Oliko Leningradin piiritys maailmanlaajuinen huijaus?

Tasan 75 vuotta sitten syyskuussa 1941 Leningradin, nykyisen Pietarin, Sankt-Peterburg, piiritys alkoi. Se tuli kestämään noin kolme vuotta.

Leningradin Piiritys

Leningradin piiritys (ven. блокада Ленинграда, blokada Leningrada) oli toisen maailmansodan aikana suoritettu sotilasoperaatio, jossa Leningradin MAAYHTEYDET muuhun Neuvostoliittoon katkaistiin 8. syyskuuta 1941, jolloin Saksan pohjoinen armeijaryhmä saavutti Laatokan rannan Leningradin eteläpuolella ja suomalaisjoukot olivat syyskuun alussa muodostaneet piiritysrenkaan pohjoisosan Laatokan ja Suomenlahden välille.

Historioitsijat kirjoittavat, että silloin sulkeutui rautainen saartorengas Leningradin kaupungin ympärillä. Saartoa kesti lähes 900 päivää.

Leningradin piiritystä toisen maailman sodan aikana on tutkittu erilaisista näkökulmista, siitä on kirjoitettu eri kielillä tuhansia kirjoja ja runoja, tehty elokuvia ja monumentteja on pystytetty. Tämä tieto, että kaupunki oli suljettu rautaisen saartorenkaan sisäpuolelle perustuu Neuvostoliiton propagandaan ja ne ovat ajan saatossa vakiintuneet viralliseksi totuudeksi ja on meille ja laajalti maailmassakin tuttu ja siitä on tullut tunnustettu tosiasia. Tuntui jo siltä, ettei siinä ole enää mitään salaisuutta tai uutta tietoa odotettavissa.

Aleksei Kungurov

Vaikka tieto jostakin asiasta on vakiintunut, niin aina löytyy kansakunnan historiassa ihmisiä, jotka alkavat tutkailla menneisyyttä suurennuslasin kautta. Niin on tapahtunut Leningradin piirityksen kohdalla.

Venäläinen fyysikko-matemaatikko Aleksei Kungurov Chelyabinskin kaupungista kiinnitti huomiota useaan seikkaan koskien Leningradin piiritystä. Hän ryhtyi tutkimaan asiaa matemaattisesti ja laski joitakin asioita numeroina. Hän sanoo:

    … Me uskoimme siihen, mihin olimme tottuneesti uskoneet tai mihin meidät oli johdatettu uskomaan! Kaikki mitä meille on kerrottu tapahtumasta (Leningradin piirityksestä) on vakiintunut ajatuksiimme.

Legendan Murskaaminen

Rautaista rengaspiiritystä Leningradin ympärillä ei ollutkaan!

Pienessä artikkelissaan ”[Matematiikasta ja historian todellisuudesta]” Kungurov omissa havainnoissaan ja laskelmissaan tuo vakuuttavaa näyttöä siihen ettei Leningradin piiritystä, TÄYDELLISTÄ saartamista, joka vaati lähes miljoonan ihmishengen, ollutkaan. Muutenkin piiritetyn Leningradin legendassa oli paljon outoa ja epäselvää. Tähän hän päättyi omissa havainnoissa ja matemaatikon yksinkertaisissa aritmeettisissa laskelmissa. Kungurovin väitteet perustuvat KAIKILLE TIEDOSSA OLEVIIN materiaaleihin ja dokumentteihin.

Kungurovin havainnot ja laskelmat, jotka olivat julkaistu vuonna 2013 murskaavat piiritetyn Leningradin legendan, johon me olemme uskoneet. Lisätietoja, löytyy hänen Internet-konferenssin ”History hallinnan järjestelmä tiedon” Youtube-videosta: Интернет-Конференция «Управление историей, как системой знаний».

Kungurov Ei Kiistä

Kungurov ei kiistä sitä, että oli pitkä ja raskas taistelu joka toi valtavan määrän siviiliuhreja, mutta väittää, että Leningradin saartorenkaassa oli ”AUKKOJA” joitten kautta oli mahdollisuus toimittaa kaupunkilaisille ruokatarvikkeita ja kuljettaa Leningradista suurelle maalle sotateollisuuden tuotteita.
Tiedotusvälineet maailmalla taisivat jättää huomiotta Kungurovin kirjoituksensa. Suomen mediassa myös en löytänyt mitään mainintaa asiasta, joten kirjoitukseni tiedot ovat venäjänkielisistä julkaisuista.

    ”Suuri sankarillinen menneisyys on kiistatonta, mutta olosuhteet, joissa tavalliset ihmiset joutui tekemään yli-inhimillisiä ponnisteluja näkemään nälkää ja kuolemaan, lähemmin tarkasteltuna, olosuhteet osoittautuvat keinotekoisesti luoduksi” sanoo Kungurov.

Jos tarkkaan tutustua venäläisen fyysikko-matemaatikon Aleksei Kungurovin(Chelyabinsk) laskelmiin ja havaintoihin, niin näkyy selvästi, ettei sitä rautaista rengaspiiritystä Leningradin ympärillä ollut.

Kartat Kertovat

Katsotaanpa karttoja jotka ovat todella huolellisesti tehty Leningradin piirityksestä.
Kartalta näemme selvästi Leningradin läheisyydessä saksalaisten ja suomalaistenkin miehittämättömiä alueita, joiden pinta-ala on yhteensä noin 5’000 neliökilometriä.

  • ORANIENBAUM:n alue (nykyään Lomonosovin kaupunki, Leningradin alue). Se ulottuu 65 km Suomenlahden etelärannikkoa pitkin ja syvyydeltään sisämaahan päin 20-25 km.

  • KRONSTADT linnoitus bastioneineen Suomen lahdella noin 31 км päässä Leningradista pysyi piirityksen aikana 1941–1944 Neuvostoliiton hallussa koko ajan.

  • SUOMALAISET sotajoukot pysähtyivät Laatokan ja Suomenlahden väliin Leningradin pohjoiselle puolustusvyöhykkeelle. Siinä jäi miehittämättä Suomen lahden ja Laatokan väliin Karjalan kannaksesta aika iso alue.

Joten Laatokan kautta oli mahdollisuus toimittaa ruokaa ym. tarvikkeita ja niin tehtiinkin ”Elämän tie”:n kautta.

Vaikka vaara vaanikin kaikkialla, silti voimme sanoa, että Leningrad-kaupunki ei ollut rautaisen saartorenkaan tukehdutettu vaan oli aukkoja, joitten kautta oli mahdollisuus ainakin toimittaa elintarvikkeita nälkää kärsiville leningradilaisille.

Mystisiä Uskomattomia Asioita

Analysoimalla avoimia ja yleisesti tunnettuja tietoja, jotka liittyvät piiritettyyn Leningradiin, Kungurov helposti löytää uskomattomia asioita, jotka saavat pään pyörälle… Ja erityisesti blogin kirjoittajalle, joka uskoi aikoinaan kaikkeen ja kertoi muillekin oppaana, mitä oli kirjoitettu Neuvostoliiton aikana piiritetystä Leningradista.

En pysty tuomaan tässä kirjoituksessa kaikkeaa mitä matemaatikko-fyysikko Kungurov on havainnut omissa laskelmissa. Ne löytyvät netistä, mutta tuon esille muutaman seikan kuitenkin, joita hän ihmettelee ja ei löydä niihin liittyen kysymyksiin vastausta.

Ruokavarastot

Historioitsijat kirjoittavat:

Piiritetyn kaupunkiin jäi yli 2,5 miljoonaa siviiliä, heistä 1 miljoona 200’000 työkyvytöntä väestöä, ja noin 400’000 lasta.
Samana päivänä, kaupunkiin oli pudotettu tuhansia palo- ja voimakkaita räjähtäviä pommeja, jolloin eri puolilla kaupunkia syttyi lähes 200 tulipaloa.

Ilmapommitukset osuivat Badajevin ruokavarastoon ja aiheuttivat tulipalon, jonka seurauksena viidestä kymmenestä puurakennuksesta lähes kokonaan paloi 40. Tulipalo tuhosi 3’000 tonnia jauhoja ja 2’500 tonnia sokeria.

Kaupungissa oli elintarvikkeita ja polttoainetta vain 1 – 2 kuukaudeksi, joten annoskortit oli otettu käyttöön jo 1. lokakuuta 1941, työntekijät alkoivat saada 400 grammaa leipää päivässä, muut 200 grammaa ja tammikuussa se oli vastaavasti enää 200-125 grammaa leipää päivässä.

Ainoa yhteys joka jäi Suurelle maalle oli Laatokan järvi ”Elämän tie! ”mutta se oli piirittäneitten tykistön ja lentokoneitten ulottuvilla ja Laatokalla toimi vihollisten merivoimien laivasto.

Näin alkoi saartorenkaan sisäpuolella elämä joka vei lähes miljoonan ihmishenkeä ja josta vain osa selvisi.

Evakuoinnit

Historioitsijat kirjoittavat, että Leningradista evakuoitiin lokakuuhun 1942 1,5 miljoonaa ihmistä, niin jäljelle jääneille ihmisille (1 miljoona) se ei olisi ollut niin kovin vaikea tehtävä toimittaa elintarvikkeita, jos ruoan toimitus oli niin kuin meille on kerrottu, mutta lisäksi, sanotaan, lähes miljoona ihmistä kuoli, niin kuka sitten teki työtä tehtaissa?

Joittenkin lähteitten mukaan piiritetyssä Leningradissa vain 3% kuolemista tapahtui natsien pommituksen alla, loput 97% kuoli nälkään, vaikka varastot olivat pullollaan ruokaa:

Miksi julkisuudessa kerrottu, Leningradiin ammuttujen ammusten määrä on aivan liian pieni.

Kun kulkee Pietarin kaupungin kaduilla, niin huomaa paljon sellaista mikä muistuttaa meille tämän kaupungin historiallisesta menneisyydestä.

Esimerkki: erään talon ulkoseinällä näemme taulun, jossa teksti kertoo:
”Tämä on jälki yhdestä 148’478 ammuksen osumasta, joita saksalaiset ampuivat Leningradiin vuosina 1941 – 1944.” Miksi on tuotu julki niin pieni määrä ammuksia kohti Leningradia?

A. Kungurov analyysoi tätä vakiintunutta tietoa käyttäen
historioitsijoiden kuvaavia tapahtumia seuraavasti:

    Leningradissa … 04.09. – 30.11.1941 kaupunkiin oli ammuttu 272 kertaa, yhteensä 430 tuntia. Joskus ihmiset joutuivat olemaan pommisuojassa päivät pitkät. 15. syyskuussa 1941 pommitus kesti 18 tuntia ja 32 minuuttia. 17.syyskuuta 18 tuntia ja 33 minuuttia. Saartovuosien aikana (900 päivää) Leningradiin oli ammuttu noin 150’000 tykistökranaattia”.

Kungurov yksinkertaisella matemaattisella laskutoimituksella todistaa, että tämä luku on temmattu hatusta ja ne voivat poiketa todellisuudesta useita kertaluokkaa, jos se tapahtui niin kuin historioitsijat kirjoittavat. Pelkästään yksi tykistö pataljoona jossa 18 suurikaliiperista tykkiä voi tehdä 430 tunnissa 232’000 laukausta!
– Ja saarto kesti paljon kauemmin (8.9.1941 – 27.01.1944) ja vihollisella oli aseita muutama sata kertaa enemmän.

Kaupunki ja sen sotilaalliset tehtaat olisivat voineet olla täysin raunioina parissa viikossa. Miksi ei niin tapahtunut? Kysymys jää auki.

Kirovin Tehdas

On tiedossa, että Kirovin tehdas toimi aivan saksalaisten nenän edessä 3 km päässä saksalaisten etulinjasta. Kungurovin mukaan jopa Mosinski kiväärin luoti voi lentää tuon matkan, puhumattakaan suuren kaliiperin tykistön ammuksesta…

Kirovin tehdas tuotti monenlaista sotilaallista ​​kalustoa. Esimerkiksi, panssarivaunuja KV-1, itseliikkuvia motorisoituja tykkejä САУ-152. Vuodesta 1943 alkoi panssarivaunujen ИС-1 ja IC-2 tuotanto… Kirovin tehtaan lisäksi Leningradissa toimivat myös muut tehtaat, jotka tuottivat sotilallista kalustoa ja tarvikkeita…

Kevällä 1942 raitiovaunut alkoivat taas liikkua…

Sähköenergia

Yksi kysymyksistä, johon eivät pysty vastaamaan nämä ”historioitsijat” on se, mistä he saivat riittävästi sähköenergiaa?

Historioitsijat kirjoittavat:

    ”Johtuen siitä, että lähes kaikki voimalaitokset olivat pysähtyneet, joitakin koneita tehtaalla piti käynnistää käsivoimin ja työntekijät joutuivat tekemään pitempää työvuoroa ja jopa joutuivat jäämään yöksi tehtaalle, että saisivat tehdä normin mukaisen työsuorituksen, joka oli määrätty.

    Tämä leningradilaisten sankarillinen työ antoi mahdollisuuden vain ”jälkipuoliskolla 1941 marras-joulukuussa (pahin aika saarrossa) Leningrad antoi puolustus rintamalle Moskovan puolustukseen 713 panssarivaunua … yli 3’000 panssarintorjunta- ja muita asetta … 480 panssaroituja ajoneuvoja, 58 panssarijunavaunua … 4’000 ohjusta … ja suuri määrä muita sotatarvikkeita …

Faktat ovat faktoja. Tuotteitten määrä on laskettu ja ilmoitettu. Ei voi väittää muuta. Nyt voimme ajatella vähän sitä, mitä historioitsijat ovat itse asiassa kirjoittaneet.

Kungurov esittää kysymyksen:

Mihin joutuivat Kirovin tehtaan sotilaalliset tuotteet?

Millaisilla keinoilla ne oli siirretty Moskovan rintamalle saarretusta kaupungista? Kaikki nämä sotilaalliset kalustot ja ampumatarvikkeet? Ainakin olisi pitänyt olla kiskot ja vähintään … 100 junaa. Eihän niitä pystynyt siirtämään Laatokan kautta, ei veneillä eikä silloin ollut vielä sellaisia lauttoja eikä jäätä pitkin talvella.

Toinen kysymys: Ilmoitetaan, että tämä sotilaallistuotanto oli massatuotantoa. Siihen tarvitaan jatkuvasti raaka-aineita ja materiaalia. Eihän saarretussa kaupungissa ollut hiilikaivoksia tai rautamalmin kaivoksia jotka olisivat täyttäneet teollisuuden tarpeet teräkseen, koksiin, rautamalmiin ja muihin materiaaleihin!

”Historioitsijat” kirjoittavat, että koneita oli pyöritettävä käsin! Tämä on vain spekulointia ymmärtämättömille. Ei ole mahdollista käsin saada pyörimisnopeutta, jotta porakone tai sorvi toimisivat.

Saksalaisilta Puuttui Vain Käsky Hyökätä

Toisaalta, vaikka kaupunki historioitsijoiden mukaan joutui intensiivisen pommitusten ja kranaattitulitusten alle, monet kuvat piiritetystä Leningradista todistavat sen, että kaupungin keskeinen osa oli kärsinyt aika vähän. Tämä on mahdollista vain, jos vihollinen ei hyökännyt kaupunkiin tykistöineen ja lentokoneineen.

Miksi saksalaiset joukot eivät ottaneet haltuun, tuhonneet tai valloittaneet Leningradia?

Kungurov hyvin selvästi esittää asian seuraavasti: Saksalaisille ei annettu käskyä hyökätä Leningradiin.

    Pohjoisen armeijan komentaja
    Fon Life (Фон Лейб) oli pätevä ja kokenut komentaja.

  • Hänen komennossaan oli 40 divisioonaa mukaan lukien panssarivaunut.
  • Rintama Leningradin edessä oli 70 km leveä.
  • Yhdellä divisioonalla oli vastuualueena 2 – 5 km rintamalinjaa

Ne jotka väittävät, että näissä olosuhteissa hän (Fon Life) ei olisi voinut valloittaa kaupunkia, eivät ymmärrä mitään sotilasasioista…

Muistelmissaan, Fon Life ja monet muut Saksan armeijan komentajat väittivät, että heitä oli kielletty ottaa kaupunki ja tuli käsky poistua saavutetuista hyvistä asemista.

Eikö ole kovin outoa, että saksalaiset joukot sen sijaan, että hyökkäisivät ja ja valloittaisivat kaupungin, pysyvät sen lähistöllä melkein 3 vuotta, sen takia, että vain pitävät kaikki maantiet poikki Leningrad kaupunkiin.

Saksan joukot, jotka seisoivat lähellä Leningradia suorittivat jotain muita tehtäviä, josta me emme tiedä…
Jos ottaa huomioon, että vastahyökkäystä Leningradin puolustajien puolelta todennäköisesti ei ollut tai oli hyvin pieni, niin saksalaisten joukoille kyseessä ei ollut sota vaan lomaparatiisi!

Olisi mielenkiintoista tietää Saksan komennon todellinen reaktio tähän saarron legendan?

On hyvin todennäköistä, että eri versioilla Leningradin ”saarrosta” oli tarkoituksena peittää jotain paljon vakavampaa. Sitä tietoa meille ei kerrottu. Eikä ole kerrottu vieläkään.

On mahdollista, että tuolloin, noihin aikoihin, jossain, sijoittuivat ihan toisenlaiset tapahtumat, joitten salaamista varten oli uhriksi annettu piiritetyn kaupungin miljoona ihmishenkeä. Sitä tietoa pidetään huolellisesti salassa tähän päivään asti.

Kaikki nämä alkeislaskelmat osoittavat, että meiltä on paljon tietoa piilossa, ja siksi emme voi selittää tapahtumia… Näyttää siltä että koko tämä piiritys oli maailmanlaajuinen petos, joka oli tahallaan järjestetty, että piiritetyssä kaupungissa annetaan kuolla niin monen ihmisen kuin mahdollista.

Leningradin leirit

viovio

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan kunta, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu