Münchenin tuoksu vai vakaa Eurooppa?

Yhdysvallat on ottanut mukaan Ukrainan tilanteesta käytäviin neuvotteluihin Venäjän kanssa Iso-Britannian, Saksan, Ranskan ja Italian. On hirtehistä ajatella, että täsmälleen samat Euroopan maat olivat koolla vuonna 1938 Münchenissä. Meneekö tällä kierroksella paremmin?

Ukrainaa neuvotteluissa ei kaivata. Pöytään ei ole asiaa myöskään Suomella ja Ruotsilla, vaikka tiettyjä rajoittavia toiveita vielä liittoutumattomien Pohjoismaiden itsemääräämisoikeuden suhteen on ainakin julkisuudessa jo esitetty.

Münchenin konferenssissa päätettiin Tšekkoslovakian tulevaisuudesta, vaikka maalla itsellään ei edes ollut edustajaa paikalla. Euroopan maat halusivat välttää sodan, mutta tapahtuikin antiikin peripetia: sota saatiin, kun aggressiivisen valtion nälkä kasvoi. Myös Neuvostoliitto veti omat johtopäätöksensä länsivaltojen myönnytyksistä Saksalle ja alkoi etsiä uusia toimintavaihtoehtoja aikaisemmalle politiikalleen. Tavallaan talvisotaan johtanut kehitys alkoi jo Baijerissa 1938.

Kun pikkuvaltioiden päiden yli aloitettiin puuhailu, Saksan–Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimus (Molotovin−Ribbentroppin sopimus 1939) oli yksi seuraus.

Biden ei ottanut yhtään Itä-Euroopan liittolaistaan mukaan tulevaan vuoropuheluun. Mielenkiintoista onkin nähdä, mitkä ovat Atlantin takaisen suurvallan intressit Euroopassa. Suurvalta ei ole missään hyvän hyvyyttään: jos se jossain on, se on siellä siksi, että se on suurvalta.

Koska Suomen valinnat viimeisten 25 vuoden aikana ovat olleet mitä olleet, sen kannattaa pitää itsensä riittävän vahvana ja kumartelemattomana. Se tiedetään, että Suomi ei salli alueensa käyttämistä hyökkäystoimiin. Se ei estä apua antamasta tai ottamasta, mutta yksikään toinen valtio ei saa aloittaa konfliktia Suomen valtioaluetta käyttäen. Jos Suomi aikoo kuitenkin seisoa omalla pohjallaan eikä luota vieraan apuun, viisas kasvattaa sitten kunnolliset rautalahkeet, jotta hommalla on kate.

+4

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu