Elämäni Koulut. Osa 4. Seiska-Luokka.

Edellinen kertomus päättyi siihen, että kävin seitsemättä luokkaa Orehovnan koulussa. Nyt hieman lisää niistä koulu­matkoista ja elämästä Igomelissa! Vuosi on 1950 – 1951.

Suku taas koossa

Kun Äitini ja hänen mukana olleet sisarensa olivat palanneet metsätöistä Igomel’iin, oli suku taas koossa ja yhdessä isoisäni Simo Heistosen (1880 – 1963) ympärillä. Ainakin melkein. Joukosta puuttui vain Anni Heistonen (oheinen kuva otettu ennen sotaa), joka oli joutunut piiritetystä Leningradista Jakutiaan Jäämeren rannikolle, mutta emme vielä tuolloin tienneet hänen kohtalostaan mitään. Vanhin veljistä Eino Heistonen oli jäänyt Udmurtiaan, jossa hän asui perheensä kanssa, mutta oheisessa kuvassa, hän oli käymässä Igomelissa.

Ivanov Afanasij Ivanovits

Eivät ne seitsemän kilometrin koulu­reissut Igomelistä Orehovnan kouluun edes-takaisin olleet mitään sellaista leikki-juoksua kouluun. Se oli aikamonen urakka, mutta olimme lapsia ja joskus oli hauskaakin. Kuka lienee järjestänyt niin, että joka aamu kouluun lähtijät kerääntyivät Igomelin ala­koulun kohdalla? Taisi olla ala­koulun opettajan Ivanov Afanasij Ivanovits’in järjestämää? Haluan mainita hänet erikseen. Muistan hänet hyvin! Hän oli ollut ensimmäinen opettaja Igomelin koulun perustamisesta alkaen ja oli samassa koulussa opettajana aina kuolemaansa asti. Hänen toivomuksensa oli tulla haudatuksi koulun tontilla olevalle pienelle kummulle, että ikuisesti kuulisi lasten äänet. Niin sitten tapahtuikin.

Nyt netistä löysin tiedon että, kun Igomelin koulu suljettiin, niin rakennus luovutettiin Pihkovan hiippa­kunnalle. Nykyisin talossa on Aleksanteri Svirski’n temppeli, jossa isä Alexander (Timofejev) toimii apottina.

Matkat Orehovnan kouluun

Kun kaikki Igomelin 7-luokkalaiset olivat koossa, niin matka alkoi. Takaisin tultiin myös yhdessä ja erityisesti syksyllä ja talvella koska alueella liikkui susia. Meidän piti kävellä kahden kylän läpi ensin Komarovo’n ja sitten Potshap’in (Почап). Nousu tälle Potshap kylälle oli mäkinen ja alhaalla notkossa solisi kaunis kirkas­vesinen puro, jonka yli oli rakennettu pieni puinen silta! Se oli meidän koulu­matkamme säännöllinen lepopaikka! Siinä jopa syötiin jo koulu­eväitä ja vettä joimme purosta. Sitten piti lähteä kiipeämään sitä aika pitkää loivaa mäkeä ylös Potshap’in kylälle.

Syksyllä ja keväällä matkat olivat helpompia, mutta talvella aika rankkoja. Muistan sen, kun alku­talvesta puro oli jäätynyt ja sen päällä pystyi liukumaan turvallisesti kengät jalassa. Ja vieläpä vatsallamme jään päällä maaten katselimme puron pohjaa. Yhden kerran innostuimme niin kovasti, että unohdimme ajan kulun kokonaan ja koko Igomelin porukka myöhästyi silloin koulusta! Se oli minulle paha paikka, koska taisin itse ehdottaa sitä liukumista jään päällä ja joku kertoikin opettajalle, että myöhästyminen oli minun syytä!

Koulu ja talkootyöt

Koulu­aikana piti osallistua myös yhteis­kunnan asioihin ”talkoo­työläisenä”. Ainakin muistan hyvin, että syksyllä keräsimme tähkiä ja kävimme nyhtämässä pellavaa.

Jokainen Orehovnan kouluun tullut uusi oppilas, niin kuin minäkin, istutti oman nimikko-koivun kylän pellolle. Noin 20 Koivun tainta joka vuosi. Koivuun laitettiin nimilappu ja siitä piti pitää huolta sen oppi­vuoden aikana. Siihen olikin sitten kasvanut oikein koivu­puisto. Siellä se minunkin koivuni ehkä vielä kasvaa!

Lopputentit

Neljänneltä luokalta alkaen jokainen luku­vuosi päättyi loppu­tentteihin. Jokaisesta pää­aineesta oli suullinen kuulustelu. Tentti­kysymykset annettiin meille oppilaille etu­käteen. Niitä oli aika paljon. Niihin saimme etukäteen valmistautua vastaamaan.

Itse tentti tapahtui siten, että tentti­saliin otettiin aluksi neljä oppilasta sisään. Pöydällä oli nurin­päin yhtä monta lappua kuin tenttiviä oppilaitakin. Jokaisessa lapussa oli pari kolme tentti­kysymystä. Lapuista piti valita yksi tietämättä sitä, mitkä kysymykset tuossa lapussa on. Etu­käteen ei mitenkään voinut tietää mihin joutuu vastaamaan! Lapun numero ilmoitettiin opettajille ja he kirjasivat sen ylös. Sitten sai mennä vapaaseen pöytään ja valmistautua vastaamaan. Omalla vuorolla astuttiin opettajien eteen ja suullisesti vastattiin lapussa oleviin kysymyksiin. Lopuksi poistuttiin salista ja samalla seuraava oppilas tuli sisään valmistautumaan omaan vuoroonsa.

Kaikilla oli tietenkin hihassa tai taskussa lunttilappuja, mutta itse muistaakseni, en kertaakaan uskaltanut sitä kaivaa esille.

Tentit kestivät useita päiviä. Niitä jännitettiin kovasti. Ja taikojakin tehtiin. Ainakin me tytöt etsimme ulkona kukkivista syreeni­pensaista sellaista kukkaa, jossa olisi viisi terälehteä. Normaalistihan terälehtiä on neljä. Jos viisi­lehtisen löysi, se kukka syötiin jotta onni seuraisi kokeessa ja sitten saisi arvosanaksi vitosen. Vitonen oli korkein arvosana.

Tenttien jälkeen oppilaille annettiin päästötodistus ja oppilas siirrettiin seuraavalle luokalle. Kouluvuosi päättyi siihen.

Orehovnan koulun johtaja ehdotti seiska-luokkalaisten vanhemmille, että pitkän matkan takaa tulleet oppilaat voivat jäädä koulun asuntolaan tenttien ajaksi. Niinpä tehtiinkin!

Läpäisin seiska­luokan tentin kiitettävästi ja pääsin kahdeksannelle luokalle!

Linkkejä Ja Kuvaselityksiä

  • Heistosen sisarukset

    • Kuvassa Äitini Hilma ja hänen kolme sisarustaan
    • Kuva otettu Igomel’in sahan työväen asuntoparakin edessä
    • Vuosi on noin 1952
    • Lempi Heistonen, Hilma Heistonen, Lyyti Heistonen ja vanhin Aune-Amalia Heistonen
  • Heistosen viides sisar

    • Anni Heistonen
    • Kuva otettu ennen sotaa
    • Anni vietiin piiritetystä Leningradista Jäämeren rannikolle
  • Isoisäni Simo Heistonen ja Äitini Hilma Maria Heistonen

    • Kuva otettu Igomel’in sahan työväen asuntoparakin edessä
    • Vuosi on noin 1952
    • Hilma Heistonen
    • Simo Heistonen
  • Heistosen veljekset

    • Eino, Arvi, Viljam ja Sulo Heistonen
    • Alarivissä oikealla Arvin vaimo Soja ja heidän lapsensa
    • Alarivissä keskellä Viljamin vaimo Niina ja heidän lapsensa
    • Alarivissä vasemmalla koulukaverini Lilja Volkova ja hänen pikkuveli
  • Orehovnan koulun seitsemäs luokka

    • 1950 – 1951
    • Viola kuvassa takarivissä oikealla ylhäällä

Tarina jatkuu …

viovio

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan kunta, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu