pakolaiset ja loikkarit itärajalla vuosien saatossa
Nyt Suomella on erittäin suuri ongelma mahdollisen hybridivaikuttamismielessä tehdyn maahanmuuton vuoksi lähikuukausina. Venäjä saattaa lähettää pakolaisia tänne vaikkapa tuhansia ja taas tuhansia.
Asia on kohtuuton Suomen kaltaiselle sääntöpohjaiseen maailmanjärjestykseen sitoutuneelle valtiolle. Meillä on tuota rajaa aivan liian paljon väkimääräämme nähden.
Oma kantani onkin että Suomen tulee turvata vain oman maansa kansalaisten turvallisuus ja olla välittämättä kansainvälisistä sitoumuksista jotka eivät tässä ajassa ole tarkoituksenmukaisia ja jotka ovat maallemme liian suuri taakka. Varmaan siitä maailmalla osataan pöyristyä mutta se on sitten eri ajan murhe.
Varsinainen kysymys kuitenkin on että millainen linja Suomella oli vv. 1945 -1991 Neuvostoliiton aikaan koska silloinkin muistan loikkareita aina ilmestyneen mutta taidettiin palauttaa lähes kaikki. Millaisiin kansainvälisiin sopimuksiin olimme silloin sitoutuneet ja olimmeko minkäänlaisiin?
Ensin ei sodan jälkeen haluttu vaarantaa omia NL:ssa sotavankeina olevia suomalaisia ja kaikki NL:n kansalaiset palautettiin.
Sitten tuli rajasopimus ryssän kanssa, jota kyllä osa rajavartijoista yritti kiertää ”katsomalla muualle”, kun NL:sta paettiin Ruotsiin ja Norjaan.
Jo vuonna 1959 Kekkonen kirjoitti Ulkoministeriölle: ”Olen jo vuosia sitten antanut käskyn että loikkarit on rajalla palautettava. Miksi taas toisin?” Suomi oli tuolloin jo YK:n jäsen.
Kun Suomesta oli tullut YK:n jäsen ja erilaisia pakolais- ja muita sopimuksia oli otettu osaksi kotimaista lainsäädäntöä, Suomi rikkoi kaikkia mahdollisia kansainvälisiä sopimuksia, jotka se oli hyväksynyt palauttamalla loikkarit.
Samat sopimukset, täydennettynä EU:n omilla ihmisoikeus- ja muilla sopimuksilla, ovat edelleen voimassa. Mm. tietenkin Geneven pakolaissopimus, johon Suomi liittyi 1968, lisäpöytäkirjat laadittiin 1977 ja ne Suomi on hyväksynyt.
Ennen NL:n hajoamista sopimuksia ei noudatettu, vaan ne olivat merkityksettömiä ”ystävällismielisten suhteiden, rauhanomaisen rinnakkaiselon ja hyvien naapuruussuhteiden” vuoksi.
Nyttemmin noita samoja sopimuksia ei voi millään edellytyksillä rikkoa. Suomeen voi tulla kuka tahansa, mistä tahansa ja ovi on aina auki. Poikkeaminen oman kansan edun nimissä ja valtion ja kansalaisten turvallisuutta silmällä pitäen on täysin mahdotonta.
Näin se maailma muuttui kolmessakymmenessä vuodessa.
Ilmoita asiaton viesti
Veikkaan ettei seuraavaan muutokseen mene kolmeakymmentä vuotta, vaan hieman nopeammin osa sopimuksista muutetaan vastaamaan muuttunutta tilannetta, tai ne vain jätetään yleisemmin noudattamatta.
Ilmoita asiaton viesti
Minun pakolaispoliitinen ohjenuorani on jotain siihen suuntaan, että hengenhädässä naapurimaasta pakenevien ihmisten hengen ja terveyden sälyminen tulisi turvata, maan oman turvallisuuden ja kantokyvyn sallimissa puitteissa. Mielelläni luen ”kansainvälisiä sopimuksiakin” noin.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikki sanovat, että itärajaa ei voi sulkea henkilöliikenteeltä kuin korkeintaan määräajaksi. Kukaan ei sano, että mikä (kansainvälinen sopimus) tarkkaan ottaen estää Suomen ja sille vihamielisen naapurimaan välisen rajan sulkemisen toistaiseksi.
Ilmoita asiaton viesti