Mannerheimin Sodat

Mannerheimin Sodat

Olen kirjoittanut blogin Vapavuoroon ”Mannerheim ja Pietari” Arvo Tuomisen kirjan pohjalta ”Sankarikaupunki Pietari”. Siinä blogissa kerron Mannerheimin nuoruusvuosista Pietarissa.

Mutta tässä samaisessa Tuomisen kirjassa, sen osassa ”Mannerheim ja Pietari” löytyy myös tiiviisti kirjoitettu osa ”Mannerheimin sodat.”

Miten muutenkaan voisi olla? Jos kirjoitetaan Mannerheimista, niin vääjäämättömästi tulevat esille sodat. Niin kenraalimajurin Mannerheimin sodat Venäjällä… kuin valkokenraalin marsalkka Mannerheimin sodat Suomessa…!

Sota aiheisia blogeja olen muutama kirjoittanut ja tutustunut Mannerheimin toimintaan sodissa, niin Venäjällä kuin myös Suomen puolella. Joten kiinnosti tämä osa myös Tuomisen kirjassakin.

Tuomisen Tiivistelmä Mannerheimin Sodista

Tuomisen kirjassa Mannerheimin kaikki sodat mahtuvat 14 kirjan sivuun (sivut 54 — 68)! Se on tiukkaan pakattu tiivistelmä, mutta mielestäni Tuominen hienosti syvällä asiantuntemuksella tuo esille Mannerheimin käymät sodat ja erityisesti marsalkka Mannerheimin johtamat sodat, joita Suomi kävi.

Hän porautuu tapahtumien ytimeen ja jopa ennustaa miten olisi ollut?, jos esimerkiksi Suomen armeijan johtaja olisi toiminut toisin eikä niin kuin toimi? Siinä paikassa Tuomisella on hienoa spekulointia sotatapahtumien kulussa…

Venäjällä

Mannerheimin sodista Tuomisen kirjaan mahtuvat maininnat Mannerheimin osallistumisesta Venäjän kannalta onnettomaan Japanin sotaan.

Aasiaan tutkimusmatkaksi naamioidulle vakoiluretkelle, josta palkkiona siitä reissusta Mannerheimille ura urkeni kenraalimajuriksi. Myös komennuskeikka Puolaan, jossa Mannerheim sai ensi töikseen tehtäväkseen johtaa ratsuväkeä paraatissa, joka pidettiin Venäjän Poltavassa saavuttaman voiton 2OO-vuotisjuhlan kunniaksi.

Sitten tuli ensimmäinen maailmansota, jossa Mannerheim menestyi sotanäyttämöllä saavuttaen mm. Pyhän Yrjön ristin, mutta saavutukset menivät hukkaan, kun kotirintama petti ja Venäjällä syttyi vallankumous. Mannerheimin oli jätettävä Pietarin, mutta jätti kaupungin revanssi mielessään.

Muistelmissaan Mannerheim kuvasi lähtöään Pietarista
vuonna 1917:

      ”Kolmikymmenvuotinen palveluni keisarillisessa armeijassa oli päättynyt. … Olin päässyt suurempiin oloihin, jotka olivat tarjonneet väljempiä näköaloja kuin mihin minulla 1800-luvun viimeisillä vuosikymmenillä olisi ollut mahdollisuutta Suomessa.”

Suomen Sodat

Otsikolla ”Maailmanhistorian avaimet käsissä” Tuominen tulkitsee tapahtumia vuonna 1919, jolloin Suomi olisi voinut vaikuttaa maailmanhistoriaan ja perustelee sitä tositapahtumilla Venäjällä.

Talvi 1919 oli Venäjällä bolsevikkien kannalta kriittinen, kun valkokenraali Nikolai Judenits pääsi Viron puolelta etenemään aina Pietarin esikaupunkeihin saakka, mutta joutui perääntymään. Vladimir Lenin totesi:

      ”On aivan varmaa, että pienikin apu suomalaisilta olisi ratkaissut Pietarin kohtalon.”

Mannerheim halusi palata maahan bolsevismin kukistajana ja Venäjän pelastajana, mutta ei saanut Suomesta riittävästi tukea projektilleen.

      Mikä olisi ollut Neuvostoliiton kohtalo, jos Suomi olisi hyökännyt Pietariin, on suuri jossittelun aihe. Olisiko kommunistihallinto kaatunut ja maailmanpolitiikan suunta muuttunut? Entä miten olisi käynyt juuri saavutetun Suomen itsenäisyyden, pohdiskelee Arvo Tuominen kirjassaan.

Talvisota

Toki Suomi olisi voinut välttää talvisodan suostumalla alueluovutuksiin, mutta siihen ei ollut halua. Neuvostoliitto hyökkäsi 30.11. ja talvisota alkoi. Aluevaihdokset muuttuivat sodan seurauksena alueluovutuksiksi. Olisiko tässäkin voinut käydä toisin?

Vaikka talvisota olisikin ollut vältettävissä, toista maailmansotaa Suomi ei kenties olisi pystynyt ohittamaan, sillä, kun Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon, se olisi kulkenut väkisinkin Suomen halki. Tuolloin maa olisi varmasti mennyt sisäisesti hajalle, kun osa olisi lähtenyt Saksan riveihin ja osa ei. Näin taistelurintama olisi jyrännyt Suomen ylitse.

Oliko Jatkosota Kuitenkin Välttämättömyys?

Tuomisen mukaan jatkosotaan lähteminen ei tosin ollut mikään välttämättömyys, vaan vallanpitäjien opportunismia, ajateltiin Suur-Suomen toteutuvan Saksan siivellä. Eli jatkosota puolestaan nähtiin hyvityssotana, johon samaan piikkiin voidaan toteuttaa Suur-Suomi.

Mannerheim kirjoitti sisarelleen jo toukokuussa 1941:

      ”Sinä ymmärrät, mikä onni minulle tulee olemaan, kun Neuvostoliitto tullaan murskaamaan.”

Kun Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon alkoi 22.6.1941 ja Suomi yhtyi siihen 26.6., Heinäkuun 10. päivänä Mannerheim antoi miekantuppipäiväkäskyn. Siinä hän lupasi, ettei ”pane miekkaansa tuppeen ennen kuin Suomi ja Itä-Karjala olisivat vapaat”.

Mannerheimin kohdalla kyseessä oli kuitenkin myös henkilökohtainen revanssi, sillä bolsevikit olivat pilanneet hänen hauskanpitonsa Pietarissa.

Mahtuu Vielä Paljon

Noihin Tuomisen neljääntoista sivuun Mannerheimin sodista mahtuu vielä aika paljon.

  • Esimerkiksi miten Suomesta päin oli suunniteltu Leningradin kohtaloa, koska syksyllä 1941 kuviteltiin todellakin hetken aikaa Leningradin kaatumisen olevan vain ajan kysymys, ja siksi L. K. Paasikivi kirjoitti jo radiopuheenkin sen varalle.
  • Mannerheimin linjasta, että oliko se todella niin vahva, ettei neuvostoliittolaiset joukot päässeet sen läpi vai oliko se pelkästään myytti?
  • Niin kuin myös myytti Suomen tarkka-ampujista ”kukushkoista”

ja paljon muuta mielenkiintoista sotatapahtumista löytyy Tuomisen kirjan osasta ”Mannerheim ja Pietari”, joten jätän lukijoillekin jotain luettavaksi.

      Kyllähän 70 vuotta neuvostovaltaa panee väkisinkin miettimään, mikä olisi ollut viime vuosisadan saldo, jos Suomi olisi toiminut toisin.

      Arvo Tuominen

Oliko Mannerheim Taitava Takinkääntäjä?

Miten ihmeessä C.G. Mannerheim pystyi kääntämään takkinsa niin nopeasti Venäjää vastaan, jota hän isänmaallisesti puolusti. Hän palveli keisarillisena sotilaana yli kolme vuosikymmentä edeten junkkerista kenraaliluutnantiksi. Pietarissa, jota hän suorastaan rakasti ja ui siellä kuin kala vedessä, jossa häntä ympyröi venäläinen kulttuuri ja tavat. Ei se varmaan hetkessä unohtunut.

      Tuominen kirjassaan sanoo näin: ”Entisenä häviäjänä voittajan puolella oli dilemma, jonka Mannerheim koki myöhemmissäkin vaiheissa. Identiteettikriisi on varmaankin lievä ilmaus. Joustavalle kosmopoliitille takinkääntö sujui kuitenkin paremmin kuin jollekin juntille”. Niin se varmaan oli!

Suosittelen kirjaa niille, joita Mannerheim kiinnostaa muutenkin, mutta tämä ”Mannerheimin sodat” osa kirjasta ” Mannerheim ja Pietari” virkistää tietoa erityisesti Mannerheimin sotilaallisesta toiminnasta.

Hyviä lukuhetkiä Marsalkka Mannerheimin seurassa!

viovio

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan kunta, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu