Myös ketterän omikronin kanssa tarvitaan johtajuutta

Ennen joulua 60–70 prosenttia tartunnoista tapahtui kotona, koulussa ja päiväkodeissa, sanoo HUS:n toimialajohtaja Lasse Lehtonen.

Krista Kiuru sortui pyhäinhäväistykseen sanoessaan, että koulu ei ole turvallinen paikka. Oli sen asian kanssa miten tahansa, sinänsä pääosin koronasta selviävät lapset eivät elä ilmattomassa tilassa, ilman aikuisia, kuin ehkä Kärpästen herra -romaanissa ja nykypäivän ideologissävytteisissä kannanotoissa.

Vajaata kuukautta aikaisemmin 24 professoritason asiantuntijaa oli lähettänyt Valtioneuvostolle avoimen kirjeen ja esitti tiukkoja rajoitustoimia. He joutuvat luonnollisesti esiintymään kirjeessään yksityishenkilöinä.

WHO on vastikään ilmoittanut, että omikroniin ei tule suhtautua kuin tavallisiin hengitystieinfektioihin. Se ei suinkaan ole vaaraton. Siihen myös omikronin aiheuttama sairaalakuormitus, taudin aiheuttamat kuolemantapausmäärät sekä kansainvälisten asiantuntijaryhmien, kuten WHO:n ja Euroopan tartuntatautiviraston suositukset, viittaavat varsin selkeästi.

Siitä huolimatta infektiolääkäreiden keskuudessa leviää ajatus siitä, että uhkakuvaa pitäisi pakon sanelemana muuttaa niihin mahdollisuuksiin, joita torjuntaan enää realististen mahdollisuuksien mukaan on.

Uudenmaan kunnat joutuivat jättämään tartuntatautilain mukaisen menettelyn (testaaminen ja jäljitys) osittain sikseen, koska henkilöstö tarvitaan hoitotehtäviin. Se on oikein. Tartuntatautilääkärit eivät ehdi rynnistyksen perässä.

Sairaaloiden kuormitusta pakon sanelema luopuminen ei vielä sentään poista. Tauti ei ota minkäänlaista aikalisää. Rokotukset antanevat suojaa taudin vakavia muotoja vastaan. Suurimmalla osalla toinen rokote on annettu puoli vuotta sitten. Uuden tehosteen ottamisen ja omikronin välillä on kilpajuoksu, ja omikron on aika vetreässä liikkeessä.

Vastuun pallottelu ja eriävät näkemykset saavat Suomen näyttämään sekavalta. Se, että sinänsä varmasti tarpeellinen dialogi näyttää enemmän kapusiiniapinoiden kirkumiselta kuin suunnitelmalliselta etenemiseltä, kertoo vain siitä, että laumalta puuttuu johtajuutta. Päämaja puuttuu. Ei ole nyrkkiä.

Tutkimusprofessori (emeritus) Matti Jantunen letkautti osuvasti:

Sodassa SARS-CoV-2 virusta vastaan sovittuja tavoitteita tai suunnitelmia ei ole, joukko-osastot kieltäytyvät sodanjohdon määräyksistä, hallituksen olinpaikkaa ei tiedetä ja virkamies ohjeistaa kansaa: pelastautukoon ken voi. Sodassa kuin sodassa tämä on huonoin mahdollinen tilanne.

Olisin iloinen, jos tämä on tietoinen valinta ja jos suoraan sanotaan, että tämä on se keino, jolla pandemiasta ehkä jopa päästään. Siinä halla korjaa omansa, mutta jos lopputuloksena on voitto, kauhea hinta on helpompi maksaa, jos kaikella on tarkoitus. Silloin sekoilulta näyttävässä toiminnassa on mieltä ja kansa aikanaan hyväksyy sen.

Muussa tapauksessa ”nyt on aika elää” on aivan hemmetin kelvoton meemi ainakin sellaisena päivänä, kun pieni lapsi on kuollut koronaan.

Mikäli viranomaisten ja poliitikkojen erimielisyys jatkuu, näyttää siltä, että päätösten vitkuttelun ja ideologioiden sekä aluevaalien vuoksi tilanteeseen ajauduttiin ja alkaa epäillä poliittista järjestelmää vahvasta osuudesta terveydenhuollon kriisiin.

Minusta se ei ole hyvä asia. Edes poliitikoille.

Me kyllä vedämme tämän homman, mutta ”jos kenraalia edes nähdä sais”.

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu