Veteraanipäivänä – JR11 Ässärykmentti Talvisodassa

Ässärykmentti oli talvi- ja jatkosodassa etupäässä helsinkiläisistä Sörnäisten, Vallilan ja Kallion kaupunginosien reserviläisistä koottu joukko-osasto. Talvisodassa se oli Jalkaväkirykmentti 11 ja jatkosodassa Jalkaväkirykmentti 26

Rykmentti koottiin syksyllä 1939 ensin Kallion kouluille jonka jälkeen ryhmityttiin Haapaniemen kentälle (nykyään Väinö Tannerin kenttä). Enteisiin uskovalle ei lähtökohtakaan ollut otollinen. Perjantaina 13. lokakuuta annettiin käsky edetä marssimalla Harjun paarihuoneelle (ruumishuone) ja sieltä junalla Malmin hautausmaalle jossa tuli lopullinen käsky: Kuolemajärvi Kannaksella.

Ässärykmentin miehille kehittyi talvisodan kiivaissa taisteluissa poikkeuksellisen vahva joukko-osastohenki.

Todella tiukkaan paikkaan Ässärykmentti joutui maaliskuussa 1940, jolloin se yritti torjua puna-armeijan aikeet tulla Viipurinlahden yli. Jos puna-armeija olisi onnistunut yrityksessään, se olisi merkinnyt Viipurin jäämistä mottiin.

JR 11:n miehet tekivät tällöin raivokasta vastarintaa.

Puna-armeijan aliupseeri Feodorov kertoo tiukasta paikasta rintamalohkolta, jossa Suomea puolustamassa oli Viipurinlahdella juuri Jalkaväkirykmentti 11. Feodorovin kuvaus on tallennettu vuonna 2010 julkaistuun teokseen Talvisodan Ässä-rykmentti.

– Tultiin Viipurin edustalle kaupungin lounaispuolelle rannikolle. Maaliskuun 1. päivänä ilman mitään tykistövalmistelua tai panssareitten tukea aloimme ylittää lahtea. Rannikolle ei ollut pitkä matka, Feodorov kuvailee.

Venäläiset huusivat hyökätessään uraata, mutta suomalaiset tulittivat kiivaasti. Venäläisten oli pakko painua matalaksi ja lopulta vetäytyä.

– Maaliskuun 3. päivänä lähdettiin taas hyökkäykseen. Tämäkään hyökkäys ei onnistunut ja minäkin haavoituin. Hyökkäämään lähteneistä 170 miehestä jäi täysin vammoitta vain kolme sotilasta, Feodorov kauhisteli.

Taistelut rantaviivalla raivosivat niin väkevinä, että niiden jälkeen jäi rojua ja ruumiskasoja. Silminnäkijät kertovat jäällä olleen ruumiita kuin ”marjoja mättäillä”.

Samanlainen hävitys kohtasi Viipurinlahdella myös venäläisten panssarivaunuja. Kun panssarivaunupataljoonan joukot pääsivät lahden puoliväliin, vajosi ensimmäinen vaunu jäihin.

Uskoipa enteisiin tai ei niin Talvisodan tappiot olivat kovat: Ässärykmentti, JR11, menetti kaatuneina ja haavoittuneina yli kaksi kolmasosaa vahvuudestaan. Sotaan lähteneestä liki 2900 miehestä oli sodan päättyessä jäljellä reilu 850. Moni palasi lähtöpaikkaan: Malmin paarihuoneelle.

Vuoden kuluttua sotaan lähdöstä pystytettiin Alli Tryggin puistoon jylhä Ässärykmentin muistomerkki.

Muistomerkin on suunnitellut kuvanveistäjä Aarre Aaltonen. Obeliskimainen veistos on graniittia. 

Veistoksessa on teksti: ”Jalkaväkirykmentti 11:n eloonjääneet pystytti tämän patsaan sodassa 1939-40 kaatuneiden sankaritoveriensa muistoksi 13.10.1940”.

Paljastustilaisuudessa oli läsnä myös marsalkka Mannerheim. Kerrotaan että tämä oli marskin toinen kerta eläessään kun hän oli ylittänyt Pitkäsillan Helsingissä. Ensimmäinen kerta oli ollut paljon aikaisemmin kun hän oli käynyt tapaamassa ystäväänsä Wärtsilän pääjohtajaa.