Inkeriläisten historia pitää tehdä tunnetuksi

”Inkeriläisten historia pitää tehdä tunnetuksi”

Tällä otsikolla kirjoitti Hs 31.1.2013 filosofian maisteri Reijo Rautajoki, jossa hän kertoo muun muassa, että: ”…Inkeriläisten kohtalo kuului Suomen itsesensuurin vuosina historiamme vaiettuihin aiheisiin. Sittemmin akateemiset tutkimukset ja itsesensuurista vapautuminen ovat nostaneet Inkerin asian esiin, mutta suomalaisten tietous inkeriläisistä ei ole riittävää… Inkeriläinen kulttuuriperintö ja sukujuuret on saatava talteen.”.

Siis, kirjoittajan mukaan ”tietous inkeriläisistä ei ole riittävää”.

Kiinnosti kysymys: Mitä itse artikkelin kirjoittaja tietää Inkeristä ja inkeriläisistä? Netistä löysinkin kun löysin mainoksen Reijo Rautajoen kirjasta ”Vaietut”. En ole itse kirjaa vielä lukenut, mutta saatesanoista jo tuntuu se mielenkiintoiselta:

    ”Tämä tarina on inkeriläisen naisen tarina. Se kertoo Inkerin kansan vaiheista kolmen vuosikymmenen aikana. Venäjän vallankumous, kolhoosit, Stalinin vainot, sota ja saksalaismiehitys… Moni inkeriläinen taisteli Suomen armeijassa, Rauhantulon jälkeen Neuvostoliittoon palautettiin takaisin 55’000 inkeriläistä ja heidät kaikki karkotettiin itään. Pieni osa uhmasi ja jäi Suomeen tai pakeni Ruotsiin tai valtameren taakse. Palaamaan haluttomia ja piilottelevia inkeriläisiä Suomessa ajoivat takaa Valvontakomission upseerit ja punaisen Valpon etsivät

    Tarinalla on vahva todellisuuspohja. Se perustuu Suomeen jääneiden (vuonna 1943 – 44) kertomuksiin… Oma äitini syntyi tsaarin Venäjällä, opiskeli opettajaksi Neuvostoliitossa ja jatkoi opintojaan Leningradin yliopistossa. Saksalaismiehityksen aikana hän toimi komendantin sihteerinä. Hänet kutsuttiin Kolmannen valtakunnan vieraaksi Saksaan. Valvontakomissio vaati hänen palautustaan neuvostoliittoon. Hänen selviytymistarinansa toimii kirjan punaisena lankana. Pelko palautuksesta Neuvostoliittoon syöpyi niin syvälle äitini mieleen, että vielä viimeisinä elinvuosinaan vanhainkodissa hän vannotti, että hänen tarinansa saa kertoa vasta kun aika on hänestä jättänyt. Äitini kuoli vuonna 2009.

    Inkeriläisillä on vahva käsitys siitä, että Suomen valtio petti heille antamansa lupaukset Myös Neuvostoliitto petti heidät, sillä he eivät koskaan saaneet palata takaisin koteihinsa. Inkerin kansaa ei enää ole. Inkeriläisten kohtalo on historiamme vaiettuja aiheita.

    Höljäkässä 8.8.2010 Reijo Rautajoki.”

Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä, että niin Suomi kuin Neuvostoliitto pettivät inkeriläiset silloin kuin palauttivat vuosina 1944 – 45 ja jopa vielä vuonna 1948 (joittenkin tietojen mukaan) yhteensä noin 56’000 inkeriläistä Neuvostoliittoon. Neuvostoliitto vaati, mutta Suomen ei olisi ollut pakko palauttaa, koska Välirauhansopimuksen artikloissa Suomi sitoutui palauttamaan Neuvostoliittoon neuvostosotavangit sekä kaikki Neuvostoliiton kansalaiset, jotka oli internoitu ja tuotu väkisin Suomeen. Inkeriläisten siirto Suomeen tapahtui vapaehtoisesti, ainakin he joutuivat laittamaan allekirjoituksen, että lähtevät ”vapaaehtoisesti” Suomeen.

Tutkija Toivo Flinkin mukaan

(Kirja ”Kotiin karkotettavaksi” 2010) suomalaisille viranomaisille selvisi loppuvuonna 1944, että Neuvostoliittoon palautettavia ei päästetä kotikonnuilleen.

Neuvostoliiton viranomaiset olivat luvanneet, että heidät viedään takaisiin Inkeriin, mutta kun juna oli ylittänyt valtakunnan rajan, se ei pysähtynytkään Leningradiin vaan kaikki vietiin uusille asuinsijoille Keski-Venäjälle esimerkiksi, Jaroslaviin, Pihkovaan, Novgorodiin, …, eli kurjiin oloihin, jotka olivat sotatoimista ja saksalaismiehityksestä kärsineitä alueita.

Niin kuin kirjoitti Rautajoki Hs artikkelissa ”…Inkeriläinen kulttuuriperintö ja sukujuuret on saatava talteen”,

Minusta, Inkerinsuomalaisena paluumuuttajana, alkaa tuntua, että ”Inkeri-historia”-juna jyskyttää jo kovaa vauhtia eteenpäin ja aidot inkeriläiset luonnollisella tavalla ”hyvästelevät” tätä maata ja vievät mukanaan jokainen oman pienen palan tämän kansan historiaa!

Nykypäivää Inkerin historiasta

ei kukaan kunnolla tutki, esimerkiksi paluumuuttoprosessia ja sen seurauksia Inkerin historiassa.? Lieneekö tässäkin vaiettu aihe ja itsesensuuri päällä, kun vain valtio rahoittaa nykypäivänä tutkimuksia, jotka koskevat Inkeriläisten historiaa vaikkapa 1920 – 30 luvulla, (Dosentti Toivo Flinkin tutkimus liittyy inkerinsuomalaisen sivistyneistön nousuun ja tuhoon Neuvostoliitossa 1920 – 1930 -luvuilla.) Sekin on tärkeä aihe, mutta mielestäni olisi hyvää ottaa nyt kaikki tieto talteen paluumuuttajilta!, joitten rivit harvenevat päivä päivältä.

Se on hienoa, että Reijo Rautajoki tallensi historiaan oman inkeriläisen Katrina äitinsä ja muitten lähisukulaisten ja ystävien kertomuksia ja kokemuksia. Kiitos hänelle!

viovio

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan kunta, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu