Uhat voittaa se, joka tempaa aloitteen

Katsoin eilen televisiota ja tunsin suurta myötätuntoa Kirsi Varhilaa, sosiaali- ja terveydenhuollon ohjausosaston osastopäällikköä kohtaan. Hän on puolisen vuotta tehnyt töitä poliitikkojen, terveysviranomaisten, perustuslakiasiantuntijoiden, median ja kansan mielipiteen ristipaineessa. Hänestä aistii, että hän tietää paljon ja on tehnyt paljon työtä.

Studiossa istuneita poliitikkoja, Halla-ahoa ja Ohisaloa, en pitänyt sympaattisina. Toinen marmatti tyhjää ja toinen puhui poliitikkokieltä lässynlässyn ja gläpätiglää. En tiedä, kenelle halusivat esiintyä. Kameralle? Sitten siellä oli joku terveyspuolen jeesmies, josta oikein paistoi, miten tarkkaan hän mietti, millä kulmalla tässä nyt pitää istua ja suunsa laittaa.

Vuosina 2015-2016 sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg oli vähän samanlaisessa paikassa kuin Varhila nyt. Silloin edellinen hallitus teki itseään verraten epäsuosituksi kiemurrellessaan yllättävässä tilanteessa, joka ei oikeastaan ollut yllätys. Lopullisesti tuo hallitus pilasi sittemmin mahdollisuutensa (ja murhasi sivutuotteena keskustan kannatuksen) liikenne- ja viestintäministeriössä, kuten tämäkin hallitus tulee tekemään.

Alkuvaiheessa Sipilän hallituksen alaisena virkatykkinä eniten hommia painoi agrologi, jonka esimiehenä ministerin roolissa oli tyyppi, joka kaikista kokoomuslaisista olisi oikeasti parhaiten sopinut ympäristöministeriksi. Nyt hommia painaa ihminen, jolla on parikin ministeriä takanaan, joista toinen  sopisi parhaiten Porin valtuustoon pitämään mielenkiintoisia puheita ja toinen sopisi lähihoitajaksi Riihimäelle, mutta hänpä joutuikin vastaamaan Suomen rokotehankinnoista antamalla EU:n komissiolle valtakirjan.

Asiaan.

Suomalainen yhteiskunta on maailman paras, mutta erityisesti se on sitä sunnuntaisin, kun on kaunis ilma. Mitä demokraattisempi yhteisö, sen vaikeampaa sen on päättää riittävän nopeasti. Olen aivan varma, että jossain on seurattu hyvin tarkkaan päätöksentekojärjestelmämme toimintaa ja mahdollisia yskiviä saumakohtia, viranomaisten tonttien rajoja.

Ne voivat liittyä maahantuloon tai maastalähtöön, yksityiselämän suojaan ja muihin perusoikeuksiin. Kriiseissä näitä tullaan käyttämään keittiön ovena määrättyihin juttuihin. Vihollisen kanssa samaa säveltä soittavat sitten vahingossa tai tahallaan tärkeilevät oikeusoppineet, jotka kaivetaan vaikka tahkojuuston kolosta lausumaan. Media oikein hakee tietyt ihmiset framille, koska skuuppi ja sisäpoliittinen näpertely.

Siksi vuoden 2015 perseily oli mahdollinen. Edes väliaikaisia rajatarkastuksia ei tahdottu saada aikaan, rajan sulkemisesta puhumattakaan, vaikka siihen ei oikeastaan ollut kuin poliitikkojen henkisiä esteitä. Euroopassa oli jo rikottu kaikki sopimukset mutta meillä puhuttiin epämääräisesti ”kansainvälisistä sopimuksista” kaiken toiminnan esteenä. Oikeusoppineet kulkivat telkussa, Ruotsin ulkoministeri puhui suomalaisista sotalapsista ja Malmössä roudattiin irakilaista pohjoisen bussiin. Naisia ja lapsia ei näkynyt.

Siinä pääsivät Perussuomalaiset maistamaan makiata vastuuta ja populismin todellista katetta tilanteen ollessa päällä. Se teki heidän avainpelurinsa suorastaan sinisiksi ja johti puolueen sisäiseen vallankumoukseen ja osittaiseen radikalisoitumiseen.

Myös koronan suhteen on ollut vaikeuksia nimenomaan rajoilla, koski asia sitten testaamista tai edes negatiivisen koronatodistuksen vaatimusta. Kestää vuoden tai vaikka parikin riidellä ennen kuin huomataan, että joo, kyllä ne muut demokratiat kuitenkin, eipä meilläkään oikeasti ole mitään estettä tässä mutta joku sanoi, että ei se käy ja oliko se nyt kuka joka mitä sanoi ja mikä se Demlan virallinen rooli valtionjohdossa ylipäänsä on, onko se sama kuin vuonna 1945 vai mikä jumala se on ja tättärää.

Mitkähän olisivat oikeudet, jos joskus puolustustilalaki jouduttaisiin ottamaan käyttöön? Ainoa varma asia on se, että silloinkin joku käkikello tulee kertomaan jokaisen porsaanreiän, jonka voi käyttää yhteiskuntaa vastaan. Lakihan ei koskaan kata elämää kokonaan, mutta tärkeilijöille sillä seikalla ei ole mitään väliä.

Uhkia voittavan parhaat aseet ovat oikea-aikaisuus, täsmällisesti vaikuttavat toimet ja nopeus. Rokottamisten keskittäminen epidemia-alueille toisi jopa 25%:n vähennyksen sairaalakäynteihin jetzt und sofort, mutta keskustapuolueelle se ei käy, koska jossain muhuhuttulassa koettaisiin se hankalana. Nyt haetaan 17%:n vähennystä liikkumisrajoituksilla, jotka tuskin toimivat halutusti.

Yhdysvallat ja Israel tulevat lyömään koronan loppujen lopuksi nopeimmin. Israel on tapansa mukaan nopea ja ketterä. Amerikan alku oli hankalan näköinen, vähän kuin Pearl Harborissa jouluna 1941, mutta aina se sitten laittaa puita uuniin, ja lääketeollista volyymia on kotitarpeiksi.

Pelkästään reagoiva ei pärjää, jos peli muuttuu rumaksi. Sitä on kuin nyrkkeilijä koko ajan köysissä. Jos sieltä haluaa tulla pois, pitää temmata aloite, astua rohkeasti vastaan ja lyödä lujaa. Se ei onnistu sisäpoliittisella näpertelyllä. Käskyjen on oltava yksiselitteisiä, selkeitä ja toteuttamiskelpoisia. Mitään ei voi tehdä liian aikaisin.

Viime kevään aloitus oli mestarillinen. Kiitos presidentti Sauli Niinistön, hallituspuolueiden ja opposition yhteishengen, korona tukahdutettiin yksimielisesti. Sitten alkoikin jo pikkuhiljaa politikointi, lobbaaminen ja tuli joku hybridistrategia amatööriepidemiologien kehittämällä kansanmaskiuskolla tuettuna.

Miksi meillä Suomessa, kaikesta huolimatta, on silti asiat paremmin kuin muualla? Kerronpa. Se johtuu suomalaisesta itsestään. Suurin osa suomalaisista on ollut puoli vuotta kotona ja käynyt vain kaupassa ja pessyt kätensä, käyttäen silti muut huomioiden kohteliaasti asiallista hengityssuojainta tai edes kirurgista maskia. On muutakin. On vaikkapa köyhä turkulainen opiskelija, jolla on oikeus käydä kotimaassaan hakemassa eteläafrikkalainen muunnos ilman pelkoa testistä ja karanteenista. On Stadiin raksalle tai Rauman telakalle valuva yskivä harmaan talouden matalapalkkainen.

Sitten on ollut niitä, joiden on saatava hautajaisissa olla satapäin kaikkien suositusten vastaisesti, ja onpa myös oikeasti itsekkäitä vauraita matkailuhalukkaita suomalaisia, jotka tykkäävät laittaa Instagramiin laskettelukuvia ja saadaanpa kasaan tarvittaessa, kun oikein laarin pohjia kaavitaan,  vielä kourallinen trollipuolen yllyttämiä vapauden puolesta -hörhöjä.

Pohjimmiltaan porukka, tämän kansan valtava enemmistö, on niin kovaa, että eräs Afganistanissa palvellut ja suomalaisten kanssa töitä tehnyt ruotsalainen kaveri ihmetteli minulle keväällä ihan vilpittömästi, miten Suomi ylipäänsä sai koronan.

Ei meitä voi pilata kuin huono johtaminen. Ja sitä me paikkaamme parhaamme mukaan.

Aion toistaiseksi jatkaa kiltisti kotona olemista, vaikka välillä vähän nyrkkiä taskussa puristelen.

Tällainen pakina nyt tällä kertaa.

Varokaa silti niitä liikenne- ja viestintäministeriön virkmiehiä, poliitikot. Elämässä on paralleeleja.

 

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu