Inkerinmaa ennen inkeriläisiä

Inkerinmaa

Inkerinmaa sijoittuu maantieteellisesti alueelle, joka on Suomenlahden ja Laatokan järven välissä ja ulottuu Karjalan kannakselle.
Se kaartaa Suomenlahden etelärantaa yli 200 km pituisen vyöhykkeen Narva-joesta Latokaan eteläkärkeen. Alueen pinta-ala on noin 15’000 km:n.

Inkeriläiset

Kansanryhmä ”inkeriläiset” muodostui alueelle 1600-luvun alussa niistä suomenkielisistä savolaisista, äyrämöisistä ja karjalaista, joita Ruotsin suurvallan aikana houkuteltiin Suomen ja Venäjän rajan alueelle asumaan ja turvaamaan valtakunnan etuja.

Mutta itse Inkerinmaa on ollut olemassa jo kauan ennen sitä, kun sinne kerääntyivät suomenkieliset asukkaat.

Ingria / Inkerinmaa / Ingermanland

Ingrian nimellä Inkeri esiintyy kirjoitetuissa lähteissä 1100-luvulla, kun paavi Aleksanteri III:n virkakirjeessä eli bullassa mainitaan Karelia, Ingria ja Lappia. Myös Lätin Henrikki puhuu kronikassaan kaukana Narvan takana sijaitsevasta Ingrian maasta.

Venäläiset kronikat, Lätin Henrikki liiviläis-kronikassaan sekä piispojen käskykirjeet 1200-luvulta lähtien mainitsevat aina yhdessä ”Karelie, Ingrie, Lappie et Watlandie”, olipa kyseessä niiden hävitys, alistaminen, veronkanto, kastaminen tai hyökkäys yksin tai novgorodilaisten joukoissa.

Inkerinmaa sai ”Ingermanland”-nimensä ruotsalaiselta prinsessa Ingegerdiltä, joka meni naimisiin Novgorodin ruhtinas Jaroslav I Viisaan kanssa vuonna 1019. Eymundin saagassa kerrotaan, että Ingegerd sai Jaroslavilta myötäjäislahjaksi Laatokanlinnan ja siihen liittyvät maat. Siitä lähtien aluetta on kutsuttu nimellä Inkerinmaa eli Ingegerdin maat.

Inkeri, Ingria, Izhora, Ingermanland. Heimojen nimet näyttävät olevan ensimmäisiä varmoja aikakirjoihin merkittyjä tietoja.

Keitä olivat ne, jotka asuivat alueella ennen inkeriläisiä?

Olen lukenut ja kirjoittanutkin aika paljon inkeriläisistä, mutta varjoon ovat jääneet sen alueen alkuperäiset asukkaat ja ennen kaikkia vatjalaiset ja inkeroiset, vaikka näistä kansoista olin kuullut jo Neuvostoliitossa asuessani.

    Mitä tiedän heistä ja mitä voisin heistä kertoa? Siispä lähdin etsimään tietoa.

Lähinnä kalmistoihin liittyvä arkeologien hankkima tieto sijoittaa alueen muinaiset asuinpaikat ajanlaskumme alkupuolen vuosisadoille.

Vatja / Vatjalaiset

Vatja on Inkerin vanhin heimo. Ammoisista ajoista sen asuma-alueena on ollut Inkerin lounaisosa. Tarkempi heimon reviiri on jäänyt määrittelemättä arkeologisten muistomerkkien niukkuudesta ja niiden vähäisestä tutkimisesta johtuen.

Vatjalaisalue oli maantieteellisesti ja strategisesti tärkeä ja etupiirijaossa kaikkien haluama. Niinpä se 1400-luvun toiselle puoliskolle asti oli jatkuvan sodankäynnin kohteena. Vastakkain olivat novgorodilaiset, ruotsalaiset ja saksalaiset.

Vatjalaisten alkuperä

Tiedemiehet ovat vatjan alkuperästä vieläkin kahta mieltä. Yhdet pitävät vatjalaisia viron heimopuun oksana ja toisten mielestä vatjalaiset olisivat kyllä sukua Virossa asuneille heimoille, mutta olisivat syntyneet alueella asuneesta väestöstä.

Olkoon niin tai näin vatjalaisten tieteellinen tutkiminen alkoi noin 200 vuotta sitten. Suomalaisista oppineista jo Henrik Gabriel Porthan (1739 – 1804) pani merkille, että vatjalaiset kuuluvat tyypiltään itämerensuomalaisiin.

Ensimmäiset vatjalaisia esittelevät kansatieteelliset muistiinpanot liittyvät Porthanin aikalaisen, Pietarin Tiedeakatemian akateemikon, saksalaissyntyisen Johan Georgin nimeen. Häneltä ilmestyi 1776 – 77 ensimmäinen Venäjän kansoista kertovan tutkimus.

Tutkimusmatkailija Fjodor Tumanski julkaisi nykytutkijoiden mielestä ainutlaatuisen vatjalaisia luonnehtivan kansatieteellisen teoksen vuonna 1790.

Myös Narvan pastori Treufurt ja pastori Zeträus ovat julkaisseet havaintoja vatjalaisista suunnilleen samoihin aikoihin.

Pietarin Akatemian akateemikko Peter von Köppen julkaisi perustavaa laatua olevan ensimmäisen Venäjän Euroopan alueen kansatieteellisen kartan, jossa hän esitteli 29 kansallisuutta, suomensukuisista vatjalaiset, inkeroiset ja karjalaiset mukaan luettuina. Vatja kuului Novgorodin maihin yhtenä sen viidenneksenä eli petinana.

Vatjanmaalla ja Vatjan viidenneksellä tarkoitettiin 1500 luvulla paljolti Pietarin läänin länsiosaa. Novgorodin kihlakunnan petina-jako säilyi vuoteen 1773 asti.

Toisen maailmansodan aikana suurin osa vatjalaisista evakuoitiin yhdessä Inkerin muun suomensukuisen väestön kanssa Suomeen. Vatjalaisten ei onnistunut integroitua Suomeen yhtä hyvin kuin inkeriläisten, ja he kohtasivat uskontonsa vuoksi ryssävihaa. Sodan jälkeen Suomeen evakuoidut palautettiin Neuvostoliittoon, mutta ei omille kotiseuduille.

Väkiluku

Vielä

  • vuonna 1848 vatjalaisia oli 32 kylässä 5’148, mutta
  • vuoden 1926 väestölaskennassa enää 705 ja
  • 1942 noin 500 henkeä.

Koko Venäjällä vatjalaisiksi ilmoittautui vuonna 2010 yhteensä 64 henkilöä ja tämän lisäksi Virossa oli vuoden 2000 väestönlaskennan mukaan 9 vatjalaista.

Inkerikot

Inkerikkoja ei pidä sekoittaa inkeriläisiin eli inkerinsuomalaisiin, jotka ovat alueelle Ruotsin vallan aikaan siirrettyjen ja muuttaneiden savolaisten ja länsikarjalaisten kuten jääskeläisten, lappeelaisten ja äyräpääläisten jälkeläisiä.

Inkerikot tai inkeroiset (inkeroiseksi inkeroine, ižora tai ižoralaine) ovat Inkerin alkuperäistä itämerensuomalaista väestöä ja uskonnoltaan ortodoksista väestöä.

Isorilainen Talomerkit esiintyy Imatralla

Inkerikkojen heimon nimi sai alkunsa ilmeisesti Inkerejoesta / Izhora, vaikka tutkijat ovat olleet asiasta eri mieltä. Sana Izhera (Izhora), joka tavataan venäläisissä kronikoissa vuosista 1240 – 1241 lähtien, merkitsi heille sekä kansallisuutta että alueella virtaavaa jokea.

Inkeroisten maana (Inkerinä) pidettiin aluetta, joka ulottui Vatjan viidenneksestä itään. Kustaa Vaasan pojan, Ruotsin kuninkaan Juhana III:n kirjeissä lukee ”Ingermanland och Smolenske, Petij uthi Ryssland.”

Inkeroisten kielen uutiset:

Inkeroiset karjalaisten jälkeläisiä

Inkeroisten varhaisimmasta historiasta arvellaan, että varhaiskarjalaiset jakaantuivat 800 – 900-lukujen tietämillä nyky-karjalaisiksi ja inkerikoiksi. Ensimmäinen historiallinen maininta inkerikoista (venäjäksi ižory) on vuodelta 1228. Inkeriin – jonne vatjalaiset olivat tulleet jo virolaisten tutkijoiden mukaan 1000-luvulla – inkerikot saapuivat 1200-luvulla.

Vatjalaiset ja Inkerikot Inkerinmaalle eri suunnista

Tutkijoitten mukaan inkerikkojen saapumissuunnista tiedetään varmaksi vain se, että he tulivat eri suunnasta kuin vatjalaisiet. Inkerikot ovat käyttäneet historiansa varhaisina aikoina itsestään kansannimeä karjalaiset. Sen on katsottu puoltavan käsitystä inkeroisten siirtymisestä Inkerinmaalle Muinais-Karjalasta tai jostain Olhavan suupuolella sijainneesta karjalais-keskuksesta. Yleisesti inkeroisten uskotaankin saapuneen Inkerinmaalle idästä.

Vatjan kielen uutiset:

Väkiluku

Vuonna 1732 inkerikkoja laskettiin olevan Inkerinmaalla 14’500 henkilöä. Tilastojen mukaan vuonna 1917 Inkerissä asui 20’000 inkerikkoa. Vuonna 1926 Venäjän väestönlaskennassa inkerikoiksi ilmoittautui 26’100 henkilöä ja Virossa noin 1’000 henkilöä.

Viimeisen väestönlaskennan mukaan inkeroisia / izorilaisia (ижорцев) oli vain 276 henkilöä. Laskennassa ei otettu huomioon kaikkia, koska jotkut passeista kirjoitettiin venäjäksi. Tutkijoiden mukaan oikea asukasmäärä on noin tuhat ihmistä.

Toisen maailmansodan aikana inkeroisia evakuoitiin yhdessä vatjalaisten ja inkeriläisten kanssa Suomeen, mutta sodan jälkeen Neuvostoliitto vaati evakkojen luovuttamista takaisin ja inkerikot sijoitettiin Novgorodin, Kalininin ja Jaroslavlin alueille.

Maailmansota

Näin ollen, toinen maailman sota kosketti traagisesti myös Inkerinmaan alkuperäistä väkeä vatjalaisia ja inkeroisia, kuin meitä Inkerin suomalaisiakin. Sodan päättyessä kaikki palautettiin Neuvostoliittoon, mutta ei kotikonnuille vaan syvälle Venäjälle, sodan tuhoamille alueille kurjiin oloihin, joissa monet menehtyivät.

Täällä kertaa ja tämän verran tietoa tästä valitsemastani aiheesta.

Tuli haukka, nii hajotti

Vanha kansanruno kertoo Inkerin heimojen synnystä näin:


Kasvatti miun emmoin,
Kasvatti kanoja paljo,
Suuren joukon joutsenii;

Kanat aijalle asetti,
Joutsenet joelle saattoi,
Veräjälle vieretteli.

Tuli haukka, nii hajotti,
Tuli korppi, nii kokkois.
Sirotellen siipilintu;

Yhen Suomeen siroitti,
Toisen kantoi Karjalaan.

Siit sikisi Untamoi,
Mikä Suomessa sikisi,

Siit vasta Kalervoi kasvoi,
Mikä kasvoi Karjalassa.

Untamoi teki tokkeen,
Kalervoi kalat kokkois.

viovio

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan kunta, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu