Carelia – Kymmentä vaille sata!

”Kymmentä vaille sata: Lajissaan ainoa” kirjoittaa Karjalan Sanomat. Pääkirjoitus helmikuu 27, 2018 Mikko Nesvitski. Lehti kirjoittaa:

Itämerensuomalaisuus korostuu Karjalan tasavallassa perinteisesti helmikuussa laajasti vietettävien äidinkielen päivän ja Kalevalan päivän vuoksi. Tänä vuonna lisää väriä antaa kulttuurilehti Carelian 90-vuotisjuhla 2. maaliskuuta.

Carelia on ainutlaatuinen ja arvokas ilmiö Venäjällä maanlaajuisesti. Ei yksistään sen takia, että se on maassa ainut niin sanottu ”paksu lehti” suomen kielellä. Nykyisin se on lisäksi ainut lehti, joka vuodessa poikii myös kaksi albumia karjalan ja vepsän kielellä.

Carelia-Lehden historiaa

Karjalan suomalainen kirjallisuuslehti on ilmestynyt useilla eri nimillä. Se sai alkunsa kun maaliskuussa 1928 Petroskoissa ilmestyi suomen kielellä Puna-Kantele -nimisen kirjallisuuslehden ensimmäinen numero.

Sittemmin lehden ilmestyminen jatkui Punalippu -nimisenä pitkään sodan jälkeen. Punalipun toimitus palkittiin Ystävyyden kunniamerkillä vuonna 1978.

Vuonna 1990 lehden nimi muutettiin Careliaksi.

Carelia-lehden merkitys

Jos luo silmäyksen Karjalan tasavallan lähes sataan vuoteen, ymmärtää kuinka paljon Carelia on merkinnyt tasavallan kulttuurihistoriassa ja kansallisen kirjallisuuden kehityksessä, muun muassa niin suomen kielen kuin välillisesti myös karjalan kielen säilyttämiselle.

Enemmänkin, karjalaisuuden nousu ja karjalan kielen kehitys olisi lähtenyt 1990-luvulla paljon vaivalloisemmin liikkeelle, jos neuvostoaikana meillä ei olisi ollut Carelian edeltäjää Punalippua. Kaikki kirjailijat, joita pidämme nyt Karjalan kansallisen kirjallisuuden perustajina ja tukipylväinä, saivat teoksiaan julkisuuteen juuri Punalipussa.

Kansallisen itsetunnon herättäjä

Punalippu-lehden merkitys kansallisen itsetunnon herättäjänä korostui entisestään, kun perestroikan aikana toimittajat saivat mahdollisuuden kirjoittaa aiheista, jotka ennen olivat tabu. Vuonna 1987 Punalippu julkaisi Inkerin teemanumeron, joka lehden pääkirjoituksen mukaan ”kertonee inkeriläisistä enemmän kuin viimeksi kuluneet vuosikymmenet ovat tietoutta heistä jakaneet”. Numero oli aikamoinen pommi, ja sen jälkeen inkeriläisten asioista alettiin puhua avoimesti, kirjoittaa Carelia-lehti.

Muistan hyvin, kun Punalippu -lehden Inkerin teemanumero ilmestyi. Lehden ilmestyminen silloin oli tosi ”pommi”, mutta sen räjähdys antoi Inkerin kansalle toivoa siihen, että vihdoinkin elämä muuttuu paremmaksi. Nyt valtion omistama lehti kertoi ensimmäisen kerran avoimesti, mitä Inkerin kansalle oikein oli neuvostovallan aikana tapahtunut! Tieto oli erittäin tärkeä meille Inkerin suomalaisille. Vasta nyt kansan kärsimyshistoriasta virallisesti ja avoimesti kerrottiin.

Nopeasti se Punalipun Inkerin teemanumero levisi meidän inkeriläisten keskuudessa. Olen itse ollut sen voimakkaan kansallisen nousun silminnäkijänä ja todistajana. Nyt oli vaikenemisen ja pelon muuri murtunut! Inkerin kansa oli löytänyt toivon tulevaisuuteen ja kansalliseen heräämiseen!

Lauloimme innokkaasti ”Nouse Inkeri”, pidimme kokouksia, pohdimme tulevaisuutta. Mutta miten sitten kävi, se on jo eri juttu!

Henkilökohtaisesti ajattelen niin, että Neuvostoliitossa ei haluttu sitä, että perestroikan vaikutuksesta alkaisi Inkerin kansan voimakas nousu.

Carelia-lehden Juhlat

Carelia-lehden 90-vuotisjuhlien suuri ilta järjestetään 2. maaliskuuta 2018 Karjalan tasavallan kansalliskirjastossa. Illan ohjelmassa esiintyy kansanmusiikkiyhtye ”Toyve” ja paikalle on järjestetty pieni näyttely, jossa kerrotaan ”Carelia”-lehdestä.

Yritämme saada vieraat onnelliseksi ja mielenkiintoiseksi illalla! sanoo Carelia-lehden päätoimittaja Armas Mashin.

Onnittelen lehteä

Arvoisa lukijani. Jos satut huomenna liikkumaan Petroskoissa päin, käyhän viemässä onnitteluni ”kymmentä vaille sata” täyttävälle Carelia -lehdelle.

Sen kun Petroskoihin!
Vielä ehtii juhliin!
No, jos ei?
–
Niinpä onnitelkaamme lehteä
tämän blogin välityksellä.

Niin. Ja vielä päivänsankarin nettiosoite tästä linkistä!