Juhannus Inkerissä
Laulu ja musiikki ovat aina olleet inkeriläisille rakas harrastus. Jo 1899 pidettiin ensimmäiset suuret laulujuhlat Skuoritsassa lähellä Hatsinaa. Seuraavat olivat
- 1901 Tuutarissa,
- 1903 Venjoella,
- 1908 Tyrössä,
- 1910 Keltossa,
- 1913 Kolppanassa ja
- 1918 Tuutarissa.
En kuitenkaan ole lukennut mistään, että ne olisivat nimenomaan Juhannusjuhlat.
Sortovuodet
Sitten tuli Inkerin historiassa ns. sortovuodet ja sotavuosien tauko.
Kun perestroikan lähestyessä vapaammat tulet puhalsivat Inkerinmaan suuntaan ja luterilaista kirkkoa elvytettiin ja Inkerin-liitto perustettiin, niin kansa alkoi henkisesti nousta jaloilleen!
Ensimmäinen Juhannusjuhla Keltossa
Venäjällä / Neuvostoliitossa Pietarin Inkerin Liitto järjesti ensimmäiset juhannusjuhlat (vastaa laulu- ja tanssijuhlia) juhannuksena
- 1989 Keltossa. Seuraavat juhlat
- Tuutarissa 1990 keräsivät 8’000 ihmistä. Sittemmin
- 1991 juhlittiin Kolppanassa ja sen jälkeen
- vaihdellen eri paikkakunnilla.
Kelton juhlat ovat Inkerin Liiton alkuvaiheen historian tärkeimpiä tapahtumia. Tarkoituksena oli julistaa kansamme olemassaolo ja rohkaista inkerinsuomalaisia heimotyöhön. Ymmärsimme myös, että kesäjuhlien perinteen elvyttäminen tarkoittaa 1900-luvun alussa syntyneen inkerinsuomalaisten kansallisliikkeen jatkuvuutta…
Juhlat pidettiin 24. ja 25. kesäkuuta 1989
Inkerin lippu oli nostettu 70 vuoden jälkeen salkoon ja Inkerin kansallislaulu ”Nouse Inkeri” laulettiin , sitten kunnioitimme sortoajan uhreja hiljaisuusminuutilla ja kansanjuhlat alkoivat.
Vähintään pari tuhatta ihmistä kokoontuivat oman seurakunnan kyltin viereen…
Ohjelmassa esiintyivät Inkerin aattetta nykypäivänäkin ylläpitävät voimat, kuten
- Paavo Parkkinen,
- Vladmir Kokko,
- Aarre Kuukauppi ja
- Toivo Flink.
Kuin kutsumuksena kansallisuuden nousuun soi lavalta Arvo Survon ääni. Usko seurakunnan uuden kirkon rakentamiseen vain vahvistui silloin.
Minäkin Olin Keltossa
Minä olen onnellinen ja ylpeä siitä, että sain olla Keltossa 1989 juhlimassa ensimmäistä Juhannusta. Körötimme paikan päälle ahtautuneina pieneen tilausbussiin… juhlallisin mielin ja emme pettyneet.
Paljon sinne oli tullut porukkaa. Muistaakseni ainakin bussilasteittain Suomesta, Ruotsista, Virosta ja eri puolilta Venäjää…
1990 Tuutarin Juhannusjuhla
Sittemin valmistauduimme kunnolla seuraaviin juhannusjuhliin Tuutarissa, jonne saapui jo niin kuin ylempänä on mainittu 8’000 osallistujaa.
Minä henkilökohtaisesti vedin silloin Hatshinan kulttuuritalolla vapaaehtoisena opettajana suomenkielen opetusryhmää. Me opiskelimme ahkerasti suomea, harjoittelimme suomenkielisiä lauluja, ja ompelimme pukuja… Meillä oli tosi hieno ryhmä ja pääsimme juhlissa esiintymäänkin.
Ikävä sanoa, mutta nykyään inkeriläisten kesä- /juhannusjuhlat ovat jäämässä jonnekin Inkerin kansan historian hämärään menneisyyteen!
Ensimmäiset Omat Juhannusjuhlani
Aivan ensimmäinen juhannusjuhla, jonka muistan, on vuosilta noin 1946-47. Silloin ei nostettu Inkerin lippua eikä laulettu ”Nouse Inkeri” kansallislaulua. En silloin edes tiennyt niitten olemassaolosta. Tämä juhannusjuhla pidettiin Inkeriläis-siirtolaisten kesken Pihkovan alueella noin 300 km päässä Pietarista / Leningradista Igomelj / Игомель nimisessä kylässä.
Igomeliin meidät inkeriläiset oli tuotu työvoimaksi. Ensin härkävaunuissa Pljussa / Плюсса asemalle, Ja sieltä kuorma-autoilla vielä noin 30 kilometriä syvemmälle Igomeliin metsätöihin. – Keskelle korpea.
Elämä Jatkui Ja Näytti Valoisammalta!
Sota oli päättynyt. Aikuiset saivat työtä, vaikkakin raskasta, mutta tienasivat rahaa. Leipää ja jopa margariiniakin alkoi tulla kauppaan…
Pieni inkeriläis-kylä rakennettiin keskelle korpea. Kaadetusta metsästä rakennettiin isompikin saha-laitos. Sahan tuotannosta saimme rakennustarvikkeita ja näistä rakennettiin asuin-parakkeja. Saimme siirtyä maakuopista parempiin asumisoloihin!
Pian höyrysi jo yhteinen sauna ja sen jälkeen nostettiin lähelle sahaa klubirakennus, jonne sitten tansseihin alkoi saapua nuorisoa jopa 30 kilometrin päästä.
Heilu Keinuni Korkealle
Pihalle ilmestyi neljän seisottava kyläkeinu, jossa liekuttiin ja lauloimme ”Heilu keinuuni korkealle, nythän on juhannusilta..”!
Olin silloin hieman yli 10-vuotias ja muistan hyvin tämän laulun niiltä ajoilta ja kuinka hauskaa se oli aikuisillekin. – Meistä lapsista nyt puhumattakaan. Pienimmät eivät keinuun ylettyneet kiipeämään, vain me isommat odotimme vuoroa. … Nyt se keinukin jo lahonnut lie:
Etsin Youtubesta kappaletta ”Heilu keinuni korkealle”, mutta en löytänyt, joten ehdotankin nyt, että me, arvoisat blogini lukijat, laulamme Juhannuksen kunniaksi tämän kappaleen yhteislauluna:
Tästä linkistä avautuvat laulun sanat
Marttojen lauluvihkoon vuodelta 1931.
Oikein hyvää Juhannusillan jatkoa!
:))
Tulee vain mieleen, olisiko sittenkin ollut parempi, että Suomi olisi avustanut Inkeriläisiä heidän omalla aleellaan, eikä ohjannut heitä paluumuuttajina Suomeen. Miten Venäjä olisi avunantoon suhtautunut?
Paluumuutto on antanut monelle Inkeriläiselle Suomessa aineellisesti paremman elämän. Henkistä hyvinvointia en osaa arvioida. Sen tiedän, ettei kotiseudun jättäminen ihan helppoa ole.
Tulos kuitenkin on se, että suomenkielisiä ja syntyperältään suomalaisia alueella on aikaisempaa vähemmän. Kyläkeinukin on lahonnut.
Suomen olisi jo aika ratkaista, miten parhaiten tuemme inkeriläisten kulttuuria ja muutakin hyvinvoitia. Suomeen muutto ei enää ole hyvä ratkaisu. Sehän autioittaa inkeriläisaluetta ainakin suomalaisasutukselta entisestään. Miten olisi matkailun lisääminen Inkerinmaalle. Jos se onnistuu siitä hyötyisivät sekä kantasuomalaiset, että Inkerin maalla asuvat inkeriläiset.
Ilmoita asiaton viesti
Tuohan ratkaistaisiin helpoiten palauttamalla Stolbovan rauhan rajat vuodelta 1617.
Ilmoita asiaton viesti
Saahan sitä unelmoida. Se vain ei ole minkään sortin ratkaisu mihinkään.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen kielestä ratkaisua ei löydy, mutta muissa kielissä on liitetty toiseen (ylös päin) kohdistuva uskon henki
Ecclesiastes 3New International Version (NIV)
A Time for Everything
3 There is a time for everything,
and a season for every activity under the heavens:
2 a time to be born and a time to die,
a time to plant and a time to uproot,
3 a time to kill and a time to heal,
a time to tear down and a time to build,
4 a time to weep and a time to laugh,
a time to mourn and a time to dance,
5 a time to scatter stones and a time to gather them,
a time to embrace and a time to refrain from embracing,
6 a time to search and a time to give up,
a time to keep and a time to throw away,
7 a time to tear and a time to mend,
a time to be silent and a time to speak,
8 a time to love and a time to hate,
a time for war and a time for peace.
9 What do workers gain from their toil? 10 I have seen the burden God has laid on the human race. 11 He has made everything beautiful in its time. He has also set eternity in the human heart; yet[a] no one can fathom what God has done from beginning to end. 12 I know that there is nothing better for people than to be happy and to do good while they live. 13 That each of them may eat and drink, and find satisfaction in all their toil—this is the gift of God. 14 I know that everything God does will endure forever; nothing can be added to it and nothing taken from it. God does it so that people will fear him.
15 Whatever is has already been,
and what will be has been before;
and God will call the past to account.[b]
16 And I saw something else under the sun:
In the place of judgment—wickedness was there,
in the place of justice—wickedness was there.
17 I said to myself,
“God will bring into judgment
both the righteous and the wicked,
for there will be a time for every activity,
a time to judge every deed.”
18 I also said to myself, “As for humans, God tests them so that they may see that they are like the animals. 19 Surely the fate of human beings is like that of the animals; the same fate awaits them both: As one dies, so dies the other. All have the same breath[c]; humans have no advantage over animals. Everything is meaningless. 20 All go to the same place; all come from dust, and to dust all return. 21 Who knows if the human spirit rises upward and if the spirit of the animal goes down into the earth?”
22 So I saw that there is nothing better for a person than to enjoy their work, because that is their lot. For who can bring them to see what will happen after them?
https://www.biblegateway.com/passage/?search=Eccle…
Ilmoita asiaton viesti
Viljo Heinonen. 25.6.2017 09:22.
-Niin, unelmoida saa, mutta on vaikea niitten unelmien toteuttaminen.
Kaimani amerikkalainen siirtolaistaustainen (isä oli suomalainen) Viola Turpeinen huippuharmonisti unelmoi myös…
Kuunnellaanpa hänen esittämänsä Unelman valssin vuodelta 24.10.1938 :
https://www.youtube.com/watch?v=t3FBGXXAo4Y
UNELMA VALSSI (Dream Waltz) – Viola Turpeinen
Kiva on joskus unelmoidakin! Mukavaa illanjakoa!
Ilmoita asiaton viesti
Minä kylläkin tarkoitin unelmoinnilla Juha Kuikan kommenntia, jossa yksirtainen ratkaisu on Stolbovan rauhan rajat vuodelta 1617. Ei historiaa voi peruuttaa, vaikka mitä unelmoi.
Ilmoita asiaton viesti
Viljo Heinonen kirjoitti: [Ei historiaa voi peruuttaa, vaikka mitä unelmoi.],
– Ymmärsin kyllä, että se oli Juha Kuikan kommenttiin ”Stolbovan rauhan rajat vuodelta 1617 palauttamisesta” vastaus… mutta lähdin kevyempään unelmaan…
Ei tietenkään ”historiaa voi peruuttaa”! Venäjäksi sanotaan: ”Историю не повернуть назад!”
Ajatukseen liittyvä vastauksessani 25.6.2017 Timo Uotilalle:
– Näin siis päättyi Inkerin kansan historia Maailman näyttämöllä. Ne kansan rippeen jotka jäivät Venäjälle tai muille maailmankolkille eivät pysty kääntämään historiaa taakse päin, niin kuin mekin täällä Suomessa.
Kiitos kommentista ja hyvää alkanutta viikkoa!
Ilmoita asiaton viesti
Juha Kuikka 24.6.2017 23:59.
-Se olisi voinut aavistaa jo silloin jo 1600-luvun alussa kun Ruotsi siirsi Venäjän alueille niin ruotsalaisia kuin suomenkielisiä äyrämöisiä, savakoita ja ynnä muita, jotka sitten muodostivat Inkerinmaalla ryhmän ”Inkeriläiset” miten käy tälle pienelle kieliryhmälle vieraassa maassa. Voimmekin sanoa, että ihme vielä, että 400 vuotta he/me kestivät/kestimme sitä ryöpytystä joka kohtasi kansaa.
Joten olemme onnellisia, että tämänkin verran meitä vielä on. Ja henkilökohtaisesti olen tyytyväinen siihen, että pystyn kirjoittamaan vielä asiasta ja olen kovin kiitollinen, että te, arvoista kommentoijat, tulette mukaan keskusteluun!
Mukavaa Juhannuksen jälkeistä kesää!
Ilmoita asiaton viesti
Viljo Heinonen kirjoitti: [Tulee vain mieleen, olisiko sittenkin ollut parempi, että Suomi olisi avustanut Inkeriläisiä heidän omalla alueellaan…],
– Ainakin olisi ollut koko kansalle vielä pieni mahdollisuus yrittää kaikkien niitten vainojenkin jälkeen pysyä hengissä, jos olisivat vielä päässeet kotiseudulle takaisiin! Koti ja synnyinmaa sehän on jokaiselle pyhä!
– [Paluumuutto on antanut monelle Inkeriläiselle Suomessa aineellisesti paremman elämän.],
– Se on totta! ja erityisesti he ovat tyytyväisiä, joilla ei ollut mitään tekemistä inkeriläisyyden kanssa, koska alkuvaiheessa Suomeen pääsivät sellaiset henkilöt, joilla sattui olemaan yksi ainoa neljästä isovanhemmasta sukujuureltaan suomalainen, niin saivat koko perheen jälkeläiset paluumuuttostatuksen ja pääsy Suomeen. Se oli onnenpotku! En kuitenkaan syytä ketään.
– [Suomen olisi jo aika ratkaista, miten parhaiten tuemme inkeriläisten kulttuuria ja muutakin hyvinvointia…],
– Suomen viranomaiset eivät edes tietä kuinka paljon täällä on Inkerin suomalaisia. Lähtömaa on merkattu Neuvostoliitto tai Venäjä, eli me ollaan kaikki venäjänkielisiä ja vieläpä keksitty ”etnisiä venäläisiä”:
”Ovatko inkerinsuomalaiset etnisiä venäläisiä?”
http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/102440-ovat…
Matkailun lisääminen Inkerinmaalle! Olisi tosi hieno juttu Inkerin kansan historian säilyttämisen kannalta, mutta Inkerinmaalla enää harvoin tulee vastaan inkeriläinen. Jopa pietarilaiset eivät muista enää keitä ne inkeriläiset oikein ovat!
Viimeiset Inkeriläiset :
https://www.youtube.com/watch?v=KWhBXw_K5b8
Kiitos kommentista ja mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa!
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoista tietoa inkerinsuomalaisten kulttuurista.
Kävin noilla inkderinsuomalaisten juhannusjuhlilla v. 1992. Minulla on paljon valokuvia tuosta tilaisuudeta. Tunnelma oli ainutlaatuinen, vaikka yleisönpalvelu oli köyhässä maassa puutteellista. Tein juhlilla haastatteluja Ylen ulkomaanlähetyksiin.
Olen haastatellut radiolle mainitsemistasi henkilöistä näitä: Vladmir Kokko,
Aarre Kuukauppi, Arvo Survo ja Toivo Flink. Viimeksi näin Vladimir Kokon Ulkosuomalaisparlamentin juhlaistunnossa Helsingissä muutama päivä sitten. Kokko kertoi, että Suomessa asuu nykyään inkerinsuomalaisia enemmän kuin Inkerinmaalla.
Voi olla, että nuo inkerinsuomalaiset olisivat kieleltään venäläistyneet, ellei heitä olisi päästetty Suomeen. Tein näistä aiheista useita juttuja Ylen venäjänkielisiin lähetyksiin, joita olin panemassa alulle ja toimittamassa vuodesta 1990.
Ilmoita asiaton viesti
Timo Uotila.
Tosi hienoa, että tulitte kertomaan. En ole valitettavasti sattunut kaikkia haastatteluja kuulemaan, mutta varmasti paljon on sellaisia ihmisiä, jotka kuuntelivat ja se on pääasia inkeriläisyyden ylläpitämisessä. Kiitos!
[Kokko kertoi, että Suomessa asuu nykyään inkerinsuomalaisia enemmän kuin Inkerinmaalla],
– Kokko vähättelee kovasti asiaa! Inkerinmaa on tyhjennetty inkeriläisistä.
Blogissani ”Onnistunut kansanmurha” blogin lopussa Aarre Kuukauppi kertoo totuuden haastattelussa,jos viitsit lukea. Kiitos.
http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/215265-onni…
[Voi olla, että nuo inkerinsuomalaiset olisivat kieleltään venäläistyneet, ellei heitä olisi päästetty Suomeen.],
– Nuorempi sukupolvi inkeriläisistä oli venäläistynyt jo Neuvostoliitossa. Suomeen paluumuuttostatuksella muuttaneita on ainakin yli 70’000. Tutkijan mukaan paluumuuttajista noin 70 prosenttia on Inkerin suomalaisia. Kuitenkin suurempi osa muutti Suomeen venäjänkielisenä ja täällä ovat totaalisesti jääneet venäjänkielisten ryhmään. Aika harva heistä on pystynyt täällä oppimaan suomenkielen ja aikamoni ei haluakaan, koska pärjää Suomessa venäjänkielelläkin.
Uusi sukupolvi, joka syntynyt jo Suomeen, tietenkin puhuu suomea, mutta heillä ei ole enää käytännössä mitään kosketusta Inkerinmaahan ja sen kulttuuriin.
Kiitos kommentista ja oikein hyvää kesänjatkoa!
Ilmoita asiaton viesti
Inkeri Land.
Articles in English regarding the people of the Inkeri land.
THE NORDIC STONE AGE.
“During the Stone Age when humans ventured along the shores of the Bothnia Ice Lake around 10,000 BC, it was most likely during the spring or a summer season. Travelling on water by boat or canoes for easy travel and transportation of the animal furs and the meat they caught. Like many other human endeavors searching for food and clothing materials: they went out hunting, fishing, foraging and trapping into the Nordic/Arctic region”…….
Read the entire article at this link.
http://inkeriland.com/article-directories/
Ilmoita asiaton viesti
THE ORIGINS AND FIRST PUBLICIZED USE OF THE NAME INKERI.
“Inkeri-land is the geographical area, located at the east end of the Gulf of Finland, and the Lake Ladoga (Karelia Isthmus) along the Neva River, Narva River and Lake Peipus. The area that the Inkeri-ethnic group of the Baltic Finns historically lived from around 2000 BC to 1920’s”…..
Read the article from this link.
http://ezinearticles.com/?The-Crime-Against-Peace-…
Ilmoita asiaton viesti
CRIMES AGAINST PEACE IN THE INKERI LAND.
“The Neva river cuts across the Karelia Isthmus, a land about 15,000 square kilometers in size, from lake Ladoga to the Gulf of Finland. The 4,000-year history of that region is a tumultuous one”….
Read more of this article from this link.
http://ezinearticles.com/?The-Crime-Against-Peace-…
Ilmoita asiaton viesti
Inkeri Land-linkkeihin perehtyminen vaatii aikaa, koska en hallitse englannin kieltä. Ehkä saan avuksi englanninkielisen tuttavan ja luemme yhdessä…
Kiitos paljon ja kiva kun piipahdit sivulleni lukemaan blogia. Mukavaa kesänjatkoa!
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoinen blogi jälleen kerran Viola!
***
Ottaisitko jo pois otsikkokysymyksesi, jonkinlaisen ”sloganin”: kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä? Kysymyksesi on turhan provosoiva, ja ei ole kovinkaan totuudellinen. Kysymyksesi asiayhteys on ollut ja mennyt jo aikoja sitten.
Eiköhän Sinunkin, oletko isoäiti?, kohdallasi kysymyksesi ole täysin aiheeton? Olen ymmärtänyt, että vietät paluumuuttajana hyvinkin seesteistä ja turvattua elämää täällä Suomessa. Saat kirjoitella vapaasti näitä tekstejäsikin. (Ja hyviä suurimmaksi osaksi ovat.) Mitenköhän on sananvapaus Inkerissä? Ja vanhusten elämä Venäjällä? Kohteleeko Venäjän nykyhallinto heitä hyvin?
Elävätkö paljolti kasvimaaplänttinsä tuotannon ja lastensa avun varassa? Näin olen ymmärtänyt, että Venäjän syrjäseuduilla eletään.
***
Hyvää kesänjatkoa Sinulle. Nauti vanhuksena olostasi täällä vapaampien tuulien maassa!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kehumisesta!
Otsikon kysymykseni oli aiheellinen ja siitä alkoi blogien kirjoittaminen puheenvuoroon huhtikuussa 2010. Se kysymys ei ole mennyt aikoja sitten vaan nyt vasta alkaa asia kehittyä valoisampaan suuntaan. Iloitsen siitä kovasti! Harkitsen ”sloganin” muuttamista.
Kiitos kommentista ja hyvää kesänjatkoa Sinullekin!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitokset, Viola, erinomaisesta inkerinsuomalaisten (tai Inkerin suomalaisten) asioiden ajamiseta. Olen lukenut hienoja ja perusteellisia kirjoituksiasi.
Vladimir Kokko sanoi tosiaan minulle Ulkosuomalaisparlamentissa, että suurin osa Inkerin suomalaisista asuu nyt Suomessa. Ei hän sanonut, että heistä kaikki olisivat jo Suomessa. Asuuhan Kokkokin vielä rajan takana.
Presidentti Koiviston päätöstä paluumuuton sallimisesta on arvioitu eri näkökannoilta. Koivisto niin kuin moni muu oli sitä mieltä, että meillä ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa Venäjällä asuvien suomalaisten tilanteeseen. Oli siis parempi päästää heidät Suomeen. Käsittääkseni paluumuuttoaika on jo ummessa.
Ilmoita asiaton viesti
Timo Uotila kirjoitti: [Käsittääkseni paluumuuttoaika on jo ummessa.],
– Kyllä! Paluumuuttojonon ei otettu enää 1. heinäkuuta 2011 jälkeen ja jonoon ilmoittautuneiden piti hakea oleskelulupaa ennen viiden vuoden siirtymäajan päättymistä, eli 1.7.2016.
Näin siis päättyi Inkerin kansan historia Maailman näyttämöllä. Ne kansan rippeen jotka jäivät Venäjälle tai muille maailmankolkille eivät pysty kääntämään historiaa taakse päin, niin kuin mekin täällä Suomessa.
Mutta ei auta itku markkinoilla…ja eletään nyt tätä päivää! Ukkonen jyrisi äsken ja satoi vettä, mutta taivas on taas kirkas ja sininen!
Myrskyn jälkeen on pouta sää.., niin kuin laulaa Kari Tapio.
https://www.youtube.com/watch?v=oTn1wvBS5EQ
Kari Tapio. Myrskyn jälkeen
Kiitos kun tulit keskustelemaan aiheesta!
Ilmoita asiaton viesti