Koulut eivät sekoa politiikkaan
Opetus ei ole puolueellista, vaikka kaikilla opettajilla on viitekehyksensä. On silti harvinaista, että heidän maailmankuvansa tulee opetuksessa ainakaan kovin räikeästi näkyviin. Näin on itse asiassa ollut jo silloin, kun Pirkkalan moniste tehtiin ja politiikka oli vuosikymmenen ajan voimakkaasti läsnä kouluneuvostoissa. Neuvostot onneksi lopetettiin 1980-luvulla.
Opetus- ja kulttuuriministeriö ja Opetushallitus ovat paikkoja, joissa voidaan vaikuttaa siihen, mitä tuutista työnnetään. Jos jotain opetussuunnitelmiin kirjataan, se näkyy nopeasti vaikkapa luku- ja kirjoitustaitojen aiheissa ja oppikirjojen sisällöissä. Opetussuunnitelmaa pitää noudattaa. Ongelma syntyy siitä, jos koetaan, että jokin tietty aspekti on tärkeämpi kuin muu suunnitelma. Sellaistakin tuntua joskus on.
Opettajat ovat ainakin tähän asti olleet keskimäärin varsin ammattitaitoisia. Haetaanpa havaintoesimerkki vähän kauempaa menneestä. Olen käynyt lukiossa vuonna 1980 yhteiskunnallisia keskusteluja siihen aikaan muodikkaissa paneeleissa. Olin likimain kaikessa ajan henkeä vastaan, mutta tilaisuuksia luotsannut äidinkielenopettaja antoi minulle saman tilan kuin muillekin. Koulun ulkopuolella opettajaa väitettiin fanaattiseksi kommunistiksi. Hän oli käynyt Sirola-opiston kursseja ja ollut SKDL:n listoilla, mutta missään kohdin en joutunut kärsimään siitä, että ihailin Lech Walesaa enemmän kuin Kekkosta, vaan päin vastoin hän oli kehunut äidilleni, että poika on rohkea hevonen lampaiden joukossa.
2000-luvulta muistan yhden tapauksen, jossa oppilas on joutunut hetkeksi kylmäkiskoisuuden kohteeksi mielipiteen vuoksi. Tämä tapahtui nuorten varjovaalien aikana, kun Haavisto-ilmiö oli kovimmillaan. Opiskelijaparka oli mennyt kertomaan kavereilleen, että hän äänesti koulun leikkivaaleissa Niinistöä. Kaverit eivät puhuneet hänelle muutamaan päivään.
Buumit, joissa näkyy kiihkoa ja kiivautta, ovat aina arveluttavia, olivat ne miten hyvän asian puolesta hyvänsä syntyneitä.
Nuoret haluavat, että koulu on turvallinen paikka kehittyä. He haluavat, että siellä saa olla sitä, mitä on.
”Olen käynyt lukiossa vuonna 1980 yhteiskunnallisia keskusteluja siihen aikaan muodikkaissa paneeleissa. Olin likimain kaikessa ajan henkeä vastaan, mutta tilaisuuksia luotsannut äidinkielenopettaja antoi minulle saman tilan kuin muillekin.”
Minä osallistuin vastaaviin paneeleihin jo 60-luvun lopulla ja silloin kyllä poliittinen ohjaus opettajien puolelta näkyi selvästi. Muistan erittäin hyvin kun kirjoitin ”aineen” pienviljelijäperheen poliittisesta heräämisestä ja sitä luettiin ”yhteisen tunnin” keskusteluissa vahvana esimerkkinä senhetkisestä politiikan turmiollisesta vaikutuksesta yhteiskunnalliseen keskusteluun. Ei haluttu että silloisen nousevan poliittisen aallon ajatuksia tuotaisiin nuorten keskusteluihin.
Silloin opettajien takaraivoissa vielä kajastelivat ajatukset sotaan johtaneista pahoista kansallistunteista ja kun lukee tämänaamun uutisia niin kyllä näkyy että opettajilla on vieläkin halu johtatella lapsukaisten ajatuksia oikeaan poliittiseen suuntaan. En pidä sitä kyllä mitenkään ihmeenä kun luin että OAJ:tä myöten ajatus sopimattoman aatesuunnan eristämisestä on hyväksytty toimintamalli.
Ilmoita asiaton viesti
Oikeastaan se näkyy parhaiten siinä että opettajakunta kiistää tällaista olevan.
Ilmoita asiaton viesti
1960- ja 1970-lukujen taite oli kaikkein älyttömintä aikaa, ja sen tuloksena oli sitten kouluneuvostojen perustaminen vuonna 1973. Jotkut koulut ylipolitisoituivat. Minulla oli huomattavasti parempi tuuri, kun sain olla paikoissa, joissa ei luotu ylipoliittista kulttuuria.
Opettajat eivät, kaikesta huolimatta, ole OKM, Oph tai edes OAJ. Kyllä heillä keskimäärin on järki päässä.
Ilmoita asiaton viesti
Eppäillä soppii.
Kyllä OAJ tuntuu opettajia puolustelevan myös näissä linjanvetoasioissa eikä pelkästään palkoista ja vastaavista neuvottele.
”Järjestön oli tarkoitus osallistua opetusalan messuille näytteilleasettajana, mutta OAJ perui yhdistyksen osallistumisen jäseniltä ja messuvierailta tulleen runsaan kritiikin vuoksi.
OAJ:n mukaan peruutuksen syynä oli tuolloin halu ennaltaehkäistä häiriöitä ja edistää turvallisuutta.”
Järki varmaan on keskimäärin yläpäässä opettajilla mutta teot saattavat painottua toisella lailla.
Ilmoita asiaton viesti
Järjestö oli varmaan Aito avioliitto tai jokin muu hörhöyhdistys jonka osallistumiseen Educa-messuille on vaikea nähdä mitään pointtia.
Opettajat ovat järki-ihmisiä mutta tämä Mäkelän touhu tuo kyllä Stasin mieleen.
Ilmoita asiaton viesti
https://www.verkkouutiset.fi/?s=Arno+kotro
On Kotrolla valoisatkin hetkensä.
Ilmoita asiaton viesti
Samat sanat.
Ilmoita asiaton viesti