Juhannus Inkerissä

Laulu ja musiikki ovat aina olleet inkeriläisille rakas harrastus. Jo 1899 pidettiin ensimmäiset suuret laulujuhlat Skuoritsassa lähellä Hatsinaa. Seuraavat olivat

  • 1901 Tuutarissa,
  • 1903 Venjoella,
  • 1908 Tyrössä,
  • 1910 Keltossa,
  • 1913 Kolppanassa ja
  • 1918 Tuutarissa.

En kuitenkaan ole lukennut mistään, että ne olisivat nimenomaan Juhannusjuhlat.

Sortovuodet

Sitten tuli Inkerin historiassa ns. sortovuodet ja sotavuosien tauko.

Kun perestroikan lähestyessä vapaammat tulet puhalsivat Inkerinmaan suuntaan ja luterilaista kirkkoa elvytettiin ja Inkerin-liitto perustettiin, niin kansa alkoi henkisesti nousta jaloilleen!

Ensimmäinen Juhannusjuhla Keltossa

Venäjällä / Neuvostoliitossa Pietarin Inkerin Liitto järjesti ensimmäiset juhannusjuhlat (vastaa laulu- ja tanssijuhlia) juhannuksena

  • 1989 Keltossa. Seuraavat juhlat
  • Tuutarissa 1990 keräsivät 8’000 ihmistä. Sittemmin
  • 1991 juhlittiin Kolppanassa ja sen jälkeen
  • vaihdellen eri paikkakunnilla.

Kelton juhlat ovat Inkerin Liiton alkuvaiheen historian tärkeimpiä tapahtumia. Tarkoituksena oli julistaa kansamme olemassaolo ja rohkaista inkerinsuomalaisia heimotyöhön. Ymmärsimme myös, että kesäjuhlien perinteen elvyttäminen tarkoittaa 1900-luvun alussa syntyneen inkerinsuomalaisten kansallisliikkeen jatkuvuutta…

Juhlat pidettiin 24. ja 25. kesäkuuta 1989
Inkerin lippu oli nostettu 70 vuoden jälkeen salkoon ja Inkerin kansallislaulu ”Nouse Inkeri” laulettiin , sitten kunnioitimme sortoajan uhreja hiljaisuusminuutilla ja kansanjuhlat alkoivat.

Vähintään pari tuhatta ihmistä kokoontuivat oman seurakunnan kyltin viereen…

Ohjelmassa esiintyivät Inkerin aattetta nykypäivänäkin ylläpitävät voimat, kuten

  • Paavo Parkkinen,
  • Vladmir Kokko,
  • Aarre Kuukauppi ja
  • Toivo Flink.

Kuin kutsumuksena kansallisuuden nousuun soi lavalta Arvo Survon ääni. Usko seurakunnan uuden kirkon rakentamiseen vain vahvistui silloin.

Minäkin Olin Keltossa

Minä olen onnellinen ja ylpeä siitä, että sain olla Keltossa 1989 juhlimassa ensimmäistä Juhannusta. Körötimme paikan päälle ahtautuneina pieneen tilausbussiin… juhlallisin mielin ja emme pettyneet.

Paljon sinne oli tullut porukkaa. Muistaakseni ainakin bussilasteittain Suomesta, Ruotsista, Virosta ja eri puolilta Venäjää…

1990 Tuutarin Juhannusjuhla

Sittemin valmistauduimme kunnolla seuraaviin juhannusjuhliin Tuutarissa, jonne saapui jo niin kuin ylempänä on mainittu 8’000 osallistujaa.

Minä henkilökohtaisesti vedin silloin Hatshinan kulttuuritalolla vapaaehtoisena opettajana suomenkielen opetusryhmää. Me opiskelimme ahkerasti suomea, harjoittelimme suomenkielisiä lauluja, ja ompelimme pukuja… Meillä oli tosi hieno ryhmä ja pääsimme juhlissa esiintymäänkin.

Ikävä sanoa, mutta nykyään inkeriläisten kesä- /juhannusjuhlat ovat jäämässä jonnekin Inkerin kansan historian hämärään menneisyyteen!

Ensimmäiset Omat Juhannusjuhlani

Aivan ensimmäinen juhannusjuhla, jonka muistan, on vuosilta noin 1946-47. Silloin ei nostettu Inkerin lippua eikä laulettu ”Nouse Inkeri” kansallislaulua. En silloin edes tiennyt niitten olemassaolosta. Tämä juhannusjuhla pidettiin Inkeriläis-siirtolaisten kesken Pihkovan alueella noin 300 km päässä Pietarista / Leningradista Igomelj / Игомель nimisessä kylässä.

Igomeliin meidät inkeriläiset oli tuotu työvoimaksi. Ensin härkävaunuissa Pljussa / Плюсса asemalle, Ja sieltä kuorma-autoilla vielä noin 30 kilometriä syvemmälle Igomeliin metsätöihin. – Keskelle korpea.

Elämä Jatkui Ja Näytti Valoisammalta!

Sota oli päättynyt. Aikuiset saivat työtä, vaikkakin raskasta, mutta tienasivat rahaa. Leipää ja jopa margariiniakin alkoi tulla kauppaan…

Pieni inkeriläis-kylä rakennettiin keskelle korpea. Kaadetusta metsästä rakennettiin isompikin saha-laitos. Sahan tuotannosta saimme rakennustarvikkeita ja näistä rakennettiin asuin-parakkeja. Saimme siirtyä maakuopista parempiin asumisoloihin!

Pian höyrysi jo yhteinen sauna ja sen jälkeen nostettiin lähelle sahaa klubirakennus, jonne sitten tansseihin alkoi saapua nuorisoa jopa 30 kilometrin päästä.

Heilu Keinuni Korkealle

Pihalle ilmestyi neljän seisottava kyläkeinu, jossa liekuttiin ja lauloimme ”Heilu keinuuni korkealle, nythän on juhannusilta..”!

Olin silloin hieman yli 10-vuotias ja muistan hyvin tämän laulun niiltä ajoilta ja kuinka hauskaa se oli aikuisillekin. – Meistä lapsista nyt puhumattakaan. Pienimmät eivät keinuun ylettyneet kiipeämään, vain me isommat odotimme vuoroa. … Nyt se keinukin jo lahonnut lie:

Keinussa kesällä kerran

Etsin Youtubesta kappaletta ”Heilu keinuni korkealle”, mutta en löytänyt, joten ehdotankin nyt, että me, arvoisat blogini lukijat, laulamme Juhannuksen kunniaksi tämän kappaleen yhteislauluna:

Tästä linkistä avautuvat laulun sanat
Marttojen lauluvihkoon vuodelta 1931.

Oikein hyvää Juhannusillan jatkoa!
:))

viovio

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan kunta, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu