Elämäni Koulut. Osa 20. Hirsitalo Ja Väärä Koivu.

Edellisessä blogissa mainitsin, että en enää menisi lomalle Pihkovan alueelle Igomeliin. Äitini ja hänen siskonsa Lyyti ja Malja sekä nyt jo aikuistunut ja metsätöissä käyvä veljeni Tolja olivat säästäneet rahaa muuttoa varten ja valitsivat kohteeksi Leningradin alueella, Volosovan piirissä sijaitsevan Budino’n kylän.

Budino-kylä

Budino-kylä on se paikka, jonne meidät määrättiin yli kymmenen vuotta aiemmin vuonna 1945, kun härkävaunuissa olimme palanneet Udmurtiasta kotiseudulle Oinaalaan. (Menkää takaisin sinne mistä tulittekin.)

      Evakosta tultua, Me, toivoa täynnä ja iloisina pyrimme silloin takaisiin Oinaalan kylään, Omaan Kotiin, mutta siellä ei ollut säilynyt yhtäkään taloa ja viranomaiset eivät antaneet edes poistaa matkatavaroita junasta, kun jo kyydittivät meidät Volosovan asemalle ja sieltä Sumino-sovhosiin hevoskyydillä.

      Budinon-kylä oli se paikka, johon asetuimme, ainakin me Heistoset ja Oinaalan naapurit Tirraset.

Siinä kylässä oli nyt paljon niiltä sodan jälkeisiltä ajoilta (1946 – 1947) ennestään tuttuja suomalaisia perheitä ja nuorin enoni Sulo yhdessä Hilma vaimonsa ja kahden pikkupojan kanssa olivat hekin jo muuttaneet sinne. Melkein kaikki kylän asukkaat olivat suomalaisia.

      Tuttuja sukunimiä olivat Kankaiset, Virolaiset, Olkkoset, Kostiaiset ja Maliset.

Joten tällä kertaa lähdin minä Arkangelista kesälomalle Budino’on. Junamatka lyheni noin pari sataa kilometriä, koska nyt Arkangelin matka päättyi jo Leningradin asemalla. Igomelin aikakausi oli päättynyt ja jäänyt taakse. Nyt pääsin omaisten luo Leningradista suoraan linja-autolla. Pysäkki oli Budinon-kylä, vähän ennen Volosovo’a.

Hirsitalo Ja Väärä Koivu

Muuttaessaan Igomelistä Budinoon äitini, tädit ja veljeni Tolja majoittuivat ensin vanhaan tyhjään taloon, mutta pian veljeni oli ostanut kylän asukkaalta, iäkkäältä Nastja-tädiltä hänen vanhasta hirsitalostaan toisen, isomman, puolen kohtuullisella hinnalla. Lisäksi veljeni lupasi auttaa Nastja-tätiä. Ja niin hän tekikin! Nastja-täti testamenttasi sittemmin sen omankin puolensa talosta veljelleni. Tähän talon minä nyt tulin lomalle.

Kiva hirsitalo! Aivan talon vieressä oli lahoamaisillaan oleva kallistunut ja vääntynyt koivu. Väärä koivu. Sen juurella oli kiva istua lämpimänä kesäpäivänä nurmikolla. Ikkunoitten alla oli lisäksi pitkä penkki, jolla sai myös lepuuttaa jalkoja. Koivu oli paikallaan monta vuotta kunnes se sahattiin pois. Talon takana oli perunapelto, ihan mukavan kokoinen sekin.

Talon lattian alla oli kellari, jonne sai laittaa perunat ja muut vihannekset talveksi ja talon sisäpuolella lattiassa oli luukku, josta pääsi hakemaan sitten tarvittavaa tavaraa. Kellariin oli siis kaksi luukkua. Perunat ja vihannekset sai laittaa kellariin ulkokautta. Talon seinässä aivan peruskivien vieressä oli aukko, jonka kautta liu’uttamalla laudoista tehtyä ”ränniä” pitkin syksyllä säilöttiin kellariin perunat ja muut juurekset. Aukko tietenkin talveksi suljettiin tiiviisti. Porkkanat laitettiin kokonaan hiekkakerroksen alle ja ne säilyivät siellä mehukkaina kevääseen asti.

Nyt koti oli oma ja siitä iloitsivat niin äitini, tädit ja veljeni kuin minäkin. Sukulaiset vierailivat meillä usein, varsinkin kesällä.

Tarina jatkuu …

Hakemisto

Hakemisto Elämäni Koulut -sarjan kirjoituksiin löytyy tästä linkistä.

Kuvien Selityksiä

Video

Hirsitalo ja Väärä koivu.

viovio

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan kunta, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu