Elämäni Koulut. Osa 9. Matka Työhön Arkangeliin.

Haikea Lähtö

Inkeri-kuoro Mooses Putro Minä Tyttö (yksinäinen)

Haikeus valtasi mieleni, kun lähdin matkalle Arkangeliin. Muut tytöt eivät tällä kertaa olleet mukana. Kuusi kertaa me neljä inkeriläistyttöä olimme matkanneet junalla tämän välin, 1’500 kilometriä, ja nyt minä, ”Minä Tyttö Yksinäinen”, matkalla sinne ilman heitä. Mutta elämä kutsui, raiteet veivät pohjoiseen ja juna vaan jyskytti aina eteenpäin. Hytissä vaihtuivat matkustajat ja vaunun ikkunan takana syksyiset maisemat. Tuntematon tulevaisuus oli edessä!

Kappale Poistun Kaukaisimmalla Asemalla kertoo matkustajasta, joka päätti poistua junasta viimeisellä, kaukaisimmalla pysäkillä, jossa heinäkin on kasvanut vyötäröön asti ja ilmassa tuoksu mehiläishunaja ja vettä saa juoda vanhasta kurkikaivosta ja vain muistella lapsuutta ilman mitään huolia!

Mutta minulla kyllä oli huolia, kun lähdin kohti tuntematonta huomista.

Matkareitti

Matkareitti ja junan vaihtopaikat asemalta toiselle ja junasta toiseen, lippukassat, ja odotussalit… Ajatuksissa mukana kulkivat vielä kolme vuotta yhdessä matkustaneet Irja ja kaksi Olgaa, mutta nyt piti pärjätä yksin. Olinhan tietenkin jo varttuneempikin. Täyttänyt jo 19 vuotta. Nyt piti vain astella rohkeasti tuntemattomaan tulevaisuuteen. Arkangelissa eivät odottaneetkaan enää tuttujen talojen nurkat, eivät kaverit, ei ammattiopisto!

Matkan aikana mietin opiskelua teknikumissa (техникум). Sieltä sain kyllä paljon eväitä pian alkavalle työuralleni. Olin valmis astumaan kaupan tiskin taakse, myymään tarvikkeita, punnitsemaan oikein ja käärimään kaunisti tavarat tai pitämään tarkkaa kirjanpitoa ja tarkastamaan tavaran laadun ja hinnoittelun, että kaikki menisi standardin mukaan…

Jännitti kovasti! Ainoa asia, joka ”pelotti” myyjän roolissa oli kankaan mittaaminen metrin pituisella mittakepillä. Se oli opiskelun aikana ja työharjoittelussa ollut minulle hankalin paikka. Olinhan aika pienikokoinen. Työharjoittelussa olimme Irja J.:n kanssa Strugi Krasnyje paikassa Pihkovan alueella. Siellä kaikki meni hyvin, saimme korkeat arvopisteet. Työtämme arvostettiin!

Perillä Arkangelissa

Näissä mietteissä matkustin ja pianpa, parin vuorokauden kuluttua, juna pysähtyikin jo kaukaiselle pääteasemalle. Nousin tutulle Arkangelin asemalle ja matkasta oli enää jäljellä Severnaja Dvina -joen ylittäminen lautalla. Arkangel sijaitsee eri puolella jokea kuin asema. Joen ylittäminenkin oli jo tuttua. Aseman vieressä odottivat proomun malliset alukset, jotka kyydittivät matkustajia kaupungin ja aseman välillä.

Siltaa silloin ei oltu vielä rakennettu mutta insinöörit olivat jo kaupungissa suunnittelemassa sitä. 3 kilometrin pituinen silta oli valmistuva vasta vuosien päästä.

Lopulta astuin kaupunkiin. Pysähdyin hetkeksi. Katselin kaunista merimaisemaa. Kuuntelin laineiden liplattelua. Kaupunki oli jotenkin muuttunut…

На дальней станции сойду
Poistun Kaukaisimmalla Asemalla

Tarina jatkuu …

Linkkejä Ja Kuvaselityksiä

viovio

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan kunta, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu