Stalin ja Otto-Wille
Äänikirjana kuunnellut pyhien aikana Anne Applebaumin palkittua teosta Gulag (2003) . Olen ehkä joskus lueskellut sitä aiemmin mutta näin äänikirjat löytäneenä vaikuttaa jopa järisyttävämmältä. Vaikka toki olen tietoinen Josef Stalinin vainoista Neuvostoliitossa niin tuntuu edelleen vain täysin järjenvastaiselta elämänmuodolta. Esimerkiksi 1930-luvulla vangituksi ja kuolemaan tai vankileireille saattoi joutua aivan kuka tahansa. Aivan kuka tahansa koska mitään syytä ei varsinaisesti tarvittu ja se ainakin voitiin keksiä mistä tahansa. Putin ei taida vielä olla aivan samalla asteella mutta suunta on ainakin sama.
Pelko on tietysti kova keino hallita ihmisiä. Paras keino se taitaa olla ja varsinkin kuolemanpelko. Kirjassa , olen vasta kuunnellut kolmasosan 27 tunnin äänitteestä, kuvataan hyvin niitä öisiä pidätyksiä ja niissäkin tapahtuvaa muutosta. Vuonna 1934 yöllisessä ratsiassa oli mukana ”todistajia” ja pidätetylle luettiin jokin ”syyte”. Kotietsintä kesti aina aamuun asti kun asunto pengottiin tarkkaan. Mutta vuonna 1938 Lavrenti Berijan ollessa pomo (1938-1953) NKVD:ssä ratsia ei kestänyt kuin puolisen tuntia ja sen kummempia syytteitä ei luettu vaan poka autoon ja matkaan.
Voi vain kuvitella sitä yöllistä kauhua , tai ei sitä varmaan pysty edes kuvittelemaan tavallinen suomalainen, kun yöllä kuului saappaiden kopinaa rappusista. Venäläinen huumorintaju on tunnetusti hyvä ja seuraavan tapainen vitsi elää:
Kaksi vanhusta , Olga ja Mihail, heräävät yöllä kun asuntonsa ovea rynkytetään voimalla. Vanhukset menevät aivan kalman kalpeiksi ja ovat kuolla kauhusta. Mutta sitten helpotus on erittäin voimakas kun oven takana ollut naapuri sanoo ”Talomme on tulessa.Poistukaa välittömästi.”
Suomalaisia esiintyy jo kirjassa jonkin verran kansallisuutena joihin kohdistui, kuten tiedämme, kova vaino kuten muihinkin ulkomaalaisiin.
Yhtä asiaa olen aina ihmetellyt. Eli sitä kuinka Otto-Wille Kuusinen joka operoi suuren osan elämästään juuri Neuvostoliitossa ja tarkalleen ottaen vuodet 1918 – 1964 saattoi säilyttää henkensä ja taisi urakin olla nousujohteinen! Onko historiantutkimus pystynyt antamaan selitystä hänen onnistumiselleen vai onko vain pelkkää sattumaa. Vai oliko hänellä jotain kykyjä luovia vuosi vuodelta ja tilanne tilanteelta tuossa lähinnä kafkamaisessa hulluudessa?
Otto-Willen henkivakuutus Stalinin lähipiirissä oli äärimmäinen kuuliaisuus Stalinille aivan kaikessa.
Ilmoita asiaton viesti
Molotov oli kova työjyrä ja kuuliaisuudessaan täysin kritiikitön Stalinille ja näyttää että Stalin säästi tälläiset miehet.
Ilmoita asiaton viesti
Stalin toimitti Molotovin vaimon Polina Zsemtshuzina Molotovan Gulagiin. Molotov oli niin nöyrä ja kuuliainen Stalinin käskassara että ei sanallakaan kritisoinut vaimonsa pidätystä ja karkoittamista. Polina sai mennä kunhan oma asema säilyi.
Ilmoita asiaton viesti
Tuollainen henkivakuutus ei selitä kyllä Kuusisen selviytymistä, sillä Stalin tapatutti lukuisia uskollisimmista tukijoistaan. .
Ilmoita asiaton viesti
Se miten uskollisuus näkyi ulkopuolisille ja miten Stalinin silmin on ollut ratkaiseva tekijä. Stalinin seula siinä kuka on luotettava on ollut tarkempi kuin ulkopuolisen.
Ilmoita asiaton viesti
”..sillä Stalin tapatutti lukuisia uskollisimmista tukijoistaan. .”
Keitä he olivat?
Ilmoita asiaton viesti
Niitä oli pilvin pimein. Jos ajatellaan suomalaisia luottomiehiä, niin voidaan hyvin todeta, että Edward Gylling oli miltei tasavertaisessa asemassa Staliniin nähden. Stalin nimitti hänet Suomalais-Karjalaisen Neuvostotasavallan päämieheksi, mutta 30-luvun loppupuolen vainoissa hänet teloitettiin kansanvihollisena. Gyllingin tausta Neuvostoliittoon siirtymisessä oli hyvin verrattavissa Kuusiseen, sillä he olivat hyviä ystäviä ja jopa saman Jyväskylän Lyseon kasvatteja.
Muista lähipiiriläisistä voi mainita vaikkapa kommunistisen puolueen johtohenkilöitä Lev Kamenev, Grigori Zinovjev, Nikolai Buharin ja Karl Radek, sotilasjohtajista marsalkat Mihail Tuhatševski, Vasili Blücher ja Aleksandr Jegorov sekä turvallisuudesta vastaavat Genrih Jagoda ja Nikolai Ježov.
Ilmoita asiaton viesti
Esimerkiksi Buharin ei kuulunut Stalinille uskollisiin, vaikka oli lähipiiriä. Stalinilla oli pitkä muisti ja Buharinin poikkiteloin asettumisesta johtuen Stalin pisti myöhemmin Buharinin päiviltä.
Ilmoita asiaton viesti
Kuusinen oli todellakin äärimmäisen kuuliainen. Lisäksi hän oli tarpeen ehdokkaana Suomen neuvostotasavallan johtoon. Hän osasi myös sujuvasti venäjää ja suomea. Täydellinen maanpetturi. Hänen uraansa jatkoi Hertta.
Ilmoita asiaton viesti
(1) OW osallistui sisällissotaan ja pakeni useamman kerran ”transuna”.
(2) Neuvostoliitossa hän hakeutui Moskovaan. Ja piti etäisyyttä suomalaiseen klikkiin Aunuksen Karjalassa. Ensimmäisen vainoaallon ollessa pahimmillaan hän piti taitavasti etäisyyttä Karjalan Gyllingiin.
– luultavasti vankempi tuki Gyllingille olisi suistanut Kuusisenkin turmioon.
(3) Stalin saapui kait 1924 juopottelemaan Kuusisen Jaltan datsalle.
– Kuusisen silloinen vaimo mainitseen OW:n olleen kovin peloissaan juopotellessaan sillon yöllä Stalinin kanssa kahdestaan.
(4) OW oli pitkään 1930 -luvun loppupuolella Komintermin jäsen/puheenjohtaja. Stalin kyllästyi 1937 Komintermiin. Kahden vuoden päästä sen muistaakseni noin 200 edustajasta oli enää vapaan kymmenen sellaisia, että he eivät ollee estyneet terveydellisistä syistä Komintermin työstä.
(5) Ilmeisesti OW agitoi 1930 -luvun alussa Saksan työläiskommunisteja kapinaan. Hitlerin ruskeapaidat nappasivat kuitenkin voiton katutaisteluissa.
– jos OW olisi hankkeessaan onnistunut, Eurooppa olisi toinen nyt.
(6) 1950 -luvun alussa OW oli poissa suosiosta. Silloin se ei ollut enää vaaraksi. Juoppo sekopää – Hrutshev – nosti OW:n politbyroon jäseneksi.
(7) OW ohjasi opiskelijoita sittemmin. Hänestä pidettiin. Hän oli turvallinen, ystävälllinen ja luotettava. Noin siis inkeriläinen Lyyli Ronkonen teoksessaan.
(8) OW lapsenlapsi totesi vaaristaan kerran ”vaari ei osannut paijata, vaari taputti päätä ja se oli sellaista tump-tump”!
OW – seikkailija, naistenmies enemmän kuin Mannerheim ja monella tapaa merkittävä mies.
OW ilmeisesti rakasti Suomea väkevästi naistensa ohella. Mutta Suomi ei ollut sellainen kuin hän luuli.
Ilmoita asiaton viesti
Arvo ”poika” Tuominen kolmessa muistelmateoksissaan ”Kremin kellot”, ”Sirpin ja vasaran tie”, ”Maan ala ja päällä” sekä myös, ”Ettei totuus unohtuisi” kertoo omakohtaisiin kokemuksiin perustuen noista ajoista ja myös O. W. Kuusisesta joka ilmeisesti pelesti hänen henkensä lähettämällä hänet pois NL:a ja Stalinin vainoista.
Ilmoita asiaton viesti
Otto-Wille oli taitava peluri, häikäilemätön opportunisti ja tunnekylmä tyyppi eli samankaltainen persoona kuin Stalin itse. Ehkä Stalin arvosti häntä juuri näiden itseään muistuttavien persoonallisuuden piirteiden vuoksi.
Ilmoita asiaton viesti
Missä muussa maassa Kuusisen kaltaiselle maanpetturille annetaan palstatilaa ja muuta huomiota, kuin Suomessa? Todella sairasta.
Dokumentit, elokuvat ja dramatisoinnit Kuusisista (Hertta mukaanlukien) jakavat aivan liikaa ymmärrystä henkilöille, joiden toiminta olisi voinut johtaa koko kansakunnan tuhoon. Sinäkin – juuri SINÄ olisit todennäköisesti pienviljelijä Siperiassa, jos tuo porukka olisi saanut tahtonsa läpi.
Ilmoita asiaton viesti
”Missä muussa maassa Kuusisen kaltaiselle maanpetturille annetaan palstatilaa ja muuta huomiota, kuin Suomessa?”
Niin Suomella on nykyään uudet omat ottowillensä, jotka tosin eivät hääri Moskovassa…
Ilmoita asiaton viesti
Jollain tavoin vaikuttaa siltä että meillä on suuri joukko sellaisia jotka itse asiassa salaa ihailevat Kuusista ja kommunismia. Hän oli tai on heille jonkinlainen ”piiloidoli”.
Ilmoita asiaton viesti
Aika monen Kuusisen yms. maanpettureiden ihailu ei näytä olevan kovin salaista….
Ilmoita asiaton viesti
Nimenomaan Hertta Kuusinen oli kommunistien idoli sotien jälkeen, Otto-Wille ei ehkä niinkään, Terijoen hallituksen maanpetturipääministeri sai käsittääkseni vähemmän gloriaa. Tosin taistolaiset vähän myöhemmin nostivat Otto-Willeä kansakunnan kaapin päälle.
Nyky-Suomessa Otto-Willeä ei taida ihailla kuin kourallinen hardcore-kommunisteja.
Ilmoita asiaton viesti
???
Mitä ihmettä tämä oli olevinaan? Maanpettureista ja muista pahiksista ei saisi edes puhua? Kuka on ”sinäkin – juuri SINÄ”?
Ei ainakaan tämän blogin luulisi antavan aihetta moiselle purskaukselle.
Ilmoita asiaton viesti
Höpöhöpö.
Et ole tainnut seurata mm. Ylen lähettämiä ohjelmia tai esim. ”Hertta”-elokuvaa, päämedioidemme satoja ymmärtäviä ”historiankirjoituksia”, viimeisen n. 70 vuoden ajalta.
Ei kyse ole siitä että keskustelua esim. tällä foorumilla aiheesta pitäosi rajoittaa.
Hämmästelen sitä (tämä hämmästelykin on sallittava, vai haluaisitko sen kieltää?), kuinka manipuloituja suuri osa suomalaisista näyttää kommunistien toimintaa koskevissa arvioinnessaan olevan.
Liekö suomettumisen pitkä laahus…
Ilmoita asiaton viesti
No ehkä jonkinlaista kommunisminostalgiaa on mediassa ja viihteessä havaittavissa, mutta ei kai laajemmin sentään kansan parissa.
Toki minunkin silmiin on pistänyt jutut pyöreitä vuosia täyttäneistä entisistä taistolaisista ja näiden juttujen antama siloiteltu kuva suomalaisesta ääriliikkeestä, mutta luotan kyllä suomalaisten hyvään historiatietoisuuteen ja kykyyn ymmärtää, mistä oikeasti oli kyse.
Ilmoita asiaton viesti
Samaa hiukan ihmettelen itsekin. Minusta OWK on historiallinen henkilö siinä missä esim. Napoleon tai Hitler. Kyllä hänen elämäänsä täytyy voida pystyä tarkastelemaan vetämättä ns. hernettä nenäänsä.
Olihan OWK kuitenkin ehkä pisimmälle maailmanpolitiikassa koskaan edennyt henkilö joka oli syntynyt Suomessa.
En ole koskaan ihaillut kommunismia enkä taistolaisuuttakaan. Vieroksuin kouluaikana kovasti vaikka olin teini-ikäinen 70-luvun kuohuvina vuosina.
Ilmoita asiaton viesti
Juhani Penttinen kuuluu näköjään tässä suhteessa Olli Väisälän kanssa samoinajattelioihin.
Myös ilmeisen sisälukutaidottomiin, anteeksi vain.
Kolmannen kerran: ei kukaan, ainakaan minä, ole kieltämässä maanpettureiden henkillöiden käsittelyä medioissa tai foorumeilla.
Se myönteinen ja sympatisoiva sävy joita suomettunut media on 70 vuotta esim. em. henkilöistä, ja joka on näköjään tarttunut myös moneen nykypolven eläjään, on arvosteluni kohteena. Esim. lainaus Penttisen blogin kommentti-osassa:
”OW – seikkailija, naistenmies enemmän kuin Mannerheim ja monella tapaa merkittävä mies.
OW ilmeisesti rakasti Suomea väkevästi naistensa ohella. Mutta Suomi ei ollut sellainen kuin hän luuli.”
Ilmoita asiaton viesti
Tuo lainaushan oli Varilalta, ei Penttiseltä, ja Varilan sympatiathan tiedetään.
Ilmoita asiaton viesti
Enpä muuta väittänytkään. Ei kannata kommentoida jos ei ole lukenut tekstiä.
Sen sijaan Penttinen puolustelee näitä OW:n sympatiseeraajia ja väittää että minä teen asiasta turhaa numeroa.
Tulen nyt ja aina kommentoimaan vastaan kun näen näitä Suomen syöjiä esitettävän myönteisessä valossa. Sitä lajia riitti koko sotien jälkeinen, yhden YYA-totuuden aika.
Ilmoita asiaton viesti
Otto Wille oli maanpetturi pahinta lajia, mutta en ainakaan minä kokenut Penttisen ja Väisälän puolustelleen häntä. Kun kirjoittaa sekavasti, niin voi aina puolustautua sillä, että lukijat nyt vain ovat kerta kaikkiaan lukutaidottomia eivätkä ymmärrä …
Ilmoita asiaton viesti
Historian käsittely on aina ongelmallista.
Suomen tilanteen tuntien, erityisen surullista on, miten maamme, Venäjän vallankumouksen vuosina eli raskaita aikoja.
Suomessa käytiin sisällissota, jossa äitini isä, Oskari teloitettiin v. 1918, 29 -vuotiaana.
Hän oli puuseppä ja kuului punaisiin, vaikka en koskaan saanut tietää, oliko hän vallankumouksellinen.
Lapsuudenkotini seinällä oli äitini isän kuva, jota hän katseli kyynelsilmin. Äidilläni ei ole muistoja isästään, sillä hän oli isänsä teloituksen tapahtuessa vain 1 -vuotias.
Kommunismin vallan aikana, Stalin tuhosi kaiken tielleen tulleen. On selvää, että häiriintynyt johtaja joutui lopulta ansaitsemalleen tielle, pelon kuoleman porteille, josta pahoille ei paluuta ole.
Mitä olemme oppineet?
Aika vähän.
Enimmäkseen nyt ihmettelemme, miten Stalinit, Hitlerit ja Mussolinit, ovat aikanaan onnistuneet tekemään ihmisten elämän sietämättömäksi.
Sitä samaa ihmettelemme edelleen, miten yksi venäläinen toimii ja miten häntä ei saada pysäytettyä.
Ilmoita asiaton viesti
Tekninen kysymys: missä vaiheessa OWK menetti Suomen kansalaisuuden? Hänhän olisi 50-luvulla halunnut täällä vierailla, mutta hallitus ei antanut viisumia, koska pelättiin jonkun ryhtyvän johonkin, ts. hän ei ollut enää Suoman kansalainen.
Jos ei ollut Suomen kansalainen, ei kait voinut syyllistyä maanpetokseenkaan?
Jossakin väitettiin, että OWK olisi ollut avainasemassa hillitsemässä Nikitaa Kuuban kriisin aikana. Ehkä hän pelasti ihmiskunnan?
Joka tapauksessa ainoa suomalainen, joka on päässyt Kremlin Nekropolikseen.
Ilmoita asiaton viesti
Voipi olla, että Kuusinen ei menettänyt Suomen kansalaisuutta koskaan?
Ilmoita asiaton viesti
Mutta miksi hän sitten olisi tarvinnut viisumin vieraillakseen Suomessa 50-luvulla?
Ilmoita asiaton viesti
Nykykatsannossa huvittavakin vertailukohta on, että Oskari Tokoin maahantuloa varten piti suorastaan säätää laki.
Talvisodan aikanahan Tokoi ja Kuusinen olivat kirjaimellisesti vastakkain, kun Tokoi Yhdysvalloissa asuessaan keräsi varoja Suomen puolustuksen tueksi.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Oskari_Tokoi
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lex_Tokoi
Ilmoita asiaton viesti
Kuusinen pysyi kuolemaansa asti SKP:n tärkeänä taustavaikuttajana, vaikka häntä ei lukuisista yrityksistä ja henkilökohtaisista toiveista huolimatta päästettykään takaisin Suomeen sotien jälkeen.[10] Esimerkiksi 1958 Suomen hallitukselta anottiin viisumia Kuusiselle,[5] koska hän olisi halunnut osallistua SKP:n 40-vuotisjuhliin ja Jyväskylään lyseon satavuotisjuhliin. Presidentti Kekkonen tiettävästi vastusti viisumin myöntämistä,[14] ja hakemus vedettiin takaisin Suomen suurlähettilään keskusteltua Neuvostoliiton ulkoministeriön edustajien kanssa.[5]
Ilmoita asiaton viesti
Aiemmin Suomen laki ei tuntenut kaksoiskansalaisuutta. Jos Kuusinen on muuttunut neuvostokansalaiseksi, hän menetti Suomen kansalaisuuden. Elämä Neuvostoliitossa ei tosin vaatinut kansalaisuuden vaihtamista, tästä todisteena vaikka suomalaiset loikkarit 1920- ja 1930-luvuilla, mutta hankalaa se oli eikä N-liitto kunnioittanut kansalaisuutta siinä mielessä, että olisi helpottanut näiden maastapoistumista. Esim. 1950-luvulla palautusasioihin piti hakea vauhtia aivan korkeimmalta, valtionjohdon tasalta.
Ilmoita asiaton viesti
Muuan edesmennyt sukulaiseni lauleskeli lapsuudessani talvisodan aikana radiosta oppimaansa satiirilaulua, joka oli sanoitettu ”Tulipunaruusut” -kappaleen säveleen kertosäkeellä:
”Heijaa ryssät tulipunaiset,
Suomea varten kaiken uhranneet,
mut´ onko enää millään rajaa,
kun ei Suomen pelastajaa,
kunnioita kukaan muu kuin Otto Kuusinen ”.
Ilmoita asiaton viesti
OWK:n yksi lapsista Suomeen 1918 jäänyt kuusivuotias Heikki-poika teki muuten uransa Orion Oy:ssä kemisti-insinöörinä. Hänen haastattelunsa löytyy HS 19.5.1995 ollessan 83-vuotias. Muistelee kesiä Moskovassa jossa pääsi käymään vasta vuonna 1946 jonka jälkeen vieraili useasti tuolla. Aika hyvillä mielin hän kuitenkin isäänsä tuossa muistelee ja väittää OWK:n tosiaan ”rakastaneen Suomea” mitä tuo sitten syvimmiltään tarkoittaneekaan.
Ilmoita asiaton viesti
Rakasti varmaan niin paljon, että olisi halunnut Suomen liitettäväksi Neuvostoliittoon 😀
Ilmoita asiaton viesti