Pyhähölinöitä

Tänään on pyhä. Tai sunnuntai se kai vain on. Koko pyhä sanana taitaa olla kadonnut kielestä. Itselläni ainakin oli lapsena pyhävaatteet joita ei muulloin käytetty lainkaan. Pyhänä saatettiin käydä kylässä ja vietiin kukkakimppu joka ostettiin läheisestä kukkakaupasta. Uskonnollisemmathan pyhittivät päivänsä kirkonmenoille ja hiljentymiseen. Tälläistä oli 1960-luvun Helsingissä ja maaseudulla monin paikoin vieläkin pyhempää.

Eduskuntakin oli tavallaan pyhä tai ainakin siellä ei saanut puhua aivan mitä sattuu seuraamuksitta. Tämä tuli torstaina mieleen kun dosentti Teemu huitaisi ilmoille irvokkaan kommentin joka pyyhkäisi koko täysistunnon idean. Hän lausui puhujapöntöstä neeggeri sanan kovalla äänellä ja oli tyypillisesti oman itsensä oloinen eli sellainen kuin olisi juonut monta päivää putkeen ja nukkunut vaatteet päällä kampaamatta hiuksiaan. Dosentti Teemun vaikutus salissa oli tietysti shokeraava ja hieman samantapaista kuin jos 5-vuotias Marko poika närästyy äitiinsä papan syntymäpäiväjuhlilla ja kajauttaa ääneen ”perse perse pillu”. Syntymäpäiväväki havahtuu ja täti-ihmiset siunailevat mielessään ja muuttuvat vakaviksi. Setämiehet taas virnuilevat sisäänpäin ja vaimonsa seurassa pidättelevät naurunpoikastaan. Kyllä setä ymmärtää. Dosentti Teemuakin tultiin puolustelemaan että kyllähän Teemu on sisäsiisti mutta kun tiedemies havannoi asioita eri tavalla vain ja edustajien tulee ymmärtää.

Mutta mitä näistä ja pyhä jatkuu,pyhä. Ja illalla Suomi-Tanska ottelua jalkapallossa.