Tervehtimisen sietämätön vaikeus,

otsikolla krjoittaa UV 4.8.2010 kolumnissaan Mikko Kohvakka Lappeenrannan teknilllisen yliopiston Etelä-Karjalan-instituutista, siteeraan : ” Kaksi ihmistä kohtaavat rappukäytävässä tai hississä. Mutta kohtaavatko heidän katseensa? Nyökkävätkö he toisilleen, kohottavatko käteensä tai lausuvatko tervehdykseksi tulkittavan äänähdyksen?  

Tänä päivänä on todennäköistä, että vastaus kaikkiin kysymyksiin on kieltävä.”

Herääkin kysymys, että miksi nykyihminen sulkeutuu oman reviirinsä? Miksi ei halua tulla kontaktiin muitten kanssa?

Tervehtiminen on ihmisten välistä kommunikointia ja useimmiten ensimmäinen kontakti uuteen ihmiseen. Jos ei huomaa tai halua huomata muita, niin mielestäni haluaa olla yksin. Se, jota ei huomata on myös yksin. Toisen huomaamisen ilmaistaan tervehtimisellä.  Mitä tämä urbaani maailma tekee ihmisen ajatusmaailmalle? Onko meitä liian paljon ja maailma alkaa tulla ahtaaksi?

Tuossa kolumnissaan projektitutkija Kohvakka kertoo , siteeraan : ”  Tervehtimisen harvinaistuminen on osoitus yhteiskunnan monimutkaistumisesta ja anonymiuden korostamisesta. Muutos on ollut valtava, jos tilannetta verrataan keskiaikaan tai edes vuosisadan takaiseen maatalousyhteiskuntaan, jolloin päivittäin hyödynnetty elintila oli lähes poikkeuksetta aina julkista.

 2000-luvulla ihmiset eivät enää tunne toisiaan. Työ- vapa-aika ja koti ovat tarkkaan toisistaan erillään. Ihminen vaatii yksityisyyttä, eikä ketä tahansa haluta päästää yksityisyyden aidatulle aluelle…Kun suuren monikansallisen yhtiön käytävällä kohtaa kaksi kiireistä, siistiin pukuun sonnustautunutta naista tai miestä, on erottelun tekeminen lähes mahdotonta.

On täysin heidän yksillöllisestä valinnastaan kiinni tervehtivätkö he toisiaan. Usein tervehtimispäätökseen vaikuttaakin siitä saatava hyöty. Kehen kannattaa tutustua ? Kehen kannattaa turvautua, kun hätä on suurin?  

Tervehtimisistä on tullut harvoille ja valituille jaettava kohteliaisuuden osoitus, lupa tehdä lähempää tuttavuutta.” 

 Onko se kuitenkin niin, että tervehdimme toista ihmistä saadaksemme hyötyä hänestä? Onko koko maailma mennyt siihen? Tervehtimisrityaaleja on maailmassa ehkä tuhansia..

Monet kansalaiset nykypäivänäkin sallivat omalle reviirille ”tunkeutumista”, esimerkiksi kättelemällä tervehtimisen, halaamisen ja jopa suukottelun tervehtimiseen kuuluvaksi.

Esim.,Saksalaiset kättelevät aamulla tavattaessa, pitkin päivää tavatessaa sekä vielä erottaessa..Arabit keskustelevat vilkaasti ja sama sukupuolta olevaa tervehditään sydämellisesti kättelemällä ja suutelemalla.. Venäläinen voi tervehtiä halaamalla ja poskisuudelmalla, jolloin posket koskettavat toisiaan kolmeen kertaan.. 

Kohvakka kolumnissaan, siteeraan : ” ..Nyky-yhteiskunnalla, käyttäytymisnormeja muokkaavalla medialla ja koululaitoksella etunenässä, on varmasti oma tärkeä roolinsa vallitsevista tervehtimiskäytännöistä puhuttaessa. Mutta onko yksittäinen ihminen pelkkä tahdoton sopeutuja tässä prosessissa?

Tätä jokainen voi tykönään miettiä, kun seuraavan kerran astuu hissiin itselleen enemmän tai vähemmän vieraan ihmisen kanssa. Avatako suunsa tervehdykseen vai tarttuako pelastavaan kännykkään”? 

 

 

 

viovio

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan kunta, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu