Lapset sodassa 1918

Lapset sodassa 1918. Tämän nimisen Tuulikki Pekkalaisen kirjoittaman kirjan sain käsiini. Kirja on julkaistu vuonna 2014; Kustannusosakeyhtiö TAMMI Helsinki; painettu EU:ssa.

Kirja vie meidät Suomen itsenäisyyden alkutaipalelle kuten otsikosta näkyy, vuoteen 1918, eli sisällissotaan 27. tammikuuta – 15. toukokuuta 1918, jolloin valkoiset ja punaiset selvittelivät keskenään tulehtuneita välejä. Se päättyi valkoisten joukkojen voittoon. Siinä sekasorrossa ja silmittömässä vihassa toinen toistaan vastaan jalkoihin jäivät ja joutuivat sijaiskärsijäksi, viattomat lapset.

Kirja sisältää Tuulikki Pekkalaisen tutkimuksen ”Lapset sodassa 1918” niin kuin kirjan otsikko kertoo.

Tuuliki Pekkalainen

Tuuliki Pekkalainen on Turussa asuva valtiotieteen maisteri ja tietokirjailija, jonka viimeisin teos ”Susinartut ja pikku immet” – Sisällisodan tuntemattomat naiset ilmestyi vuonna 2011 ja herätti runsasta keskustelua. Hän on kirjoittanut myös teokset ”Punavankileirit 1918 – Suomalainen murhenäytelmä” (2007), yhdessä Seppo Rustaniuksen kanssa sekä Marssin ja valssin vuosisata (1996), josta on tehty kaksi teatterinäytelmää.

Takakannen Esittelystä

Pysäyttävä kirja punaisten, valkoisten ja ”muiden” lasten kohtaloista vuoden 1918 sodassa ja vankileireillä – hiljaisten historia, joka muuttaa Suomen sisällissodan historiankirjoituksen.

Vankileirien lapset ovat aihe, josta vuoden 1918 sodan tutkimuksessa on pitkään vaiettu. Vasta viime aikoina on tuotu eri lähteistä esiin myös lähes tuhannen alaikäisten pojan ja tytön kuolema vankileireillä. Korkeintaan 15-vuotiaita sodan ja vankileirien uhreja, kadonneita ja vangittuja oli joka ikäluokassa, kaikkiaan lähes kaksituhatta.

Tuulikki Pekkalainen selvittää teoksessaan näiden lasten kohtalot sodan aikana, kuulusteluissa, leireillä ja valtiorikosoikeudessa.Samalla muodostuu koskettava ajankuva lapsen asemasta 1900-luvun alun Suomessa.

Lapsen Asema 1900-luvun Alun Suomessa.

Kirjoittajan mukaan viime vuosisadan alussa ”Lapsi” -käsitys Suomessa oli erilainen kuin nyt. Työ ja perhe sovitettiin yleensä kitkattomasti yhteen 1900-luvun alussa, ja lapsilta vaadittiin paljon. Pidettiin normaalina, että varsinkin köyhien työläisperheiden lapset osallistuivat kykyjensä mukaisesti perheen elatukseen kodin ulkopuolella.

Pekkalaisen tutkimuksessa lähes kaikki lapset, 8 – 9 -vuotiaat, jopa 5-vuotias Kuopion leirillä ollut ”puuseppä”, olivat olleet jo työssä, yleisimmin sekatyöläisinä tai maatyöläisinä, renkeinä, tehdastöissä, ammattimiesten apulaisina, juoksupoikina, paimenina, tukkipoikina, palvelijoina ja lapsenhoitajina.
Ammattikirjo oli laaja. Koululaisia oli tästä lähes puolentoista tuhannen lapsivangin joukosta vain kourallinen.

Lapsuus loppui liian aikaisin tai sitä ei ehtinyt käytännössä edes olla.

    Tätä taustaa vasten on tarkasteltava myös lasten kohtaloita sodan aikana, vankileireillä ja valtiorikosoikeudessa.

Miten Lapset Joutuivat Sotaan?

Lasten osallistuminen sotaan ei ollut mitenkään poikkeuksellista heidän yhteiskunnallista rooliaan ajatellen, kirjoittaa tutkija.

Koska he tekivät muutenkin töitä, he tekivät sitä myös poikkeusoloissa… Myös sota-ajan työttömyys ja ravinnon puute olivat ajaneet lapset hakemaan töitä, joita sai ainakin punakaartiin liittyessään…

Kun saksalaisjoukot saapuivat huhtikuussa (1918) valkokaartien avuksi Suomeen, tuhansia alaikäisiä pidätettiin, joukossa myös alle 10-vuotiaita lapsia, joista nuorimmat olivat äitiensä mukana olleita sylivauvoja.

Vankileirien Lapset

Tuulikki Pekkalainen on selvittänyt uudessa kirjassaan ”Lapset sodassa 1918”, mitä vankileireille joutuneille lapsille oikein tapahtui vuonna 1918. Eri kokoisia punavankileirejä mainitaan olleen vuoden 1918 toukokuussa 63 kappaletta.

Kirjoittajan mukaan Suomen sisällissodan aikana lapset eivät saaneet minkäänlaista erikoiskohtelua.

Leireillä oli lähes 1’500 eri-ikäistä lasta. Hyvinkin nuoria lapsia sekä teloitettiin että heitä syytettiin valtiopetoksesta. Lapsia ammuttiin eri leireillä ainakin 20. Osa lapsista ammuttiin kenttäoikeuden päätöksillä… lapsia surmattiin joukkoteloituksessa. Kadonneiksi ilmoitetuista monet olivatkin joutuneet ammutuksi…

Kirjailija tuo esille myös luettelon leireittäin vapautettaviksi määrätyt lapset. Luettelossa on kaikkiaan 350 lasta, joitten nimet löytyvät kirjan liitteessä.

Lasten Kohtelusta Vuonna 1918 On Vaiettu.

Tutkijan mukaan on valitettavaa, että vuoden 1918 lapsivangeista on enää hyvin vähän muita kuin arkistotietoja. Syitä on monia, asia on haluttu unohtaa tai kaikkea ei ole pystytty ottamaan esille, ehkä on painostettukin unohtamaan. Tutkimukseen ei ole nähty tarvetta tai sen tärkeyttä ei ole asetettu etusijalle muun sotatutkimuksen joukossa.

Suomen Sisällissota

Sisällissodan uhreihin kuului sekä punaisia että valkoisia lapsia, sekä sellaisia, joiden osapuoli oli ”tuntematon” tai ”muu”, jotka kuuluivat tuohon osapuoleltaan eli ideologiltaan tuntemattomien ryhmään.

    Sotaa ei julistettu 1918, mutta silti rauha Suomen ja Venäjän välillä solmittiin Tartossa vuonna 1920. Oliko siis sotatila vai ei? Se on kiistanalaista. Kenttäoikeudet alkoivat kuitenkin toimia epävirallisin valtuuksiin.

Kenttäoikeudet

Suojeluskuntien paikalliset esikunnat kuulustelivat vangit ennen kenttäoikeutta, jaottelivat heidät kolmeen vaarallisuusluokkaan…

Kenttäoikeudet tuomitsivat punaisia myös kuolemaan. Osa ammuttiin joukkohautoihin. Lapsiakin tuomittiin kuin he olisivat olleet sotilaita.

Tutkija Pekkalainen viittaa Markko Tikan tutkimukseen, jonka mukaan 15-vuotias tyttö ja 14-vuotias poika olivat nuorimmat kenttäoikeuden kuolemaan tuomitsemat nuoret. Hidänkin nimensä löytyvät Pekkalaisen kirjasta.

Kirjan suurin osa käsittelee vankileireillä olleiden lasten tapauksia, jotka on kirjattu Valtiorikosoikeuden asiakirjoihin, eli akteihin.

Olivatko Lapset Sotarikollisia Vai Ei?

Kirjoittajan mukaan tekijän vastuunalaisuus ja lapsen määritelmät pohjautuivat sisällissodan aikana vuoden 1889 Suomen rikoslakiin… Tuon lain 3. luvun

    ”perusteista, jotka poistavat rangaistavuuden tahi sitä vähentävät pykälään on tehty ensimmäinen muutos vuonna 1906:”

    *Henkilö, joka oli tehnyt lainvastaisen teon ennen kuin oli täyttänyt 15 vuotta, tuomittiin pantavaksi kasvatuslaitokseen, vaikka hän silloin kuin päätös annettiin, oli jo täyttänyt 15 vuotta.

Tämä pykälä muutettiin vuonna 1917.

Viipurin hovioikeuden päätöksen mukaan: ”Henkilöä joka on tehnyt lainvastaisen teon, ennen kuin on täyttänyt 15 vuotta, ei katsottu voitavan sanotun ikävuoden täytettyään enää tuomita kuritettavaksi.”

Tämän tutkimuksen tuloksia tarkastellessa nousee esiin tapauksia joista ilmenee selvästi kahtiajako, miten lapsiakin tuomittiin:

  • olivatko he sotarikollisia vai
  • vuoden 1889 Suomen rikoslain mukaan tuomittavia?

Lasten Oikeusprosessit

Kirjassa käydään lisäksi läpi 13 – 15 vuotiaiden lasten oikeusprosessit valtiorikosoikeutta myöten.

Lapset joutuivat odotteleman kuulusteluaan jopa useita viikkoja, ja oikeusprosessi saattoi kestää yli puoli vuotta. Välillä lapsi sijoitettiin myös pakkotöihin. Kirjan tilasto-osuus kertoo tiivistetysti lapsivankien kohtalot sodan alusta oikeuden käynteihin asti.

Voittaja Voimissaan

Sisällissodassa molemmat osapuolet niin valkoiset kuin punaiset olivat syyllistyneet vihatekoihin sodan aikana, mutta valkoiset voittivat, joten voittaja käytti valtaa vielä vuoden 1918 jälkeenkin.

Lääkäreiden lisäksi opettajakunta oli valkoisia, samoin papisto, koko virkamieskunta..

Lapset syntyivät kahtia jakautuneeseen Suomeen ja koulutovereiden kiusa ulottui punaisten perheiden lasten arkeen.

    Viha, kyräily, asenteellisuus ja syrjintä kapinaan lähteneitä punaisia kohtaan olivat tosiasioita

Vuosikymmenen ajan puhumattomuus tapahtumista kasvoi jopa perheiden sisällä, jossa isä saattoi olla punikki, äiti valkoinen ja isovanhemmat tai muu suku ”tuntematonta osapuolta”. Punaiset lesket eivät olleet oikeutettuja avustuksiin ja lasten elämä oli köyhää.

Lapsiin kohdistuvaa syrjintää, asenteellisuutta, suuttumista, fyysistä väkivaltaa ja terveyden vaarantamista esiintyi heti sodan jälkeen ja vielä vuosikymmeniä eteenpäinkin. Niitä on kuvattu kirjan useissa kertomuksissa…

    Lapsella ei ollut mitään mahdollisuutta puolustautua… Kaikkea ei puettu sanoiksi, sen vain aisti.

Vieläkään asioista puhuminen ei ole helppoa, kirjoittaa tutkija.

Kirjassa käytetty kieli on tutkijan kieli, joten paljon ei tunteita tulee esille, mutta tavallista lukijaa voivat järkyttää monetkin yksittäisten lasten kohdalla tapahtuneet asiat.

Raakaa Peliä

Vaikkakin kirja on raskasta luettavaa, kirjailija Pekkalaisen tutkimus antaa selkeän kuvan kuinka raakaa peliä lasten kohtelu oli sisällissodan aikana; kuinka armottomasti tuomittiin lapsia kuolemaan. – Kirja on raskasta luettava, mutta sen kertomat tapaukset ovat fakta Suomen-100 vuotisessa historiassa.

Luettuani kirjan minä henkilökohtaisesti sain paljon tietoa Suomen historiasta sen itsenäisyyden alkutaipalelta…

Kirja herätti myös ajatuksia inkeriläisten lasten koulukiusaamisesta sodan jälkeen Neuvostoliitossa. Meitä sätittiin fasisteiksi. Joskus jopa pojat heittelivät kiviäkin huutaen ”fasisti”. Joten muistan hyvin kun lähestyin koulurakennusta niin kävelin arastellen lähellä rakennuksen seinää ja yritin livahtaa sitten pikaisesti sisätiloihin turvaan…

Kirjaa suosittelen niille, jotka ovat kiinnostuneet Suomen historiasta ja erityisesti Suomen sisällissodan aikana lasten kohtelusta sodan aikana ja sen jälkeisessä Suomessa.

Kirjan Kansikuva

Uudenkirkon Halilasta kotoisin olleesta Paavo Työppösestä pysäyttää. Hän voisi olla yhtä hyvin valkoisen kuin punaisenkin perheen lapsi. Kun ateljeekuvaa suurentaa, pojan takin rinnuksessa oleva merkki osoittautuu Helsingin yliopiston lyyramerkiksi. On mahdollista, että takki oli valokuvaamon rekvisiittaa.

Aiheeseen liittyvään kuvaan osuin Hs kirjoituksessa ”Syntyneet 1917”, jossa ”Punikin kakara” Helmi Hellman sanoo:

    ”Minulla on koko elämäni ollut trauma siitä, että olin punikin kakara. Olin koulukiusattu. Leima oli otsassa. Ja se oli siinä niin pitkään ennen kuin pystyin tuomaan lahjani esiin. Heitin voltin niskan takaa. Voitin piirimestaruuden pituushypyssä, korkeushypyssä ja juoksussa. Lauloin kuorossa.”

Tuulikki Pekkalaisen Haastattelu

Loppuun laitan linkin tutkija Tuulikki Pekkalaisen haastatteluun Yle Areena:ssa 07.05.2014. Kesto 10 min. Haastattelijana Yrjö Hjelt:

https://areena.yle.fi/1-2270118

viovio

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan kunta, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu