Juna Imatralta Viipuriin

Imatran suhteet kaupunkimme toiseen puolikkaaseen, Svetogorskiin, on kunnallisessa politiikassa unohdettu lähes täydellisesti. Julkilausumia on kirjoitettu ja samppanjalaseja kilistelty rajan molemmin puolin, mutta siihen se onkin sitten jäänyt.

Maahan piirretyt viivat
eivät saa estää
ihmisten välistä kanssakäymistä.

– Viola Heistonen

Bussilla Svetogorskiin

Imatran kautta matkustetaan paljon Venäjälle, mutta meille imatralaisille Svetogorsk, paikallisella kielellä Sveto, on luonnollinen osa imatralaisten päivittäistä työssäkäynti- ja asioimisaluetta. Ei pelkästään ostosparatiisi tai eksoottinen matkailukohde jossain ulkomailla.

Tästä syystä Svetogorskin saavuttaminen helposti ja vaivattomasti pitää olla Imatran kunnalle aivan ykkösprioriteetteja. Erityisesti siitä syystä, että kaupungilla on monopoli paikallisliikenteeseen.

Viime kuntavaaleissa ehdotin Imatran paikallisliikenteen ulottamista Svetogorskiin. – Siirretään bussiliikenteen päätepysäkkiä muutamalla kilometrillä Svetogorskiin päin. Nyt tämän sisältöinen idea on kyselyssä todettu imatralaisten eniten haluamaksi uudistukseksi rajaliikenteen kehittämisessä.

Imatran kaupungin pitää aktiivisesti edistää paikallisliikenteen ulottamista Svetogorskin puolelle!

Junalla Viipuriin

Imatran lähialueen henkilöliikenteen kokonaisuuteen kuuluu Viipuri siinä kuin Lappeenrantakin. Viipuriin oli päivittäinen junayhteys jo 1930 -luvulla.

Nyt julkisia käyttävä matkaaja joutuu heittelehtimään bussissa laidasta laitaan mutkaisella ja mäkisellä Viipurintiellä. Juna olisi parempi. Turvallisempikin.

– A vot myö sit mäntäis junalla Viipurrii.

Henkilöjunayhteys Imatran ja Viipurin välille on saatava aikaan mitä pikimmiten. On aloitettava pienestä ja annettava liikennöinnin tehdä itsensä tarpeelliseksi. Liikenteen määrän ja muodon pitää vastata käyttäjien tarpeita. Ei ailahtelevia poliittisia tuulenpuuskia.

Poliittisena esteenä liikenteen kehittämiselle sanotaan olevan radan ylittämisen kansainvälisestä statuksesta ja logistiikkakeskuksesta.

Logistiikkakeskuksia ja mammuttimaisia rakennuksia rakentakoot ne, jotka niitä tarvitsevat, mutta yhden paikallisjunan ajaminen rajan yli ei saa olla sen monimutkaisempi operaatio kuin bussinkaan. Kiskot ovat jo valmiina ja säännöllinen tavaraliikenne käyttää niitä.

Liikennöinnin voisi antaa jollekin venäläiselle yrittäjälle, joka aluksi ajaisi kaupunkien väliä yhdellä tai kahdella junalla. Kysynnän mukaan. Tuo junayhteys sitten kasvakoon tai kaatukoon matkustajamäärien mukana.

Suomalaisella yrittäjällä ei ole asiaa henkilöliikenteen raiteille. Se on vuosien saatossa nähty. Byrokratia ja eri suuntiin vetävät poliittiset intohimot ovat suurin este raiteilla tapahtuvan henkilöliikenteen kehittämiselle.

Kulkeeko piankin Imatran juna Viipuriin.
No ei kulje!
Se menee Sortavalan kautta.

🙁

Veneellä Svetoon

Yhden yrittäjän aloitettavaksi sopii myös rajan ylittävät Jokiristeilyt. Infrastruktuuri on jo tähänkin valmiina.

Tässäkin projekti, jonka toteutuminen estetään vain poliittisista syistä.

Samppanjalasien Kilistelystä Reaalipolitiikkaan

Paikallisen kanssakäymisen kehittäminen ei saa olla vain yksittäisiä heittoja, ”projekteja”, sinne tänne, vaan ne on aina nähtävä osana isompaa kokonaisuutta. Samppanjaa on paljon virrannut herrojen viinilaseissa, kun näitäkin projekteja on ”edistetty”:

• Samppanjaa ja juhlajunia
• Joensuu – Petroskoi junayhteys
• Imatran ja Pietarin välisen henkilöjunan kiskot eivät vieläkään kolise
• viisumivapaudesta ja naapurisuhteista Venäjän kanssa

Koivikko Hiljaisen Joen Rannalla

Kun tuota Viipurin junaa ei tänne Imatran asemalle vieläkään näy eikä kuulu,
hyppäsin näiden neljän neitokaisen kanssa junavaunuun.
Matkalle jostain jonnekin.
Tulkaa mukaan!

За тихой рекою в березовой роще