Uus-inkeriläisyys
Suomen Inkeri-Liiton puheenjohtaja Alina-Sinikka Salonen Inkeriläisten Viestin 2/2015
pääkirjoituksessa tuo esille termin ”uusinkeriläisyys”.
Olen näköalapaikalla: saan usein olla todistamassa ”uusinkeriläisten” syntymää.Tarkoitan
täällä sitä, että yhä useampi myöhemmän polven inkeriläistaustainen havahtuu ymmärtämään,
että hänellä on poikkeavan jännittävä sukuhistoria takana.. Inkeri-juurien ikävä
on ihana asia, mutta sillä on taipumus syntyä vasta kun henkilöt, jotka olisivat
osanneet vastata kysymyksiimme, ovat jo poissa. Itse asiassa he ovat eläessään kertoneet,
mutta me emme ole kuunnelleet.
Ei tarvitse kuin sanoa sisäiselle äänelle: Tahdon. Tästä lupauksesta alkaa kutkuttava
halu saada tietää, kuka minä olen, ja miten minä tai sukuni olemme päätyneet takaisin
Suomeen. Näin alkaa suuri seikkailu.
Kuinka oikeassa Alina-Sinikka onkaan!, että ”emme ole kuunnelleet”. Niin se on
moneenkin kohdalla, valitettavasti. Niin minunkin.
Uus-inkeriläisyys
Mutta onko todellakin syntymässä ”uusinkeriläisyys”?
Jos on, niin se on hienoa ja sen paikka on nyt Suomi, koska Suomessa asuu nyt
noin 50’000 inkeriläistä perheineen (T.F.)
Tutkija, tri Toivo Flink kirjoittaa samassa ”Inkeriläisten Viestissä” suomalaista
Inkerinmaata, jossa oli asunut noin 140’000 luterilaista suomalaista, ei enää ole
ollut olemassa noin sataan vuoteen… Näin kertoo tutkija.
Mutta en kuitenkaan halua näin helposti luopua Inkerin maasta. Jos palataan inkeriläisten
historiaan. Se on pidempi kuin sata vuotta. Moni muistaa, että se alkoi 1600-luvun
alussa ja vaikkapa mainitaan ensimmäisen luterilaisen seurakunnan vuodelta 1611
ja vuonna 1656 Inkerinmaalla toimi jo 58 evankelista seurakuntaa, joiden omistuksessa
oli 36 kirkkoa ja joissa toimi 42 pappia.
Sittemmin 1800-luvun alussa alkoi kirkon aloitteesta kehittyä koulujärjestelmä.
Vuonna 1863 perustettiin Kolppanan opettajaseminaari josta tulikin Inkerinmaan kulttuurin
kukoistuksen ja henkisen elämän keskus. Sivistyneiden pedagogien ansiosta kouluissa
järjestettiin lausuntakerhoja, laulukuoroja ja orkestereita. Ja silloin jo pidettiin
Inkerinmaalla Laulujuhlia, jonne kerääntyi parhaimmillaan noin 4’000 osallistujaa.
Tämän kaiken ansiosta inkerinsuomalaisten sivistystaso oli huomattavasti korkeampi
kuin venäläisellä väestöllä, joka oli suurelta osin lukutaidoton.
Inkerin kukoistuskausi
Eli on ollut Inkerinmaan, inkeriläisten historiassa kukoistuskausiakin…
Vallankumous Venäjällä toi puhdistukset, vainot, pakkosiirrot. Alkoivat hyökkäykset
luterilaista kirkkoa vastaan ja suomenkieli kiellettiin ”nationalisti-vastavallankumouksellisten”
kielenä.
Sitten sota (1941-1945) pyyhkäisi yli Inkerin maan ja inkeriläiset heiteltiin Suomeen
(n. 63’000) ja Suomesta takaisiin Neuvostoliittoon (1944-45) noin 56’000.
Nyt sitten 1900-luvun alussa presidentti Mauno Koiviston siunauksella käynnistyi
paluumuuttoprosessi Suomeen.
Tutkija Toivo Flinkin mukaan
paluumuutto on tuonut Suomeen runsaat 50’000 inkerinsuomalaista
perheineen.
Inkerinmaalla sukujuuriltaan inkerinsuomalaisia on täällä hetkellä alle 10’000.
Virossa määrä on samaa suuruusluokkaa. Ruotsissa inkerinsuomalaiset ovat jo käytännössä
sulautuneet valtaväestöön.
Joittenkin tilastojen mukaan nykyään Suomessa on noin 74’000 venäjänkielistä ja
näin ollen siitä noin 60 prosenttia on Inkerin suomalaisia. Meitä on näinkin paljon!
Eli, jopa Lappeenrannan kokoinen kaupunki, mutta miksi me ollaan niin näkymättömiä?
Inkeriläiset edelleen ovat peloissaan, että jospa taas jotkut uudet tuulet tai
myrskyt alkavat puhaltaa jostain ja taas heitetään jonnekin, joten monet haluavat
sulautua mitä pikemmin suomalaisten väestöön! Ne jotka eivät osaa suomenkieltä liittyvät
venäjänkielisiin ja venäläistyvät Suomessa. Sekin tuntuu turvallisemmalta kun olla
näkyvissä ”kielitaidottomana inkeriläisenä”. Vaikkakin näin ikävästi meille on käynyt,
en haluaisi laittaa hyllylle Inkerin kansan historiaa, siellä inkeriläisyys ei
säily!
Inkeriläinen identiteetti
Inkeriläisyys säilyy vain meissä vielä elossa olevissa aitoinkeriläisissä ja näissä
uusinkeriläisissä, jos sellainen ilmiö on syntymässä. Itse iloitsen siitä ja toivon,
että lapsenlapsissani herää joskus kiinnostus sukujuuriin ja omaan identiteettiin!
Inkeriläiset kuuluvat Suomen vähemmistöryhmään suomenruotsalaisten, romanien,
saamelaisten, mukaan, joilla on erikoisasema Suomessa, eli vähemmistöstatus, joka
oikeuttaa omaan kieleen ja kulttuuriin säilyttämiseen.
Saamelaiskäräjien mukaan saamelaisia asuu kaikkiaan 230 kunnassa Suomen 336 kunnasta.
Suomen noin 6’000 saamelaisista noin 3’000 puhuu saamelaiskieliä äidinkielenään.
Suomessa romaneita arvioidaan olevan noin 10’000. Romanit ovat tulleet Suomeen
noin viisisataa vuotta sitten pääasiassa lännestä Ruotsin kautta.
Inkeriläisiä, joitten juuret ovat Suomessa, on 50’000, joten inkeriläisiä voi pitää
alkuperäisinä suomalaisina. Näin sanoi myös Mauno Koivisto huhtikuussa 1990.
Inkeriläisillä on sentään oma virallinen lippu, vaakuna, kansallislaulu ja kansalliskukka,
keto-orvokki, viola tricolor.
Inkeriläisyys tunnustettava
Joten Suomen täytyy tunnustaa inkeriläiset omana vähemmistöryhmänä erikseen venäjänkielisistä
ja myöntää vähemmistöstatus ja luoda Inkerin kulttuuri autonomia.Inkerin kielikään
ei ole kokonaan sammunut, sen voi vielä elvyttää ja painaa vaikka Aapisen ja aloittaa
uusinkeriläisten lapsille kieliopetusta.
Joten Nouse Inkeri ja herää työhön!
Mikään ihmisen rakentama ei ole ikuista. Ei edes valtakuntien rajat. Inkeri voi olla jälleen osa Suomea jonakin päivänä.
Ilmoita asiaton viesti
Ei sitä koskaan tiedä mitä voi olla kulman takanakaan! Tulevaisuus on tuntematon ja historia voi toistaa itseään.
Ilmoita asiaton viesti
Viola, olen saanut opetusta kaksivuotta Kolppanen seminaaria Käyneeltä Matti Kälviäiseltä, joka yhdessä Porajärvellä syntyneen vaimonsa kanssa toimi opettajana 40-50 luvulla Saviselän koulussa.
Vaimo Toini taas oli löytynyt Maikkulan pakolaiskeskuksesta, jonka johtajana Matti oli toiminut, mieleeni on jäänyt ettei Matti Toinin tavoin osannut hiihtää.
Ilmoita asiaton viesti
Aimo Remes, on tosi hienoa, että Kolppanan seminaarin käyneen opettajan sanoma ulottui siihenkin päivään asti! Ja koko tämä teidän tarina on mielenkiintoinen.
Siitä hiihtämisen taidosta. Ehkä Matilla ei ollut mahdollista hankkia aikoinaan hyviä suksia, että olisi voinut harjoitella ja, sitten Toinin kanssa hiihtää kilpaa.:-)
Ilmoita asiaton viesti
Oli saanut Toininsa ilman hiihtotaitoakin. Muistan myös kun inkeriläisiä palautettiin Neuvostoliittoon niin Kälviäisetpelkäsivät myös palauttamista.
Heillä oli myös inkeriläinen kasvattityttö ja hänet aikoivat jättää Suomeen joutuvat lähtemään.
Inkeriläisten kohtalo on verrattavissa kääntäen armeenialaisten kohtaloon
Neuvostoliitossa.
Ilmoita asiaton viesti
Olen kirjoittanut blogeja inkeriläisten palauttamisesta Neuvostoliittoon.Niin Suomen kuin Neuvostoliiton viranomaiset tiesivät, etteivät inkeriläiset pääse omille kotiseuduille. Erittäin traagista se oli orpolasten kohdalla!
http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/185219-pikk…
http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/36985-perus…
http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/184882-viim…
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoinen kirjoitus Violalta ja kiitokset.
Nyt kun Inkerinmaakin aikanaan kuului Ruotsiin niin osaatko sanoa onko siellä minkäänlaisia kaipuita noihin aikoihin? Tai peräti separatismiin ja itsenäisyyteen vai onko sellaisen toiminnan kriminalisointi ollut mielestäsi ylilyönti?
Ilmoita asiaton viesti
Inkeriläisillä on ollut kaipaus ja uskon, että on vielä edelleenkin uusilla sukupolvilla kaipuu omaan itsenäiseen elämään, omaan valtioon. Sanotaanko sitä sitten separatismiksi tai vapauden kaipuu itsenäiseksi, joka tapauksessa nyt se on näinä aikoina ajankohtaista. Ihminen ei halua olla orja vaan pyrkii vapauteen.
Itse kirjoitin blogin ” 2014-separatismin vuosi”:
http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/157279-2014…
Se ilmiö on nyt globaalissa maailmassa, joten ei Venäjäkään pääse siitä minnekään. Jos ei inkeriläiset, niin joku muukin voi nostaa ääntä…
Verkkouutisissa Juha-Pekka Tikka 4.3.2015
”Leningradin kuvernööri sanoi suomensukuisia uhiksi Venäjälle – vertasi Ukrainaan”.
Kirjoituksen mukaan kuvernööri Aleksandr Drozdenko mainitsi inkeriläiset ja inkeroiset uhkina maan yhtenäisyydelle…
Kuvernöörin mukaan ryhmät ovat mukana toiminnassa, joka heikentää Venäjän valtion intressejä luomalla epäilyjä sen yhtenäisyydestä ja puhumalla erillisestä Inkerinmaan
valtiosta. Jos et ole lukenut, niin linkki sivulle:
http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/inkeroiset%20…
Ilmoita asiaton viesti
Uskoakseni pakkosiirretyillä ei voi ollakaipuuta Ruotsiin senkummemmenmin kuin Ameriikkaan henkensä hädässä pakoonpäässeillä Norjanrajan metsäsuomalaisillakaan.
Ruotsissahan rasismi onkin kukoistanut ja kukoistaa vieläkin suomenkielen opetuksen suhteen.
Ilmoita asiaton viesti
Ei tietenkään kaipuuta Ruotsiin!
Ilmoita asiaton viesti
Sodan jälkeen meillä asui hetken inkeriläisperhe. Itku oli suuri, kun heidän piti palata NL:on.
Meillä on pieni yksiö, jossa asuu miellyttävä inkeriläispappa. Toivon pitkää vuokrasuhdetta.
Ilmoita asiaton viesti
Lisää kommentiin.
Oli paljon kyyneleitä monen muunkin kohdalla. Viimeisessä junassa Inkeriin oli myös nyt jo edesmennyt enoni vaimo. Hän kertoi siitä tunnelmasta ja eikä halunnut paluumuuttajana vuonna 1990 lähteä takaisiin Suomeen.
linkki kirjoitukseeni: ”Viimeisellä junalla Inkeriin ”:
http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/184882-viim…
Toivon minäkin inkeriläispapalle kaikkea hyvää! Missä päin lienee Hänen syntymäseutu? Itse olen Oinaalan kylästä jonka sota pyyhkäisi pois maan pinnalta. Lempaalan kunta kuitenkin, eli Pohjois-Inkeristä.
Ilmoita asiaton viesti
#4
Inkeriläisten pelko kertoo todella suuresta pelkokertoimesta. Venäjä on yksin ja kaikkia vastaan.
Venäjällä pitäisi olla 500 -miljoonaa ihmistä, että maa olisi turvassa. Venäjän väestö on 9% Kiinan väkiluvusta.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikka ”Venäjän väestö on 9% Kiinan väkiluvusta”, niin maitten suhteet tuntuvat olevan hyvät. Niin kaupallinen,taloudellinen kuin sotilaallinenkin yhteistyö sujuvat hyvin…
Vai mitä sanot?
Ilmoita asiaton viesti
#9
Eikös Venäjän ja Ukrainankin välit olleet suorastaan veljelliset. Kovin nopeasti ne mielialat vaihtuvat.
Inkerissä en ole asunut koskaan, mutta Aasiassa melko kauan.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjän ja Ukrainan välistä suhdetta ei voi verrata Venäjän ja Kiinan suhteeseen.
Venäjän ja Ukrainan konfliktissa on suurin piirtein alueellinen ja etninen kysymys.
Venäjän ja Kiinan välillä sitä ei ole.
Minä asuin ”melko kauan” Neuvostoliiton Inkerissä ja nyt Suomessa lähes neljännes vuosisataa mutta tuntuu siltä, että aina ole vain kotoutumassa uuteen kotimaahani…
Ilmoita asiaton viesti
Sini Lappalainen,kiitos suosittelusta!
Mukavia Pääsiäispäiviä!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos samoin!
Ilmoita asiaton viesti
Esa Jussi-Salminen,
kiitos kun piipahdit sivulleni ja suosittelit!
Ilmoita asiaton viesti
Parhaimmat kirjoitukset syntyy aina siltä alalta, millä ihminen on eniten kotonaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos.
Sinäkin olet hyvin perehtynyt suomalais-ugrilaisuuteen! Teet hyviä aiheeseen liittyviä blogeja! Varmaan hallitset venäjänkieltä. On levotonta siellä suomalais-ugrilaisten keskuudessa.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kaikille tähän asti keskusteluun osallistujille!
Linkitän videoon, jossa inkeriläinen Elsa Kirjanen Kouvolasta laulaa
”Kotimaani, Isänmaani, Inkerinmaa…Nouse Inkeri uudelleen…”
Inkeriläisten kesäjuhlissa vuonna 2012 Lahdessa
Olkaa hyvä! Пожалуйста!
https://www.youtube.com/watch?v=r723T8XpxOQ&featur…
Ilmoita asiaton viesti