Helsingin on määriteltävä tilanteensa uudelleen

Helsingin keskustan elinvoimaisuus on laskenut entisestään. Lasku alkoi jo ennen koronaa.

Kaupungin virkamiesten mukaan laskua on vain hieman, ja se johtuu koronasta. Lisäksi ravintolat ovat pärjänneet. Myös jotkin asiantuntijat toppuuttelevat. Eräs konsultti totesi sangen hupaisasti, että Helsingin ydinkeskustan liiketilojen vuokrat eivät ole yhtä korkeat kuin Keski-Euroopan suurten kaupunkien vuokrat, vaan ovat jopa hieman pienemmät kuin Oslossa.

Liiketilavuokrat ovat todellakin pienemmät kuin Pariisin huippukortteleissa, mutta ehkä kaupunkisuunnittelussa kannattaisi edes jossain määrin alkaa kuunnella myös kritiikkiä.

Katsotaan visio ja katsotaan faktat. Helsingin yleiskaava 2016 perustui rajattoman kasvun ideaan. MAL-suunnitelman mukaan Helsingin seudulla (14 kuntaa) on kaksi miljoonaa uutta asukasta ja miljoona uutta työpaikkaa vuonna 2050. Tämä tarkoittaisi noin 500 000:n asukkaan lisäystä.

MAL-suunnitelman kunnista Helsinki on muuttotappiokunta. Muutama tuhat veronmaksajaa karkaa lähikuntiin. Sisään muuttaa väkeä enimmäkseen ulkomailta.

Matemaattisesti on vaikea ymmärtää kaupunkisuunnittelua, jossa puhutaan siitä, miten Helsinkiin muuttaa ”valtavasti uusia asukkaita” ja on ”suuri rakentamispaine”. Myös liikenneratkaisut herättävät aiheellista polemiikkia.

Kaupunginkanslia on kovin optimistinen. Helsingissä on sen mukaan jo vuonna 2027 yli 700 000 asukasta. Viime vuonna piti kasvun poikkeuksellisesti jäädä alle 5000 asukkaan.

Väkeä syntyy enemmän kuin kuolee, mutta muuton nettotappiota on seurattava.

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Helsingin visio ei kohtaa ihmisten käyttäytymistä, mielipiteitä. Se ei näe elävää elämää ja todellisuutta. Visio on tahtotila, jota maailma ei noudata. Silloin pitäisi jo herätä huomaamaan käärmeen luku.

Nyt rakennetaan viihtyvyyden, kulttuuriympäristön  ja luonnon kustannuksella, mutta kämppiä pidetään tyhjinä, jotta hinnat eivät laske. Siihen on kansainvälisillä sijoittajilla hyvät mahdollisuudet, koska rakentamisen voitot Helsingissä ovat 30% – 40%. Edes Malmin kentän massiiviset pohjatyöt eivät vie voittoja, koska pohjan tekevät helsinkiläiset veronmaksajat. Alue luovutetaan rakennusliikkeille maapohja rakennuskelpoisena.

Uusissa asunnoissa ovat huimat katteet. Rakennuslehden selvityksen mukaan katteet ovat Helsingissä jopa tuhansia euroja neliöltä nimenomaan Helsingin kaupungin ja valtion myymille tonteille. Virkamiesten nyökkäys on todellakin rahan arvoista.

Kaupungin luottamuselimiin valitut poliitikot eivät tee suunnitelmia, vaan virkamiehet tekevät. Poliitikot voivat vain hyväksyä tai hylätä. En tahdo lähteä syyttämään ketään. Varmaa on vain, että tilanne pitää kiireesti määritellä uudelleen, ja toivon jokaisen tuollaiseen asemaan pyrkivän tai siinä jo istuvan poliitikon ymmärtävän edes, kuka kehtoa keinuttaa. Tähän mennessä suurin osa on imaissut silmänlumeargumentit kuin uistimen.

Todellisuudessa asumisen kriisi ei korjaannu massiivisella rakentamisella. Hinnat eivät laske, vaan nousevat, kuten sijoittajat, suuret vuokrayhtiöt ja tonttirahastot haluavatkin. Se on niiden intresseissä. Sääntelyn purkaminen ja kumppanuushankkeet silaavat yhtälön. Ilmiötä on muualla myös tutkittu.

+2

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu