Upotettiinko Estonia räjäyttämällä?

Maapallo on pyöräyttänyt meidät taas syksyiseen tunnelmaan. Vaikka välillä paistaa aurinko, mutta ei enää lämmitäkään niin kuin kesällä… Syksyiset värit hieman ilahduttavat vielä, mutta kuitenkin kylmät pohjoiset, joskus myrskyisetkin tuulet, lyhyet päivät ja pimeät pitkät illat ja yöhallat muistuttavat meille, että olemme syventymässä syksyisen luonnon synkimpiin aikoihin…

22 vuotta sitten syksyllä 1994 myrskyisenä yönä Itämerellä tapahtui Euroopan suurin merikatastrofi sitten toisen maailmansodan, kun matkustaja autolautta Estonia upposi meren syvyyksiin vajaa tunnissa.

Tuon jälkeen on kasvanut ja varttunut jo uusi sukupolvi, mutta uppoamisen syy tai syyt näyttävät olevan vieläkin hämärän peitossa.

Video

Satuin netissä avaamaan aiheeseen liittyvän suomenkielisen videon
”5 Outoa asiaa M/S Estonian tragediasta”. Julkaistu 10.6.2016.

Videon tekijän sanoin:

Videon ei ole tarkoitus olla epäkunnioittava M/S Estonian uhreja kohtaan. Teoriat ja väittämät eivät ole henkilökohtaisia mielipiteitäni. Vaan esitän ne neutraalisti sellaisenaan. Kuin ne netistä löytyvät.

Tässä Youtube videossa käsitellään Estonia’n katastrofiin liittyviä outoja asioita:

  • Nopea uppoaminen.
  • Asekuljetukset.
  • Viitteitä räjähdyksestä.
  • Outoja sattumia.
  • Kadonneet selviytyjät.

Kirja

Luin videossa mainitun Jutta Raben kirjan ”Estonia. Tragedia Itämerellä” (Alfamer Kustannus Oy. Saksankielinen alkuperäisteksti Jutta Rabe.
Suomenkielinen teksti Kari Uotinen.)

Ei ole aikomus käsitellä asioita, josta videossa kerrotaan vaan kiinnitin eniten huomiota Jutta Raben kirjassa matkustajalautta Estonian uppoamiseen liittyviin seikkoihin. Tämä ei ole kirja-arvostelu. Hyvän kirjaesittelyn on tehnyt Tapio Kuosma ja se löytyy netistä. Toinen hyvä Tapio Kuosman kirjoittama juttu Estoniasta.

Tapahtumat Lyhyesti

Lyhyesti kuitenkin matkustajalautta Estonian tapahtumista:

Matkustaja-autolautta MV Estonia

  • upposi Itämereen 22 vuotta sitten,
  • keskiviikkona 28.9.1994
  • noin kello 01:48 – 01:55 (Viron ja Suomen aikaa)
  • reitillään Tallinnasta Tukholmaan.

Estonian tuho oli Euroopan suurin merikatastrofi sitten toisen maailmansodan. Aluksella väitetään olleen onnettomuushetkellä ainakin 989 ihmistä, joista ainoastaan 137 selviytyi hengissä… Kuolleiden tai kadoksissa olevien kokonaismäärä olisi siten 852… Kuolleet edustivat 17 eri kansalaisuutta. Suurin osa uhreista oli ruotsalaisia ja virolaisia.

On väitetty, että aluksella salakuljetettiin lisäksi arviolta 150 – 170 Irakin kurdia. Tämä nostaisi kuolleiden tai kadoksissa olevien lukumäärän jopa yli tuhanteen ihmiseen.

Lähtö Tallinnasta

Aikataulun mukaan matkustajalautta Estonian piti lähteä Tallinasta Tukholmaan 27.9.1994 tasan klo 19:00. Estline-varustamo kauan väitti lähtöajan olleen tuo 19:00. Mutta onnettomuudesta selvinnet matkustajat todistavat, että laiva lähti satamasta noin klo 19:15 – 19:35.

Eräs todistaja olisi myöhästynyt laivasta jos se olisi lähtenyt aikataulun mukaisesti ja toinen todistaja muisti taas tarkasti, että klo 19:00 laivaan lastattiin vielä kuorma autoja ym.

Lastauksen aikana Estonialla etsittiin mahdollista pommia,… miehet olivat tarkastaneet laivan koirien kanssa, mutta mitään ei ollut löytynyt… (Kirjan sivu 39)

Matkan Eteneminen

Noin klo 21:30 tuuli ja aallokko voimistuivat. Estonia ajoi vasten 20 metriä sekunnissa puhaltavaa tuulta, merkitsevä aallon korkeus oli 3 – 4,5 metriä… ja laivan nopeus noin 18 solmua… vasta klo 00:30, muistelee (E. K.), evävakaajat otettiin käyttöön… parantaakseen laivan vakavuutta ja vaimentaakseen laivan sivuttaisia liikkeitä… oikean puolen vakaajissa oli jotain teknisiä ongelmia. (s. 42)

Laivalla Kuultiin Pamauksia

Laivalla oli kuultu noin klo 00:50 – 00:55 yksi tai kaksi voimakasta pamausta lyhyin väliajoin keulan alueelta. Tätä seurasi voimakas vavahtelu, tärinä oli havaittavissa kaikkialla laivalla, minkä miehistön jäsenet ja matkustajat panevat merkille, kuten he yksimielisesti kertovat. (s. 43)

Laiva Upposi Nopeasti

Klo 01:02 laiva kallistui noin 40 – 50 asteetta… mutta oikeni. Jälleen kallistuu vielä kerran, oikenee taas… tästä kallistumisesta Estonia ei enää täysin oiennut. (s.47)

Noin klo 01:10-01:15 pääkoneet pysähtyivät ja vähän myöhemmin pysähtyivät myös dieselit.

Klo 01:22 Estonian ensimmäinen virallinen hätäkutsu (MAYDAY) rekisteröidään…

Klo 01:24 Estonian kolmas perämies puhuu 20 – 30 asteen kallistumassa oikealle ja sähkökatkosta.

Klo 01:24 Estonia puhui kanavalla 16 suoraan Silja Euroopalle ja Viking-Linen Mariellalle.

Klo 01:55 Estonian kaiku katoa Mariellan ja Silja Europan tutkakuvasta.

Kumpiakaan Itämeren lautta ei enää nähnyt Estoniaa tutkakuvassa.
Estonia oli uponnut.
Monet pelastuneet kuvailevat myöhemmin, Estonian uppoamista: ”..vajosi tasaisesti kuin kivi”

Tiedon Kulku Uppoamisesta

On täysin mahdollista, että Estonian perämiehet olivat jo jonkin aikaa lähettäneet hätäkutsua, mutta kukaan ei ollut kuullut sitä.
Outo häiriöaalto oli juuri tuohon aikaan kyseisellä alueella.
Näin kertoi myös muiden lähettyvillä olleiden laivojen vahdissa ollut päällystö myöhemmin. He eivät saaneet radioyhteyttä etenkään Suomen ja Ruotsin mannermaalle… (s. 55)

Kurssi Kohti Onnettomuuspaikkaa

14 laivaa, jotka olivat lähellä Estonian sijaintipaikka, kuulevat hätäkutsun ja sitä seuranneen radiokeskustelun ja ottavat kurssin kohti onnettomuuspaikkaa.

Erityisen mielenkiintoista tässä radioliikenteessä on se, että kun kaikki ympärillä olevat laivat ottivat kurssin kohti Estonian sijaintipaikkaa auttaakseen sitä, havaittiin eräs pieni, tunnistamaton ja valaisematon laiva, joka ei ajanut onnettomuuspaikalle, vaan päättäväisesti siitä poispäin… ja katosi Estonian sijaintipaikan ja Suomen saariston välillä. (s. 57)

Ruotsi

Ruotsin pääministeri Carl Bildt sai tiedon onnettomuudesta klo 01:30, Ruotsin aikaa aikaa (02:30 Viron aikaa) Noin 40 minuuttia lautan uppoamisen jälkeen. Hän oli kolmen pohjoismaiden poliitikoista ENSIMMÄISENÄ saanut virallisen tiedon onnettomuudesta…

Carl Bildt julisti lautan uppoamisen heti tärkeimmäksi asiaksi ja vetäytyi parin uskottunsa kanssa sivuhuoneeseen. Puhui taukoamatta melkein aamuun asti… Voidaan olettaa, että jo tällöin tehtiin tärkeimmät päätökset koskien tapaus Estonian tulevien tutkimusten kulkua.

Viro

Viro hallitus ilmoitti, että sai tiedon… klo 03:00 maissa… Mutta kirjan mukaan tosiasiat puhuvat sen puolesta, että Viron sisäministeri (s. 61) sai tiedon jo, kun Estonia oli kyljellään.
(Jutta Rabe viittaa kirjaan: Meister, Andi: ”Keskeneräinen lokikirja, Tallinna, 1997”)

Klo 06:00 Viro presidentti Lennart Meri allekirjoitti Kadriorgin linnassa virallisen tiedotuksen Estonia-lautan uppoamisesta ja maahan julistetusta suruajasta.

Julistuksen yksi osa kiinnittää huomiota. ”… Olen määrännyt koottavaksi riippumattoman komission tutkimaan onnettomuuteen liittyvät asianlaidat ja kaikki valtion elimet.” (s. 73)

Suomi

Klo 01:48 Estonia häviä Utön saarella olevan suomalaisen sotilastukikohdan tutkakuvasta. Edellisenä päivänä oli saarella ollut sotilaallinen katastrofiharjoitus ja sen vuoksi paikalla oli vielä nelisenkymmentä lääkäriä ja sairaanhoitajaa, muutamia täysin varustettuja kenttäsairaaloita ja lisäksi helikoptereita enemmän kuin normaalisti. … Mutta ei ollut polttoainetta helikoptereita varten. Onnettomuuspaikalle olisi muuten ollut vain 15 lentominuutin matka. (s. 62)

Klo 01:50 Helsinki-Radio lähettää vain Pan Pan -kutsun. SE ei vieläkään ollut yleishälytys.

Klo 01:52, vasta kun Estonia oli melkein täysin uponnut ja melkein puolituntia hätäkutsun jälkeen Suomen meripelastuskeskus ilmoittaa lopultakin uppoamisesta Ruotsin meripelastuskeskukselle.
Suomen rannikkovirasto tajua onnettomuuden laajuuden ja pyytää apua Suomen ilmavoimilta.

Helsingissä vasta klo 04:50 (laiva upposi 01:55) meripelastustoimenjohtaja Tiilikainen informoi Turusta hallituksen tiedottajaa, joka puolestaan informoi pääministeri Esko Ahoa klo 04:55 ja klo 05:40:een mennessä koko Suomen hallitusta.

Venäjä

Klo 08:00 Venäjän hallitukselta tulee tarjous, että Venäjän laivasto voisi tarjota apua sukellusveneillä, ja se määrätään heti valmiiksi lähtemään merelle … huolissaan kahdesta laivassa olleesta venäläisestä… Suomi ja Ruotsi torjuvat jyrkästi venäläisten avuntarjouksen. (s. 65 – 66)

Onnettomuuden Tutkinta

Koska Itämerellä ei vielä koskaan ollut tapahtunut tämän luokan laivaonnettomuutta, kolmen valtion, Ruotsin, Suomen ja Viron, hallitukset päättivät asettaa tasapuolisesti miehitetyn tutkintakomission jo onnettomuuspäivänä (28.9.1994).

Ruotsin pääministeri Carl Bild oli erässä ensimmäisistä lehdistötilaisuuksista Turussa TV-kameroiden edessä ja kollegoidensa, Viron Mart Laarin ja Suomen Esko Ahon läsnä ollessa ja suostumuksella julistanut: ”… onnettomuuden syy on avoimesti selvitettävä. Ruotsin ja Suomen hallitukset lupaavat kaiken tukensa tälle tutkimukselle. Estonia ja hukkuneiden ruumiit on nostettava niin pian kuin mahdollista.

Ruotsalaiselle sanomalehdelle Dagens Nyheterille hän oli 29.9.1994 vakuuttanut onnettomuuden tutkimuksen huolellisuutta: ”Jokainen kivi tullaan kääntämään ympäri”.

Myös Viron presidentti … Dagens Nyheterin haastattelussa 3.10.1994: ”ei saa jäädä pienintäkään epäilystä siitä, etteikö Viro haluaisi täydellistä selvitystä katastrofista”.

Kansainvälisen Tutkintakomission Jäsenet

Komission suomalaiset jäsenet:

  • Kari Lehtola – lakimies ja onnettomuustutkintakeskuksen johtaja
  • Heimo Iivonen – kontra-amiraali ja Suomen Meripelastusseuran johtaja
  • Tuomo Karppinen – tekniikan tohtori, hydrografian tutkija, valmistustekniikka, VTT

Ruotsalaiset jäsenen:

  • Olof Forsberg – lakimies, valtion merivahinkokomission pääjohtaja, puolustusministeriökorkea-arvoinen virkamies
  • Börje Stenström – laivanrakennusinsinööri, valtion merivahinkokomission merionnettomuustutkija (alustekniikka)
  • Hans Rosengren – merikapteeni, Kalmarin merikulkuakatemian opettaja, Valtion merivahinkokomission merionnettomuustutkija (navigointi)

Virolaiset jäsenet:

  • Andi Meister – liikenneministeri ja tutkintakomission puheenjohtaja
  • Indrek Tarand – kansleri ulkoministeriössä
  • Uno Laur – merikapteeni ja presidentti Meren henkilökohtainen edustaja

Samoin tutkintakomission ensimmäiseen istuntoon 29.9.1994 Turussa oli kutsuttu myös muita henkilöitä neuvonantajina ja asiantuntijoina.

  • Sten Anderson – merikapteeni, Sjöfartsverket
  • Kalle Pedak – merikapteeni, Viron laivaturvallisuusviranomaisten johtaja
  • Jukka Häkämies – Suomen merenkulkulaitoksen tarkastustoimiston päällikkö
  • Heiki Arike – Viron sisäministeri
  • Juri Kreek – Viron rannikkovartiosto johtaja
  • Enn Neidre – merikapteeni, ESCO:n merenkulkuosaston johtaja ja Estlinen turvallisuusneuvonantaja…

Nämä kaikki, olivatpa he tutkintakomission jäseniä tai ei, eivät olisi ollenkaan saaneet osallistua onnettomuuden tutkintaan, sillä heidänhän tuli nyt tutkia omaa tai omien virkailijoidensa tai työnantajansa toimintaa, mikä luonnollisesti merkitsi tarvittavan puolueettomuuden puuttumista, oikeudellisesti tässä käytetään termiä ”ESTEELLISYYS”. (s.76 – 77)

Ensimmäinen Lehdistölausunto Onnettomuudesta.

4.10.1994 julkaistiin
tutkintakomission väliaikainen raportti, jossa kerrotaan:

  • onnettomuuden syynä oli veden kerääntyminen autokannelle
  • vesi oli tunkeutunut autokannelle etuaukon kautta
  • visiiri oli jonkin aikaa aikaisemmin irronnut ja pohja- eli Atlanttilukko löydetty murtuneena.

17.10.1994 julkaistiin
tutkintakomission toinen väliaikainen raportti Tallinnassa. Siinä sanotaan muun muassa:

  • visiiri irtosi, kun laiva vielä oli liikkeessä
  • vettä tunkeutui autokannelle autorampin kautta
  • visiiri repeytyi irti laivasta kaikkien kolmen lukon pettämisen takia
  • jne …
  • yhä edelleen täyttä vauhtia ajava laiva sai lyhyessä ajassa tuhansia tonneja vettä autokannelle, kaatui ja upposi.

tästä skenaariosta tutkintakomissio piti kiinnii vasten parempaa tietoa aina loppuraporttiin asti. Tosin sitä paranneltiin lukituksen pettämissyiden osalta. Tällöin kaikin keinoin todisteltiin, että lukitus oli murtunut ”alimitoituksen”, siis telakan liian heikon rakentamistavan seurauksena.
(s.69 – 70)

Tutkintakomission Raportti

Kansainvälisen tutkintakomission 228-sivuinen loppuraportti valmistui 3.12.1997. Sen tuloksia odottivat uhrien omaiset, katastrofista selviytyneet, sadat toimittajat ja tapahtumasta kiinnostunut yleisö.

Saksalainen toimittaja Jutta Rabe oli siinä välissä tehnyt omia tutkimuksia. Muun muassa

  • 14 TV-dokumenttia ja reportaasia;
  • oli keskustellut lukuisten eloonjääneiden kanssa;
  • seurannut omaisten kohtaloista;
  • rakentanut yhteydet kaikkiin tapausta tutkiviin viranomaisiin ja
  • komissioihin sekä
  • asianosaisiin poliitikkoihin…

Journalisti Jutta Rabe oli pettynyt kansainvälisen tutkimuskomission loppuraporttiin:

”Lukiessani raportin tuskin uskoin silmiäni:

Voiko kansainvälinen tutkimuskomissio todellakin esittää sellaisen väitteen, että Estonialla ”muutama suuri aalto oli murtanut keulavisiirin lukot”?

Haluako se todella väittää, että tällöin visiiri irtosi ja repi irti sen takana olevan autorampin, minkä seurauksena muutaman minuutin kuluessa tuhansia tonneja vettä syöksyi autokannelle, jolloin Estonia kaatui ja seuraavan puolen tunnin kuluessa upposi kokonaan meren pohjaan?

Eivätkö jo yksinkertaiset fysiikan lait todista vääriksi nämä väitteet?

Mutta ennen kaikkea: tämä olettamus ei ole yhtäpitävä pelastuneiden antamien lausuntojen kanssa

Johtopäätökset haaksirikon syystä loppuraportissa eivät siis poikenneet tutkintakomission ensimmäisestä lehdistölausunnosta, joka oli julkaistu 4.10.1994, kuusi päivää onnettomuuden jälkeen. Tällöin ei kunnollista tutkimusta ollut vielä oltu edes aloitettu. – Eikä laivan irti repeytynyttä visiiriä ollut vielä nostettu. Se, että tutkimusmenetelmät eivät vastaa YK:n voimassa olevia sääntöjä, mainitaan tässä vain ohimennen.

Jan Heweliusz -Alus

Jutta Rabe tuo esimerkkinä Jan Heweliusz -aluksen kaatumisen Rygenin alustalla tammikuussa 1993. Se kellui vedessä kaatumisensa jälkeen vielä melkein kaksi viikkoa köli ylöspäin. Tällöin onnettomuuden syynä oli todella ollut autokannelle tunkeutunut vesi. Siten laiva oli kaatunut ja ajelehtinut Itämerellä kaksi viikkoa köli ylöspäin…

Estonian Salat

Millaisia salaisuuksia kätkeytyy lautta Estonian tutkimattomiin hytteihin ja kansille, kun vielä tänä päivänäkään ei ole yksimielisyyttä siitä, mikä kauhea käsittämätön voima nielaisi minuuteissa jättimäisen laivan meren pohjaan. Tämä on menneen vuosisadan synkin ja salaperäisin laivaonnettomuus. Ehkä 100 vuoden päästä jotain paljastetaan, niin kuin matkustajalaiva Titanicista.

Titanic

RMS Titanic oli White Star Line -yhtiön matkustajalaiva, joka törmäsi neitsytmatkallaan 14. ja 15. huhtikuuta välisenä yönä 1912 jäävuoreen Pohjois-Atlantilla ja upposi… Kun viimeiset pelastusveneet oli laskettu vesille, laivassa oli vielä yli 1’500 matkustajaa, joilla ei ollut mitään toivoa pelastumisesta.

Titanic Olikin Olympic

Titanic ei ollutkaan Titanic vaan sen sisaralus, jonka nimi oli Olympic.

Asiasta kertoo tässä videossa tutkija Andrew Newton. Hänen kertomuksensa sisältää erilaisia dokumenttitodisteita Britannian ja Yhdysvaltojen tiedustelupalveluilta, eloonjääneiden raportteja, sanomalehtien artikkeleita, valokuvia sekä video-, elokuva- ja radiolähetyksiä.

Tässä esitetyn hypoteesin pohjalta katsoja voi tehdä omat johtopäätöksensä.

Totuus Tapahtumista

Näin siis Titanicin kohdalla. Laivan uppoamisen mysteeristä totuus tulee esille vasta 100 vuoden jälkeen. Ainakin tämä video on julkaistu vuonna 2012!

Milloin totuus Estoniasta julkaistaan?

Oikein turvallisia Laivamatkoja kaikille merelle lähtijöille!

viovio
Imatra

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan pitäjä, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu