Kulunut vuosi oli Kalevalan vuosi

    ”… Kalevalalla on ollut suuri
    merkitys suomalaisen kansallistunteen
    luojana. Kansallisuusaatteen syntyhetki oli
    silloin, kun Suomen älymystö havahtui siihen,
    että meillä on oma historia. Siihen asti
    meillä oli ollut vain Ruotsin historia.

    Kalevala on myös vaikuttanut laajasti
    taiteisiin ja tieteisiin ja vaikuttaa
    edelleen nykysuomalaisenkin ajatteluun ja
    mielikuviin. Näin on niidenkin kohdalla,
    jotka eivät ole Kalevalaa koskaan
    lukeneet.” – Wikipedia.

Aleksei Lantzov

Sanoisin, ettei vaikutus koske vain nykysuomalaisia
vaan myös uussuomalaisia. Tarkoitan tällä
venäläisiä / venäjänkielisiä, jotka ovat
muuttaneet Suomeen.

Esimerkiksi venäläinen kirjailija,
taidemaalari ja runoilija
Aleksei Lantzov.
Hän asuu Suomessa vuodesta 2006
alkaen. Hän on perehtynyt Kalevalaan ja
luennoi tänä vuonna venäjäksi Kalevalaa
pääkaupunkiseudulla ja tässä kuussa
kävi myös Imatralla.
Mielenkiintoista oli kuulla
Lantzovin Kalevala-aiheista esitelmää,
joka pidettiin Imatralla 17.12.2015 АгtGallery.Fі’n
näyttelytiloissa
Esitelmärunkona oli hänen kirjoituksensa Mosaiikki
Etelä-Karjala N:o 1 / 2015 -lehdessä
:
Eepos, joka loi valtion”.

    Vuonna 2015 suomalaisen kirjallisuuden
    tärkein runoteos Kalevala täyttää 180
    vuotta… Itse asiassa Kalevala on eeppinen
    runoteos, jonka Elias Lönnrot on koonnut
    muinaisten karjalaisten ja suomalaisten
    kansanlaulujen pohjalta. Hän keräsi näitä
    lauluja monien vuosien ajan. Lönnrot on
    epäilemättä kansansa ansiokas poika. Teos
    on hänen saavutuksensa. Miksi? Päätelkää
    itse.

    Kalevalan maa: 1800-luvun alussa,
    kun Suomi sai laajat autonomiset oikeudet
    Venäjän keisarikunnalta, alettiin
    miettiä vakavasti valtion rakentamista. Ja
    yhtäkkiä samaan aikaan ilmestyi runokokoelma
    Kalevalan maasta, jonkinlaisesta ihanasta
    luvatusta maasta. Kalevalalla tarkoitetaan
    Suomen-maatamme, ja itse Lönnrot on
    tarkoittanut sillä sitä ja jopa kirjoittanut
    suoraan niin runoteoksessa. Eikö meillä
    ollut historiaa? Historiamme on pitkä,
    Kalevalaan asti, ja me kaikki olemme
    sen jälkeläisiä. Eikö meillä ole
    sankareita? On! Ja millaisia he ovatkaan:
    suuria tietäjiä, laulajia ja sotureita.

    Lönnrot keksi Kalevala-maan. Kansallisissa
    runoissa ei mainita tätä maata,
    eikä edes itse ”maan” käsitettä.
    Paikannimi Kalevalaan törmää kuitenkin
    tuon aikaisissa kansallisissa teksteissä
    ja tuo sana merkitsi taloa (tilaa) tai
    kylää. Lönnrotin aikalaisille tämä loi
    tarinasta todentuntuisen, mikä oli nerokasta
    ja varmaa.

Kalevalan kansa

    Keksiessään maan Lönnrot keksi vielä yhden
    käsitteen: Kalevalan kansan, ”Kalevalan
    maan kansana” Mitä vielä tarvittiin,
    jotta kansa syntyi ja muodostui osaksi
    historiaa? Tarvittiin suuri sotavoitto
    voimakkaasta vihollisesta. Ja Lönnrot
    loi tällaisen voiton! Kalevalaiset
    voittavat meritaistelussa Pohjolan akan
    Louhen sotajoukot. Kahden maan, Kalevalan
    ja Pohjolan, yhteenotto päättyy Kalevalan
    täydelliseen voittoon. Näin Lönnrot lahjoitti
    suomalaisille muinaisen historian ja antoi
    hienon sankarillisen menneisyyden. Lisäksi
    tämä ikivanha tarina on heille kuin
    Pyhä kertomus, koska Kalevala on selvästi
    pohjautunut Uuteen ja Vanhaan testamenttiin…

    Lönnrotin Kalevala on samanarvoinen Homeroksen
    Iliaksen, Beowulfin Nibelungein laulun
    ja vanhimman Eddan kanssa. Euroopan kansat
    ovat muotoutuneet näistä jonkun eepoksen
    pohjalle.

    Suomi ei poikkea muista, mutta eroaa
    siinä, että se ei ole syntynyt kaukaisessa
    muinaisuudessa kuten muut vaan vasta kaksi
    vuosisataa sitten.

Kalevala ja Inkerinmaa:

Omassa luennossaan kirjailija Lantzov ei
mainitse mitään Inkerin maata josta niin
Lönnrot kuin Taneli Europaeus (1820–1884)
ja H. A. Reinholm (1819–1883) keräsivät
materiaalia…

Nimenoman Europaeus innostui löytämästään
Inkerinmaasta niin, että alkoi painostaa Elias
Lönnrotia ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa
lähettämään Inkeriin lisää kerääjiä…

Muusta Kalevalasta poiketen Kullervo-runon
alkuperä on Inkerissä, jossa sen
keräsi ja toimitti Lönnrotille
D. E. D. Europaeus. ”Inkerinmaalla vielä
osattiin laulaa vanhalla tavalla”, kirjoitti
aikoinaan Taneli Europaeus,
joka oli suomalaisen kansanrunouden kerääjä,
kielitieteilijä ja arkeologi. Hän oli Elias
Lönnrotin aikalainen ja Suometar-lehden
perustajia.

Europaeus teki ensimmäisen keruumatkansa
Pohjois-Inkeriin vuonna 1847 yhdessä
H. A. Reinholmin (1819–1883) kanssa, joka
oli Suomen ensimmäisiä kansanperinteen
tallentajia. Europaeus teki vuosina 1845–1854
yhteensä seitsemän runonkeruumatkaa
Karjalaan, Vienan Karjalaan, Inkeriin
ja Viroon. Hän oli myös merkittävä
kielitieteilijä, joka loi paljon uudissanoja
suomen kieleen.

Ensimmäinen Kalevalan käännös venäjäksi
tapahtui jo vuonna 1888. Venäjän kielen
täydellinen I. P. Belskyn tekemä käännös
oli julkaistu vuonna 1888 lehdessä
”Kirjallisuuden Pantheon” «Пантеон
литературы», erillinen painos
julkaistiin vuonna 1889.

Noilla Väinölän ahoilla,
Kalevalan kankahilla…
ollaan oltu jo pian yli 180 vuotta!

Oikein hyvää pian alkavaa uutta 2016 Vuotta
kaikille!

viovio

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan kunta, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu