Oikeutta vaikeavammaisille väliinputoajille!

Näin vielä ennen vaaleja haluan tuoda esille Christina af Hällströmin, vaikeavammaisen henkilön äidin, omakohtaisia kokemuksia siitä, miten järjestelmä kohtelee vammaisia henkilöitä.

    Sateenkaaren tällä puolen.
    Oikeutta vaikeavammaisille väliinputoajille!
    – Christina af Hällström
    – Atrain & Nord, 2018. 157 sivua.

Kuka on Christina af Hällström?

Hän kertoo itsestään seuraavaa:

      Olen suorittanut sairaanhoitajan, erikoissairaanhoitajan ja sairaanhoidon opettajan tutkinnot…

      Psykiatrisena sairaanhoitajana olen työskennellyt monessa eri mielenterveysyksikössä ja sairaanhoidon lehtorina Helsingin IV terveydenhuolto-oppilaitoksessa ja Helsingin sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksessa.

Eli voimme todeta, että kirjoittajalla on paljon tietoa ja taitoa erikoissairaanhoitajana ja ammatillinen pätevyys arvioida yhteiskuntamme sosiaali- ja terveydenhuollon tilaa 2010-luvulla!

Mistä Kirja Kertoo?

Christina kirjoittaa kokemuksistaan ja taistelustaan vaikeasti cp-vammaisen poikansa Kimin elämän ja asumispalveluiden puolesta.

Lainaus kirjan takakannesta:

    Christina af Hällströmin pamfletti Sateenkaaren tällä puolen on riipaiseva kertomus vaikeavammaisuuden traumoista ja stigmoista, siitä, miten vaikeavammainen ihminen ei useinkaan saa, arjen uuvuttavuudesta ja rosoisuudesta johtuen, käytännössä nauttia jokaiselle kuuluvista perus- oikeuksista.

    Tunnelukot murtava ja tajunnan räjäyttävä teos on koskettava kertomus äidin määrätietoisesta kamppailusta erittäin vaikeasti vammautuneen poikansa täysimääräisten ihmisoikeuksien toteuttamiseksi.

    Sateenkaaren tällä puolen on vaikeavammaisen nuoren miehen äidin ja terveydenhoidon ammattilaisen viiltävä dokumentti, epikriisi ja hätähuuto yhteiskuntamme sosiaali- ja terveydenhuollon tilasta 2010-luvulla.

Mistä Kaikki Alkoi?

Kirja kertoo vaikeavammaisen Kim af Hällströmin elämästä sen jälkeen, kun hän oli täyttänyt 18-vuotta ja käynyt Ruskeasuon erityiskoulun kymppiluokan. Kim oli vuosien varrella osallistunut lukuisiin asumisvalmennuskursseihin, joilla asukkaat asuivat samassa kerroksessa ja söivät yhteisessä tupakeittiössä.

Kim tykkäsi yhteisöasumisesta ja halusi lapsuuden kodista muuttaa samantapaiseen asumisyksikköön. Christina alkoi selvittää, mistä voisi löytyä tällainen kodinomainen yksikkö, jossa asuisi muitakin vammaisia. Yhteinen ruokailu ja yhteisöllisyys olivat tärkeitä reunaehtoja.

Raju Itsenäistyminen

Vähitellen kävi kuitenkin ilmi, että vammaisjärjestöjen päättäjien mielestä kaikkien, myös Kimin, tuli asua yksin omassa asunnossaan henkilökohtaisen avustajan turvin. Ihan helppoa tällainen äkillinen ja raju itsenäistyminen ei ole TÄYSIN LIIKUNTAKYVYTTÖMÄLLE nuorelle ihmiselle, jolla lisäksi on VAIKEA ASTMA ja PUHEVAMMA. Hän ei selvinnyt päivittäisistä toiminnoista kouluttamattoman henkilökohtaisen avustajan turvin.

Kerran, Kim kertoi, että oli syönyt sinä päivänä ainoastaan kaksi kalapuikkoa, koska avustajatyttö laihdutti eikä ehdottanut perunoita.

      Lopulta poikamme painoi enää 36 kiloa, koska hän ei osannut hoitaa ruoanlaittoa.

Itsenäiseen elämään kuului tosiaan se, että vanhemmista piti päästä irti, vaikka Kim itse oli toivonut päivittäisiä tapaamisia. Omaiset eivät saaneet puuttua mihinkään, vaikka vanhemmat ovat luonnollinen osa vammaisen elämää.

Hämmentävältä tuntui, että valmennus tapahtui yhteisöllisesti mutta asuminen lopulta oli täysin ”itsenäistä” ilman yhteisöä. Nuorelle tuli helposti huijatuksi tulemisen maku..Näillä mentiin… Kirjoittajan mukaan Kimin tahtoa eivät vammaisjärjestöt eivätkä myöskään kunnan vammaispalvelut hyväksyneet.

Äidin taistelu

TAISTELU vei äidiltä ja pojalta lähes 20 vuotta elämästä! Christina kirjoittaa hyvin suoraan hankalista työntekijöistä ja virkamiehistä. Nimiä ei mainita, mutta alaa tunteva voi päätellä kenestä milloinkin on kyse. Hyvistä tapaamistaan lääkäreistä työntekijöistä ja virkamiehistä Christina kirjoittaa nimellä.

Taistelussa yrittää hoitaa vaikeavammaisen poikansa asioita, Christinalle tulee vastaan niin viranomaisten byrokratian viidakko kuin leimaaminen ”hankalaksi ja hysteerisiksi omaiseksi”. Vaikka hän oli työskennellyt sairaanhoidon lehtorina ja erikoissairaanhoitajana, silti hän ei välttynyt siltä leimaamiselta!

Christina kertoo omaisten syyllistämisestä, torjumisesta ja poissulkemisesta. Hän joutui kestämään nöyryyttämistä, hänelle huudetaan ja heitetään jopa asiapapereita kasvoille!

Raskasta tekstiä, mutta kirjoittaja on jakanut ne pienen pieniin lukuosiin ja vie lukijaa loppuun saakka kronologisesti tapahtumien läpi periksi antamattta! Christina ei aja vain omaa asiaansa vaan puolustaa kaikkia sorrettuja ja syyttömästi tuomittuja omaisia ja vammaisia.

Toivon Liekki

      Teos on kertomus kamppailustani vaikeasti vammautuneen poikamme täysimääräisten ihmisoikeuksien toteuttamiseksi. Taival on ollut usein uuvuttava, mutta onneksi kulkua ovat helpottaneet silloin tällöin näkyneet valonkajastukset.

      Toivon liekki ei ole milloinkaan päässyt täysin sammumaan.

        Christina af Hällström

Onneksi alalla ja virkakoneiston puoleltakin löytyy joskus hyvää ymmärrystä ja ammattitaitoa tehdä hyvää yhteistyötä kehitysvammaisten omaisten ja myös itse kehitysvammaisen henkilön kanssa.!

Kunpa kaikki vaikeavammaisen omaiset säilyttäisivät toivon kipinän silloin, kun he joutuvat taistelemaan omaisten ja vammaisten ihmisoikeuksien puolesta.

Älköön toivon liekki koskaan sammuko!

Ei Anneta Periksi!


Владимир Высоцкий — Кони привередливые
Vladimir Vysotski — En anna periksi!

Toivotaan, jos ei vielä nyt, niin ainakin lähitulevaisuudessa yhteiskunta ja erityisesti vallanpitäjät ja viranomaispäättäjät huomaavat nämä heikommassa asemassa olevat Suomen kansalaiset!

Muualla Netissä Christina Af Hällströmin Kirjasta

viovio

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan kunta, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu