Inkeriläisten orpolasten luovutukset Neuvostoliittoon
Suomeen jatkosodan aikana sijoitetuista inkeriläisistä lasten osuus oli 22’447 henkeä, eli 35,5 % kokonaismäärästä. Orpolapsia oli joukossa 841 henkeä.
Joittenkin lähteitten mukaan Suomessa oli jatkosodan aikana yksityisperheissä kasvatteina noin 700 orpoa tai muuten turvatonta inkeriläislasta.
Välirauha
Sota päättyi Suomen kohdalla vuonna 1944 ja Välirauhansopimus määräsi palauttamaan sotavangit ja internoidut neuvostokansalaiset, mutta vapaaehtoisesti tulleet inkeriläiset olivat monimutkaisemmassa asemassa.
Syksyllä 1944 venäläiset toteuttivat Suomessa mittavan kampanjan inkeriläisten palauttamiseksi.
Joittenkin lähteitten mukaan virallinen Suomi salli inkeriläisten joko jäädä tai palata, mutta kuitenkin viranomaiset antoivat yli 60’000 inkeriläisen olinpaikkatiedot Valvontakomissiolle ja neuvostoliittolaiset ja suomalaiset upseerit kiersivät ympäri maan houkuttelemassa inkeriläisiä takaisiin Neuvostoliittoon. Heille luvattiin, että pääsevät omille kotiseuduille, mutta päämäärä olikin viedä heidät syvälle Venäjälle.
Aiheesta olen kirjoittanut muutaman blogin, löytyy täältä ja täältä, mutta nyt on kysymys Suomessa olleista neuvostoliittolaisista lapsista, joista todennäköisesti suurin osa oli inkeriläisiä.
Kysymys otettiin esille neuvostokansalaisten palautusten järjestelyjä koskevassa neuvottelussa 10. marraskuuta 1944.
Päätöksen mukaan lastenkodeissa ja huoltolaitoksissa olleet lapset piti yksiselitteisesti palauttaa.
Myös oli annettu ohjeet ottaa selvää paljonko neuvostolapsia oli yksityisissä perheissä. Sisäministeriön siirtoväenasian osaston ilmoituksen mukaan suomalaisiin yksityiskoteihin, etupäässä maalaistaloihin, oli sijoitettu orpoja tai muuten vanhempiaan vailla olleita inkeriläisiä, karjalaisia ja muita neuvostolapsia 841 henkeä.
Petos
Koska viranomaisilla ei ollut tarkkaa tietoa lasten sijainnista, niin ottovanhempia, jotka halusivat pitää lapsen omanaan, pyydettiin täyttämään virallinen anomus, jossa olivat tietenkin tiedot lapsesta ja hänen olinpaikastaan.
Jos olisi yksiselitteisesti ilmoitettu, että kaikki palautetaan, lapsia ehkä olisi piilotettu ja toimitettu vaikka Ruotsiin
Eli tässäkin tapahtui mielestäni petos. Eli pyytämällä kasvattivanhemmilta virallisia anomuksia Liittoutuneiden Valvontakomissio sai tietoonsa orpolasten tarkat osoitteet, joita sisäministeriö ja sen siirtoväenasian osastokaan eivät tienneet. Anomuksiin oli liitetty jopa muutaman lapsen itsensä kirjoittama ilmoitus halusta jäädä perheeseen.
Samalla paljastui, että anomuksen tehneet kasvattivanhemmat halusivat pitää ottolapsensa omanaan… Ihmiset olivat jo tottuneet lapsiin ja monet halusivat pitää heidät perheessään… He olivat kiintyneet lapsiin ja lapset kasvattajiinsa, mutta nyt lapset voitiin hakea kodeista vaikka poliisivoimin. Näinkin tapahtui. Lapsia oli kaikkiaan 481.
Matka Neuvostoliittoon
Helsingistä lapset lähetettiin junalla kohti Viipuria 14.1.1945 klo 17. Tasan 68 vuotta sitten.
Matkaan lähti 213 vanhempaa vailla olevaa lasta sekä 40 lasta, jotka lähtivät perheensä mukana.
Luetteloiduista lapsista jäi Suomeen 126. Heistä 36 oli alle vuoden tai yli 16 vuoden vanhoja.
Viipuriin saapui saapui 331 sotaorpoa. Heistä 32 oli alle viiden vuoden ikäisiä, heidät ohjattiin Leningradin lastenhoitolaitoksiin.
Lapsista 261 oli 5-16 ikäisiä ja heidät määrättiin lastenhoitolaitoksiin muille alueille: Jaroslaviin ja Vologdaan 100 lasta ja Kaliinin alueelle 51 lasta.
Päähallinnon ohjeessa määrättiin 38 yli 16 vuotiasta lasta ammattikoulutukseen Kalininin alueelle.
Eli lapset kuljetettiin niin kuin inkeriläisetkin syvälle Venäjälle kurjiin olosuhteisiin. Orpolapsille Suomessa olisi varmasti ollut suotuisammat olot ja parempi tulevaisuus. Lapset olivat tietenkin Neuvostoliiton ”omaisuutta”, joten heidät vaadittiin takaisiin. Olisiko Suomi voinut vastustaa orpolasten lähettämistä Neuvostoliittoon? Vai pelättiinkö sitä, että se vaikuttaa Suomen ja Neuvostoliiton suhteisiin?
Lasten kohtalo
Kirjallisuudessa voimme lukea, että silloin Suomessa monet ottovanhemmat toimivat ripeästi ja ehtivät piilottaa lapsensa ja viedä esim. Ruotsiin, mutta suurempi osa koki varmasti Neuvostoliitossa vaikeamman kohtalon, jos tuskin selvisi hengissä. Suomalaisia vihattiin.
Epäselvä on muutenkin orpolasten kohtalo, koska Suomeen oli tuotu 841 orpolasta ja huoltoa vailla olevaa lasta ja palautettuja oli 331.
Minne joutuivat ne 510 lasta ja mikä heidän kohtalonsa voi olla?
Herää kysymys vielä siinä tapauksessa kun Helsingistä lähti tietty määrä lapsia ja seuraavana päivänä Viipurissa olivat hieman toisenlaiset luvut?
Kirjoitukseni perustu pääosin Toivo Flinkin tutkimuksiin, joista hän kertoo kirjassaan ”Kotiin karkotettavaksi”.
Inkeriläisen siirtoväen palautukset Suomesta Neuvostoliittoon vuosina 1944 – 1955.
On äärimmäisen ikävää, että pakkotilanteessa suomalaiset joutuivat palauttamaan inkeriläiset takaisin Neuvostoliittoon.
Historia on harvoin oikeudenmukainen.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, historia on harvoin oikeudenmukainen; ja pahanpäivän tullen ”oma paita on aina lähempänä pintaa!”, joten siitä huolehditaan, niin kuin Suomi joutui huolehtimaan omasta itsenäisyydestään! Uhrina koko Inkerin kansa!
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän kaikki kuitenkin kiteydy tähän henkilöön, sisäministeri Yrjö Leinoon.
Kun Suomalainen kuuli nimen Yrjö Leino, moni poisti varmistimen. Suomalaisten onneksi hänen ministerikautensa päättyi 1948.
Ihmettelemällä asiat eivät muutu, kaikilla ja kaikella on oma historiansa, ihmisillä ja valtioilla kaikessa on puuttensa.
linkki.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Yrj%C3%B6_Leino
Ilmoita asiaton viesti
Reijo Tossavainen kirjoitti: ”On äärimmäisen ikävää, että pakkotilanteessa suomalaiset joutuivat palauttamaan inkeriläiset takaisin Neuvostoliittoon.”
Suurinpiirtein yhtä ikävää, kuin tietäen mitä tulee tapahtumaan ”joutua” lähettämään keskitysleiriin. Taitaisi Reijokin lähettää lapset tuonne ”pakosta”, mieluummin kuin menettäisi asemansa.
Ilmoita asiaton viesti
Lauri-Pekka Alanko : [Taitaisi Reijokin lähettää lapset tuonne ”pakosta”, mieluummin kuin menettäisi asemansa.],
– Suomi joutuikin pakosta lähettämään omia siviilejä internointi leirille.
Yhden kirjoitukseni aihe oli juuri se :
http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/144483-sivi…
Ilmoita asiaton viesti
”Olisiko Suomi voinut vastustaa orpolasten lähettämistä Neuvostoliittoon? Vai pelättiinkö sitä, että se vaikuttaa Suomen ja Neuvostoliiton suhteisiin? ”
Kirjoitat aikaisemmin, että kyse oli petoksesta. Niin olikin. Suomalaiset pettivät törkeästi heihin luottaneet inkeriläiset. Suomi olisi aivan hyvin voinut sanoa valvontakomissiolle, että haistakaa itte ja pitää kaikki inkerikot täällä. Mutta ei, kun ei. Taas kerran Suomi petti heidät, kuten on muutenkin aina pettänyt keitä tahansa, mikäli vain on Neuvostoliitosta siihen viitattu ja kaiken lisäksi mielellään.
Inkeriläisten olisi sodan aikana ollut hyvä olla kodeissaan, mutta suomalaiset houkuttivat heitä tänne, kun työvoimasta oli puute. Sitten Suomi petti törkeästi itse tänne tuottamansa työntekijät, joita kohdeltiinkin Suomessa hyvin raa’asti.
Ilmoita asiaton viesti
”Inkeriläisten olisi sodan aikana ollut hyvä olla kodeissaan, mutta suomalaiset houkuttivat heitä tänne, kun työvoimasta oli puute.”
Tuostapa juolahti mieleeni että mielellään sieltä on tultu Suomeen nyt myös sodan jälkeen kun Manu anto lupauksia. Niin että mitenkähän hyvä siellä kotona oli olla.
Toivoisin tämänkin alotuksen tekijän joskus kirjoittavan niistä oloista joista on tänne kotosuomeen tullut , niistä hänellä saattaisi olla oikeaa tietokin josta myös me kaikkiin maailman rikoksiin syyllistyneet suomeen suomalaisiksi syntyneet olisimme kiinnostuneita.
Ilmoita asiaton viesti
Erkki Martikainen : [Toivoisin tämänkin alotuksen tekijän joskus kirjoittavan niistä oloista joista on tänne kotosuomeen tullut , niistä hänellä saattaisi olla oikeaa tietokin josta myös me kaikkiin maailman rikoksiin syyllistyneet suomeen suomalaisiksi syntyneet olisimme kiinnostuneita.],
– Olen minäkin suomalaiseksi syntynyt, eli olin jo syntyessäni suomalainen. Ja olen kirjoittanut myös ”niistä oloista joista on tänne kotosuomeen tullut”.
Jos kommentoija viitsii, niin voi lukea alempana linkin takana kirjoitukseni :
http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/135538-jezo…
Pyytäisin myös pysymään aiheessa ” Inkeriläisten orpolasten palautukset Neuvostoliittoon”.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos:
Luin tuon vinkkisi ?
Inkeriläiset ovat varmaan kärsineet liikaa ,eikä Suomikaan ole heitä kohdellut niin hyvin kuin ideaalimaailmassa olisi pitänyt. Mutta mehän elämmekin tässä raadollisessa maailmassa jossa on monenlaisia rajotteita.
Kun opastat pysymään asiassa niin sinun tekstejäsi lukiessa tulee mieleen että suomalaiset ovat suurimmaksi osaksi epäonnistuneet kaikissa toimissaan sodan aikana ja ovat aiheuttaneet vain kärsimystä ja tuskaa kaikille joita ovat kohdanneet. En oikein monta positiivista asiaa löytänyt myöskään tästä inkerilaisten asiasta.
Kysymykseni kuuluukin sinulle , löydätkö yhtään hyvin tai edes inhimillisesti hoidettua tointa suomalaisten toiminnassa sodan aikana ja vallankin jos asetat suomalaisten toiminnan sodanajan olosuhteisiin ja mahdollisuuksiin.
Olet kirjoittanut vaikka kuinka monta kriittistä kirjoitusta niin toivoisin että löytäisit tähän jotain mistä voimme suomalaisina olla ylpeitä , sinä ja minä.
Ilmoita asiaton viesti
Erkki Martikainen : [Olet kirjoittanut vaikka kuinka monta kriittistä kirjoitusta niin toivoisin että löytäisit tähän jotain mistä voimme suomalaisina olla ylpeitä , sinä ja minä],
– Niin se on, että kritisoin enemmän kuin kiitän Suomea siitä, että saan olla täällä. On sanottu hienosti ”voimme suomalaisina olla ylpeitä , sinä ja minä”, eli hyväksyt minut suomalaiseksi!
Palaan tähän vastaukseen vielä myöhemmin. Nyt maantie kutsuu!
Ilmoita asiaton viesti
”eli hyväksyt minut suomalaiseksi”
Miksi en hyväksyisi jos olet laillisesti sellaisen kunnian saanut, toivoisin vaan että sinäkin hyväksyisit sen tosiasian että elämä ei ,vallankaan silloin sota-aikoina, ollut mitään ruusuillatanssimista kenelläkään . Uskoisit että suinkaan kaikki suomalaiset ,silloisetkaan, eivät olleet ryöstäjiä,raiskaajia ,valehtelijoita ja pettäjiä eri muodoissaan vaan suurinpiirtein kaikki yrittivät tehdä parhaansa ja sen voisi ajatella riittävän sinullekin. Erityisesti sen voisi kuvitella riittävän sinulle joka kerroit että vasta myöhäisemmällä iällä sait edes jotain tietää sota-ajan tapahtumista.
Oletko katkera suomalaisuudestasi ja hävettääkö tunnustaa olevasi tällaisen hävittäjäkansan jäsen ?
Ilmoita asiaton viesti
Erkki Martikainen :[Oletko katkera suomalaisuudestasi ja hävettääkö tunnustaa olevasi tällaisen hävittäjäkansan jäsen ?],
– olen ylpeä suomalaisuudestani enkä ole saanut sitä ”laillisesti sellaista kunnia” vaan syntyperäisesti.
Tiedän miten kohdeltiin inkeriläisiä jatkosodan aikana Suomessa. Oma edesmennyt tätini kertoi kuinka halveksivat heitä nimittämällä ”inkerjäläisiksi”; sen takia hän ei halunnut tulla paluumuuttajana Suomeen. Nyt on muuttanut sinne minne kaikki me jossain vaiheessa päätymme.
Nykypäivänä inkeriläisiä virallisesti väestöliitossa luokitellaan etnisiksi venäläisiksi ja ei ole mitään tietoa kuinka paljon muutti tänne aitoja inkeriläisiä ja heidän jälkeläisiä. Kaikki jotka muuttivat Neuvostoliitosta ja Venäjältä ovat nyt nimeltään venäjänkielisiä tai etnisiä venäläisiä.
Vielä yksi linkki, jos kiinnostaa :
http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/102440-ovat…
Ilmoita asiaton viesti
”Tiedän miten kohdeltiin inkeriläisiä jatkosodan aikana Suomessa.”
Näinköhän ? Minä en tiedä mutta sen tiedän että sodan jälkeen ei tällä missä minä asun lajiteltu ketään sen kummemmin vaan kaikki yritti tulla toimeen siten kuin taisivat. Eloonjäämistaistelu oli käynnissä pitkälti 60-70luvuille asti ja siinä taisteltiin nimenomaan leivästä ja ehkä läskistä. En kertaakaan kakarana muista kulleeni että kukaan aikuinen olisi jotenkin rumasti sanonut niistä ihmisistä jotka sodan takia eri syistä olivat ilmestyneet tänne kotikonnuillemme, kaikki tiesivät että syyllinen kaikkeen pahaan ja puutteeseen oli ainostaan sota eikä ihmiset.
En mitenkään voi uskoa että myöskään inkeriläisiä täällä olisi jotenkin enemmässä määrässä nimitelty miksikään koska jos näin olisi ollut niin kyllä se olisi myös jälkeenpäin tullut puheissa ilmi. Täällä asuu vieläkin paljon karjalasta muuttaneita ja ( nykyisin enenevästi) heidän jälkeläisiään ja uskallan väittää että he eivät ole nimittelystä isommin kärsineet.
Mutta puutetta ja vaikeuksia täällä kyllä on piisannut kaikille, kaikesta huolimatta eikä siihen ole vaikuttanut evakot eikä ulkomaalaiset.
Suuren työn tekivät ne isämme ja isoisämme jotka monesti invalideina tänne sotavuosien jälkeen rakensivat talot ja raivasivat pellot koskemattomaan korpeen ja ikuisesti olemme heille kiitollisuudenvelassa siitä mitä tekivät. Paljon tehtiin varmaan virheitä mutta helevetisti tuli myös jälkeä ja valmista niin että ei ole meillä aihetta syyttelyyn.
Nykyisistä ihmisten luokitteluista ja nimittelyistä on vastuussa nykyiset viranomaiset joten siihen voimme vaikuttaa mutta edesmenneiden syyllistämisellä ei mitään saada aikaiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Erkki Martikainen : [Täällä asuu vieläkin paljon karjalasta muuttaneita ja ( nykyisin enenevästi) heidän jälkeläisiään ja uskallan väittää että he eivät ole nimittelystä isommin kärsineet.],
– Vaikkei kuulu blogin aiheeseen, vastaan kuitenkin.
Ehkä karjalaiset ei, mutta meitä paluumuuttajia inkeriläisiä ryssiteltiin ja alkuvaiheessa erityisesti. Itse, kun puutuin asioitten epäkohtiin, sain kuulla ” painu rajan taakse takaisiin mistä olet tullut, jos et ole tyytyväinen” tai kännykkäni sain viestin : ” kaikki ryssät täältä pois”…
Tämän vuoden Uutisvuoksessa 8.tammikuuta ”Valokuvaajat toisen polven syntymämatkalla” Eila Hämäläinen ja Saila Puranen.
– ” Olemme toisen evakkopolven taiteilijoita.. Iän myötä olemme havainneet, että rajantakaisista karjalaisista sukujuurista on vaiettu ja onpa niitä häpeiltykin. Lapsina emme perineet luonnollisia suvun taustoja…meillä oli juurettomuuden ja kodittomuuden tunne, sukujuuret olivat katkenneet…Normaalisuomalaisuus ei tuntunut istuvan meihin.”
Näin siis toisen sukupolven karjalaiset. Monet evakkoon joutuneet karjalaiset ovat kertoneet minullekin, että heitä syrjittiin ja ryssiteltiin.
Ilmoita asiaton viesti
Monet ja monet ?
Monetkohan rintamalta palanneet saivat kuulla ”juosseensa karkuun” tai vangiksi jääneeet saivat kuulla ”itse jättäytyneensä kun oli kommunisti ”. Se nyt vaan on niin että tuollaisen myllerryksen jälkeen ei kaikkia sanomisia tule ehkä niin tarkoin harkituksi mutta siitä huolimatta asiat pyrittiin hoitamaan niin hyvin kuin kukin osasi ja sen kyllä meille tulee riittää. Minä ymmärrän hyvin että joissain tapauksissa saattoi ns. keittää yli kun puute ja ahtaus ja huoli toimeentulosta oli päällimmäisenä ja siihen laitettiin vielä vieraita ihmisiä sekaan asumaan.
Kodittomuuden ja juurettomuuden tunteesta on minullakin kokemusta noin 35-40 vuoden ajalta vaikkakin toisista syistä (nyt on hyvin)niin että ei se vaadi sodan kaltaista vääryyttä.
Varmaan joku itkee vielä pitkän aikaa sitä vääryyttä mitä saimme kokea 60-70-80 luvuilla kun meidät pakotettiin pois syntymäseuduiltamme kaupunkeihin työn perässä ja tämä pakottaminen jatkuu vieläkin. Kuitenkin, nykyisetkin päättäjämme tekevät sen minkä osaavat. Jos eivät mielestämme osaa tarpeeksi niin nykytilanteeseen meillä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa.
Menneisyyttä on turha syyttää, siellä ei enää muutoksia tapahdu mutta tässä päivässä ja vallankin tulevaisuudessa on meidän mahdollisuutemme.
Antaa tämän keskustelun olla tässä , en vaan jaksa ymmärtää asennettasi suomalaiseen yhteiskuntaan kun ei ollut hyvä ennen eikä nyt mutta vika oli mielestäsi aina kantasuomalaisissa eikä missään muussa.
Kaikkea hyvää sinulle.
Ilmoita asiaton viesti
Erkki Martikainen.
Kiitos kommenteistasi! Ne koskettivat ajatusmaailmani. Kaikkea hyvää myös sinulle ja lähimmäisillesi.
Ilmoita asiaton viesti
Erland Salo : [Inkeriläisten olisi sodan aikana ollut hyvä olla kodeissaan, mutta suomalaiset houkuttivat heitä tänne, kun työvoimasta oli puute. Sitten Suomi petti törkeästi itse tänne tuottamansa työntekijät, joita kohdeltiinkin Suomessa hyvin raa’asti.],
– Inkerin suomalaiset jäivät saksalaisten miehittämille alueille ja heidän olisi pitänyt ruokkia siviilikansaa, joten eräitten lähteitten mukaan he painostivat Suomea ottamaan inkeriläiset Suomeen, vaikka Suomella ei ollut siihen sen suurempaa halukkuutta.
Työvoimasta oli puute Suomessa, mutta oliko paljon toivoa siihen, että siirtolaiset – inkeriläiset, joista kolmas osa lapsia ja tietenkin oli vanhuksiakin, pelastavat työpulan?
Kiitos kommentista. Pyytäisin ystävällisesti pysymään kirjoituksen aiheessa!
Ilmoita asiaton viesti
Osa inkeriläisistä pakeni Ruotsiin ja osa jäi salaa Suomeen. Tiedän pari tapausta jälkimmäisestä tilanteesta ja kyseiset henkilöt elivät tietynlaisessa epävarmuudessa aina 80-luvun lopulle asti.
Ilmoita asiaton viesti
Juha Kuikka : [Osa inkeriläisistä pakeni Ruotsiin ja osa jäi salaa Suomeen],
– Jos puhutaan nyt aikuisista, niin niille jotka jäivät Suomeen ja saivat oleskelu- ja työluvan ei ollut myös helppoa siirtolaisina ja varmasti pelko Neuvostoliittoon palauttamisesta oli aina päällä. Ruotsissa oli turvallisempi olla.
Jos nyt inkeriläisistä orpolapsista, niin ne jotka alle vuoden ikäisiä jäivät Suomeen, nyt ovat alle 70-kymppisiä ja tietävätkö he, että juuret ovat Inkerissä? Vai piilotellaanko tähän asti asiaa? Lieneekö ottovanhemmat heille kertoneen?
Se on tietenkin ottovanhempien asia ja ei kuulu minulle, mutta mielenkiintoista kuitenkin.
Ilmoita asiaton viesti
Suomalaiset kommunistit kunnostautuivat inkeriläisten polttamisesta viranomaisille.
Olen ihmetellyt miksi ja miten suuria palkkioita he saivat toimistaan?
Ilmoita asiaton viesti
Vastauksen kysymykseesi saat seuraamalla vaikkapa nykyisiä Vasemmistoliiton politiikkoja!
Ilmoita asiaton viesti
Pekka Iiskonmaki: [ Olen ihmetellyt miksi ja miten suuria palkkioita he saivat toimistaan?],
– luen par’aikaa Sinikka Paavilaisen kirjaa ”Kyynelvaunut”, jossa tositarinoita inkeriläisistä perheistä ja mm. heidän ajatuksia palauttamismääräyksestä.
Lainaus kirjasta : ” Eino ja Katri tiesivät, että Neuvostoliitossa ei anneta anteeksi niille, jotka olivat maasta kerran lähteneet. Sitä paitsi jos he jäisivät Suomeen, ilmiantajia – mustia korppeja – olisi täälläkin…Joka paikassa kommunistit vihaavat inkeriläisiä. Suomalainen kommunistisisäministeri Yrjö Leino on hyökännyt Suomen armeijaan liittyneitä inkeriläistaustaisia sotilaita vastaan. Heimo- ja vapaehtoissoturin pidätykseen johtavista tiedoista luvataan 25 000 markan palkkio”. Sillä lailla!
Ilmoita asiaton viesti
#13
Eihän tuollaisia ihmispetoja voi valtaan päästää.
Ilmoita asiaton viesti
Pekka Iiskonmaki: [Eihän tuollaisia ihmispetoja voi valtaan päästää.],
– Sellaisia, ja vielä julmempiakin, on ollut vallassa ja varmasti tulee olemaan edelleenkin.
”Ihmishirviöt” kirjassaan Simon Sebag Montefiore tuo esille 100 maailman julmempia johtajia ja diktaattoreita. Joitten joukossa mm. Lenin, Stalin ja Hitler.
Blogini ”Ihmishirviöt onko heitä?”, jos kiinnostaa:
http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/155967-ihmi…
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kaikille keskustelijoille ja kirjoitustani lukemaan piipahtaneille!
Mukavaa talvenjatkoa, joka on nyt parhaimmillaan. Lunta, pakkasta ja joskus aurinkoakin!
http://www.youtube.com/watch?v=HiUkmghWoWo
Ilmoita asiaton viesti
Oletko tutustunut tämän Timo Andersonin kirjoituksiin. Tässä oli vähän Inkerin historiastakin. http://timoandersson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1710…
Ilmoita asiaton viesti
En ole tutustunut. Ei mitenkään ehdi lukea edes kaikkia Puheenvuoro/Vapaavuoro otsikoita, joten kiitos linkistä. Inkerin kansan historia kiinnostaa.
Ilmoita asiaton viesti