Kulunut vuosi oli Kalevalan vuosi

”… Kalevalalla on ollut suuri
merkitys suomalaisen kansallistunteen
luojana. Kansallisuusaatteen syntyhetki oli
silloin, kun Suomen älymystö havahtui siihen,
että meillä on oma historia. Siihen asti
meillä oli ollut vain Ruotsin historia.

Kalevala on myös vaikuttanut laajasti
taiteisiin ja tieteisiin ja vaikuttaa
edelleen nykysuomalaisenkin ajatteluun ja
mielikuviin. Näin on niidenkin kohdalla,
jotka eivät ole Kalevalaa koskaan
lukeneet.” – Wikipedia.

Aleksei Lantzov

Sanoisin, ettei vaikutus koske vain nykysuomalaisia
vaan myös uussuomalaisia. Tarkoitan tällä
venäläisiä / venäjänkielisiä, jotka ovat
muuttaneet Suomeen.

Esimerkiksi venäläinen kirjailija,
taidemaalari ja runoilija
Aleksei Lantzov.
Hän asuu Suomessa vuodesta 2006
alkaen. Hän on perehtynyt Kalevalaan ja
luennoi tänä vuonna venäjäksi Kalevalaa
pääkaupunkiseudulla ja tässä kuussa
kävi myös Imatralla.
Mielenkiintoista oli kuulla
Lantzovin Kalevala-aiheista esitelmää,
joka pidettiin Imatralla 17.12.2015 АгtGallery.Fі’n
näyttelytiloissa
Esitelmärunkona oli hänen kirjoituksensa Mosaiikki
Etelä-Karjala N:o 1 / 2015 -lehdessä:
”Eepos, joka loi valtion”.

Vuonna 2015 suomalaisen kirjallisuuden
tärkein runoteos Kalevala täyttää 180
vuotta… Itse asiassa Kalevala on eeppinen
runoteos, jonka Elias Lönnrot on koonnut
muinaisten karjalaisten ja suomalaisten
kansanlaulujen pohjalta. Hän keräsi näitä
lauluja monien vuosien ajan. Lönnrot on
epäilemättä kansansa ansiokas poika. Teos
on hänen saavutuksensa. Miksi? Päätelkää
itse.

Kalevalan maa: 1800-luvun alussa,
kun Suomi sai laajat autonomiset oikeudet
Venäjän keisarikunnalta, alettiin
miettiä vakavasti valtion rakentamista. Ja
yhtäkkiä samaan aikaan ilmestyi runokokoelma
Kalevalan maasta, jonkinlaisesta ihanasta
luvatusta maasta. Kalevalalla tarkoitetaan
Suomen-maatamme, ja itse Lönnrot on
tarkoittanut sillä sitä ja jopa kirjoittanut
suoraan niin runoteoksessa. Eikö meillä
ollut historiaa? Historiamme on pitkä,
Kalevalaan asti, ja me kaikki olemme
sen jälkeläisiä. Eikö meillä ole
sankareita? On! Ja millaisia he ovatkaan:
suuria tietäjiä, laulajia ja sotureita.

Lönnrot keksi Kalevala-maan. Kansallisissa
runoissa ei mainita tätä maata,
eikä edes itse ”maan” käsitettä.
Paikannimi Kalevalaan törmää kuitenkin
tuon aikaisissa kansallisissa teksteissä
ja tuo sana merkitsi taloa (tilaa) tai
kylää. Lönnrotin aikalaisille tämä loi
tarinasta todentuntuisen, mikä oli nerokasta
ja varmaa.

Kalevalan kansa

Keksiessään maan Lönnrot keksi vielä yhden
käsitteen: Kalevalan kansan, ”Kalevalan
maan kansana” Mitä vielä tarvittiin,
jotta kansa syntyi ja muodostui osaksi
historiaa? Tarvittiin suuri sotavoitto
voimakkaasta vihollisesta. Ja Lönnrot
loi tällaisen voiton! Kalevalaiset
voittavat meritaistelussa Pohjolan akan
Louhen sotajoukot. Kahden maan, Kalevalan
ja Pohjolan, yhteenotto päättyy Kalevalan
täydelliseen voittoon. Näin Lönnrot lahjoitti
suomalaisille muinaisen historian ja antoi
hienon sankarillisen menneisyyden. Lisäksi
tämä ikivanha tarina on heille kuin
Pyhä kertomus, koska Kalevala on selvästi
pohjautunut Uuteen ja Vanhaan testamenttiin…

Lönnrotin Kalevala on samanarvoinen Homeroksen
Iliaksen, Beowulfin Nibelungein laulun
ja vanhimman Eddan kanssa. Euroopan kansat
ovat muotoutuneet näistä jonkun eepoksen
pohjalle.

Suomi ei poikkea muista, mutta eroaa
siinä, että se ei ole syntynyt kaukaisessa
muinaisuudessa kuten muut vaan vasta kaksi
vuosisataa sitten.

Kalevala ja Inkerinmaa:

Omassa luennossaan kirjailija Lantzov ei
mainitse mitään Inkerin maata josta niin
Lönnrot kuin Taneli Europaeus (1820–1884)
ja H. A. Reinholm (1819–1883) keräsivät
materiaalia…

Nimenoman Europaeus innostui löytämästään
Inkerinmaasta niin, että alkoi painostaa Elias
Lönnrotia ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa
lähettämään Inkeriin lisää kerääjiä…

Muusta Kalevalasta poiketen Kullervo-runon
alkuperä on Inkerissä, jossa sen
keräsi ja toimitti Lönnrotille
D. E. D. Europaeus. ”Inkerinmaalla vielä
osattiin laulaa vanhalla tavalla”, kirjoitti
aikoinaan Taneli Europaeus,
joka oli suomalaisen kansanrunouden kerääjä,
kielitieteilijä ja arkeologi. Hän oli Elias
Lönnrotin aikalainen ja Suometar-lehden
perustajia.

Europaeus teki ensimmäisen keruumatkansa
Pohjois-Inkeriin vuonna 1847 yhdessä
H. A. Reinholmin (1819–1883) kanssa, joka
oli Suomen ensimmäisiä kansanperinteen
tallentajia. Europaeus teki vuosina 1845–1854
yhteensä seitsemän runonkeruumatkaa
Karjalaan, Vienan Karjalaan, Inkeriin
ja Viroon. Hän oli myös merkittävä
kielitieteilijä, joka loi paljon uudissanoja
suomen kieleen.

Ensimmäinen Kalevalan käännös venäjäksi
tapahtui jo vuonna 1888. Venäjän kielen
täydellinen I. P. Belskyn tekemä käännös
oli julkaistu vuonna 1888 lehdessä
”Kirjallisuuden Pantheon” «Пантеон
литературы», erillinen painos
julkaistiin vuonna 1889.

Noilla Väinölän ahoilla,
Kalevalan kankahilla…
ollaan oltu jo pian yli 180 vuotta!

Oikein hyvää pian alkavaa uutta 2016 Vuotta
kaikille!