BlitzKrieg

Äsken vietettiin juhannusta. Juhannusaaton ja juhannuspäivän yö on lyhyt ja valoisin yö. Aina ja nyt. Oli se myös vuonna 1941 valoisin lyhyt yö! Kun silloin Neuvostoliitossa alkoi Suuri isänmaalinen sota ja tämä yö yhtäkkiä muuttui mustaksi ja pitkäksi yöksi joka kesti 4 vuotta. Silloin sunnuntaiaamuna vuonna 1941 klo 3:15, kun väki, niin vanhemmat kuin lapsetkin vielä nukkuivat, alkoi Neuvostoliiton rajavyöhykkeellä jyrinä taivaalla, kun Saksan jättimäinen sotakoneisto alkoi vyöryä Ukrainan kautta koko Neuvostoliittoa kohti.

Alkoi kauhein ja verisin konflikti ihmiskunnan historiassa, joka toi miljoonia ihmisuhreja.
Ennen sitä, kun Berliini lopulta kaatui, käytiin julmat ja veriset taistelut Moskovasta, Stalingradista, koko ihmiskuntaa järkyttänyt Leningradin (nyk. Pietari) piiritys ja monet muutkin taistelut.

Kirjoittelen sodasta, koska olen sotalapsi ja katsonut sotaa silmiin! En taistelukentällä, mutta juossut itkien äidin helmasta pitäen kiinni pommikoneita karkuun…

Sodan alkamisesta sanoman Neuvostokansalle toi varhain sunnuntaiaamulla tutulla äänellä kuuluisa radiokuuluttaja Yuri Levitan:

Huomio, täällä Moskova. Välitämme tärkeän valtion hallituksen sanoman. Neuvostoliiton kansalaiset. Tänä aamuna kello 04 saksalaiset joukot hyökkäsivät Neuvostoliiton rajalle ilman sodanjulistusta. Alkoi Neuvostoliiton Suuri Isänmaallinen sota ​​natsihyökkääjiä vastaan. Toimintamme on oikea. Vihollinen tulee kukistettu. Voitto tulee olemaan puolellamme

Hitler suunnitteli kukistaa Neuvostoliiton kolmessa – neljässä kuukaudessa, mutta sota kesti 4 vuotta, joka vei niin Neuvostoliiton kuin Saksan ja sen liittolaisten tuhansia ihmishenkijä.

BlitzKrig – Salamahyökkäys – Молниеносная война

Salamasota ei onnistunut Neuvostoliittoa kohti vaikka Barbarossa suunnitelman mukaan
Hitler uskoi operaation kestävän neljä kuukautta, mutta se kesti 4 vuotta vaikka alussa vastassa olivat heikommat neuvostojoukot, joista monet eivät ehtineet saada varoitusta saksalaisten hyökkäyksestä, joten ihan alussa sotavangeiksi joutui satojatuhansia neuvostosotilaita.

Natsi Saksa siirsi silloin Neuvostoliiton rajoille yli 70 prosenttia sotajoukoista ja lisäksi olivat valmiina joukot niin Suomesta kohti Murmanskia ja leningratia,kuin myös Romaniasta Mustanmeren rannikolta.

Saksalaisten hyökkäys alkoi Ukrainaan, mutta pian se oli myös pohjoisessa, jolloin saksalaiset ja suomalaiset joukot liittoutuneena hyökkäsivät kotiseuduillemme. Me asuimme Pohjois-Inkerissä ja olimme jäädä sodan jalkoihin. Käsky tuli evakuointiin. Me onnistuimme ”livahtamaan” alueelta, ennen Leningradin piiritettyyn (nyk. Pietari)

Meidän perhe

Mitä se sota toi pienelle ihmiselle ja meidän perheellemme? Samana aamuna kun alkoi sota, syntyi pikkuveli. Äitini vauva sylissä sairaalasta, isäpuoli sotaan… Pian tuli käsky kaikki avoautoihin ja mukaan ei saanut mitään paitsi asiapapereita ja lapset sylissä… Se mitä itse muistan, että äitini sai kuitenkin pienen vauvan kanssa paikan henkilöautossa jossa minäkin olin aivan tukehtua, koska se oli täpötäynnä ja muistan kuinka pahaolo tuli siitä ahtaudesta ja auto kulki vielä epätasaista metsätietä.

Lapset itkivät ja jyrinä kuului. Kaikilla oli hirveä hätä ja se tietenkin heijastui lapsiin, joten minä muistan vielä sen 5 ja puoli vuotiaan kauhun, joka tuli vielä pahempana vastaan kun saavuimme vesistön rantaan ja ihmisiä alettiin lastattiin proomuihin..

Kaksi proomua ihmisineen lähtivät rannasta ja lentokoneet hyökkäsivät ja pommittivat ne molemmat proomut! Lastut lensivät vaan ja yksi koira ui rantaan. Meidät oli lastattu kolmanteen proomuun ja minua pelotti hirveästi ja kaikin voimin pyrin jäämään rantaan.Muistan, että tämän proomun oli käsketty lähtemään yöllä, ettei pommittajat näkisi ja oli kielletty jopa tulitikun sytyttäminen.

Meidän suku

oli samassa proomussa, isoisä ja isoäiti-puoli ja heidän yhdeksän lasta, vaikka äidilläni oli jo oma perhe, mutta koko suku kuitenkin olimme yhdessä, Kun proomu oli lähtenyt liikkeelle, niin isoisä pyysi koko suvun käymään hänen ympärilleen ja laittaa päät yhteen siltä varalta, että jos pommi iskee, niin kaikki kuolemme yhdessä. Isoisä rukoili ja varmaan kaikki muutkin. Oli tosi pelottavaa, mutta pääsimme toiseen rantaan ja meidät lastattiin junaan härkävaunuihin pommituksen alla ja matka jatkui jonnekin kohti Siperiaa. Edesmenneen äitini kertomuksen mukaan silloin kukaan ei tiennyt missä matkanpää on. Saavuimme Udmurttiaan … jossa asuimme 4 vuotta.

Nämä ihmiskunnan traagiset tapahtumat ja omatkin lapsuusikäiset kokemukset palaavat aina mieleeni kun lähestyy kesäkuun 22 päivä, joten yritin tässä tehdä vielä kerran pienen aikamatkaan sinne menneisyyteen, 5 ja puolen vuoden ikäisen lapsen muistoihin.

Ehkä sodan pauhut ovat niin järkyttävä kokemus kaikille, että se jättää jälkeensä koko elämänkaarelle. Ainakin omat tuntemukset ovat sitä luokkaa.

Kaikki, jotka toivotte vain rauhaa, kuunnelkaa…

h

viovio

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan kunta, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu