Elämäni Koulut. Osa 23. Toinen Kesä Budinossa.
Pitkä ja kylmä talvi 1957 – 1958 kaikkine kilpailuineen oli rasittava. Koko luistelukausi oli yhtä menoa kilpailusta toiseen. Vielä kevät, rankat opinnot, ja …
… Vihdoin kesä!
Lomalle Budinoon
Nyt olen lomalla ja missäpä muuallakaan kuin Budinon kylässä. Siellä Äitini, Lyyti-täti ja veljeni Tolja edelleen onnellisesti asuvat. Täällä kertaa en tullut lomalle yksin, vaan otin mukaan ystäväni Nina Anfimovan. Hän opiskeli samalla kurssilla kuin minä ja hänkin kiersi luistelukilpailuja, taitoluistelijana tosin. – Ja mikä ehkä tärkein syy: hän halusi nähdä Leningradin.
Tietenkin etukäteen kirjoitin omaisille. He ilahtuivat tulostamme kovasti. Ne tutut kesäiset touhut, joista jo kirjoitin blogissani Loma Budinossa, alkoivat samaan tien ja Niina oli mukana!
Hirsitalossa olisi ollut liian ahdasta yöpymisen suhteen, mutta onneksi asia ratkesi niin, että saimme yösijan hyviltä naapureiltamme, Olkkosilta!
Hotelli Luhti
Maantien toisella puolella asui vähän sukuakin meille Heistosille oleva Maria Olkkosen perhe. Siihen kuului Marian lisäksi hänen äitinsä Liisa, ja kaksi aikuista lasta, Marian tytär Lidia Olkkonen ja poika Nikolai Olkkonen.
Heidän talonsa vieressä, aivan talossa kiinni oli isoista kivistä tehty rakennus, jonka alakerrassa oli muun muassa läävä eli navetta. Navetan ylisillä oli luhti, jossa pidettiin heiniä. Tuonne luhtiin meille Niinan kanssa järjestyi yöpymispaikka koko kesäksi. Olkkosten lehmä märehti alapuolella. – Lehmän pitäminen muuten ei ollut helppo juttu. Valtion mailta ei heinää saanut ottaa. Se piti varastaa ojien pientareilta ja metsistä, kuka nyt mistäkin parhaiten onnistui saamaan.
Tuonne luhtiin oli mukava työntäyteisten kesäpäivien päätteeksi kellahtaa makuulle. Kuivien niittykukkien ja heinän tuoksu meidät sitten tuuditti uneen.
Kulta Katriina ja Kadonnut Inkeri
Tämä Volosovan piiri jäi sodan aikana vuonna 1941 saksalaisten miehittämälle alueelle. Saksalaisia upseereita majoittui ihmisten taloihin. En nyt tarkkaa tiedä Olkkosten talon kohdalla, mutta ainakin Budinossa Kostiaisen Annin ja hänen äitinsä talossa asuivat saksalaiset ja käskivät asukkaat asumaan saunaan. Näin Anni kertoi minulle. Heillä oli lehmä ja kanoja. Niiden tuotanto meni saksalaisten ravinnoksi ja onnistuivathan siinä sivussa talon omistajatkin pysymään hengissä. Olihan jonkun lehmät lypsettävä.
Tähän Olkkosten luhtiin liittyy toinenkin muisto edelliseltä kesältä. Kävin silloin jostain syystä Olkkosten luhdissa. Sieltä löysin suomenkielisiä kirjoja ja kuvalehtiä, joita katselin. Mieleeni jäi kaksi asiaa: Kulta Katriina -mainos ja Kadonnut Inkeri -niminen kirja. Sen kirjan näin silloin ensimmäistä kertaa. En silloin käsittänyt, että kirja kertoo meistä suomalaisista.
Mutta nyt, kun Arkangelista tulin lomalle ja pyysin sitä kirjaa, niin eivät he enää antaneetkaan sitä näkyviin. Vetosivat siihen, että se ”katosi jonnekin”. Ehkä pelkäsivät ilmiantoa, kun olin jo niin neuvostoliittolainen ja pian vieläpä valmistumassa valtion virkaan opettajaksi. Saattoipa sekin vaikuttaa, että seurassani ollut Niina ei kuulunut meidän suomalaisten ”sisäpiiriin”. Luulen, että jonkinlainen epäily oli siinä taustalla. Olkoonpa sitten niin tai näin, mutta minulle oli hieno yllätys, kun myöhemmin Suomessa ”törmäsin” tuohon ”Kadonnut Inkeri” -kirjaan.
Lavatanssit Volosovassa
Totta kai lähdimme Ninan kanssa kesän kunniaksi myös tansseihin. Niinä aikoina Neuvostoliitossa olivat muodissa ulkoilmassa pidettävät lavatanssit. Tanssilava oli Volosovan kulttuuritalon (Дом Культуры) läheisyydessä. Sinne oli noin kolme kilometriä matkaa. Kaunis kesäilta ja me kaupunkilaismuodin mukaan sonnustautuneina hyvällä tuulella lähestyimme tanssilavaa. Musiikki soi ja tanssiparit pyörähtelivät.
Lähestyimme tanssilavaa. Musiikki lakkasi ja huomasimme, että niin tanssijat kuin muu porukkakin alkoivat tuijottaa meitä. Muuten katu oli tyhjä ja vain me kahdestaan askel askeleelta lähestyimme tanssilavaa. Ilmapiiri tuntui jotenkin oudolta. No, tietenkin me olimme täysin tuntemattomia ja arvelimme tuijotuksen johtuvan siitä. Saatoimmepa jopa itse ajatella olevamme niin kauniita, että tuijotus johtui siitä! Hämillämme, mutta kuitenkin rohkeasti astuimme muutaman rappusen ylös tanssilavalle. Edelleen kaikki tuijottivat meitä!
Pienen tauon jälkeen musiikki alkoi taas soida ja tanssit jatkuivat. Me seisoimme Niinan kanssa mutta yksikään poika ei hakenut kumpaakaan meistä tanssiin. Lopulta lähdimme rohkeasti tyttöparina liikkeelle ja vasta sitten ymmärsimme, mistä tuijotus johtui. Kun tanssimme penkillä istuvien ”kylän ämmien” ohi, joku heistä sanoi kovalla äänellä, että hävytöntä ja osoitti meitä! No, mehän kaupunkilaisina olimme tulleet tansseihin pitkät muodikkaan housut jalassa! Kukaan nainen ei tällä kylällä ollut ennen tullut tansseihin housuihin pukeutuneena. Pukukoodin mukaan meidän olisi pitänyt tietenkin olla pukeutuneena hameeseen tai leninkiin. Pojatkaan eivät uskaltaneet meitä hakea.
Ei se ollut meille Niinan kanssa mikään miellyttävä tilanne. En muista jatkoa, mutta taisimme poistua näistä tansseista kesken juhlien! – Eivätpähän nämäkään tanssit olisi jääneet mieleen, jos kaikki olisi mennyt ”käsikirjoituksen mukaan”.
Syksy Tulee
Kesä kuitenkin jatkui omaa vauhtiaan. Tekemistä ja sukulaisten tapaamisia riitti. Leningradissakin käytiin.
Tästä kivasta vanhasta hirsitalosta oli tullut koko suvun kohtaamispaikka. Niin tänäkin kesänä!
Pian lähestyi syksy ja palasimme Ninan kanssa Arkangeliin aloittamaan viimeistä lukuvuotta Pedagogisessa korkeakoulussa.
Tarina jatkuu …
Hakemisto
Hakemisto Elämäni Koulut -sarjan kirjoituksiin löytyy tästä linkistä.
Kuvien Selityksiä
- kuva Viola ja Niina.
- kuva Olkkosten talon edustalla.
- Budino. Kesä 1958.
- Vasemmalta
- Enoni Arvi Heistonen, Maria Olkkonen, Anni Heistonen, Aune Amalia Heistonen, Edith Lamberg, Lyyti Heistonen, Nimeä en muista (Heistosen Einon ja Tamaran poika).
- Katso video.
- kuva Niina ja Viola.
- kuva Kaksi Hilmaa.
- kuva Veljekset.
- kuva Kaverukset.
- kuva Viola Budinassa.
- kuva Tolja ja Olkkosia.
- Budino. Kesä 1958.
- Olkkosen lapset.
- Tolja Heistonen keskellä.
- Katso video.
- kuva Erikoinen pensas.
- Budino. Kesä 1958.
- Anni Heistonen (Heinonen) Jakutiasta.
- Lyyti (Lidia) Heistonen, Hilma-Maria Heistonen.
- Nina Heistonen, Anni Heistosen tytär, kurkistaa aidan takaa.
- Mikä pensas on kuvassa? Onko se harvinainen, koska sen ympärille on kokoonnuttu.
- kuva Hilma-Maria ja Kissa.
- kuva Viljam ja Sulo kyläpolulla.
- kuva Hilma-Maria perunamaalla.
- Budino. Kesä 1958.
- Hilma-Maria Heistonen perunamaalla.
- Kerran jouduin puolustamaan tuota perunamaata, kun sovhoosin brgadeeri tuli mittaamaan kyläläisten palstoja ja vaati meiltä kolmen metrin kaistaletta sovhoosille.
- Menin sovhoosiin ja nostin asiasta äläkän. Puolustin Äitiä ja tätejäni, sodan veteraaneja. Ja nyt muutamasta metristä viette heiltä ruuan suusta.
- Lopulta sovhoosi luopui vaateistaan.
- Taustalla sovhoosin pelto ja brigadeerin hevonen.
- kuva Talvinen vierailu.
- kuva Paluu Arkangeliin.
- Budino. Syksy 1958.
- Suku saattamassa matkalle Arkangeliin.
- Perillä piti olla syyskuun ensimmäisenä päivänä.
- Viola kameran takana, ei kuvassa.
- Taustalla linja-autopysäkki. Suora yhteys Leningradiin.
- Olkkonen, Maria.
- Heistonen Lyyti.
- Heistonen, Hilma-Maria. Kädessä minun matkalaukkuni.
- Lidia Olkkonen.
- Nikolai (Kolja) Olkkonen.
- Nina Anfimova.
- Heistonen Tolja (Anatoli).
- Taustalla kyläläisiä odottamassa bussia.
- Viiden kilometrin päässä oli myös rautatieasema.
Videot
Pertti Väänänen, kiitos blogin suosittelusta! Kiva kun olet sinäkin näin myöhään linjoilla!
Hyvää alkanutta uutta vuorokautta!
Ilmoita asiaton viesti
Kommentti kopioitu Fb-sivultani.
Arvo Sulo Survo kirjoitti:
Kiitos, Viola! Onko tuo Budino oikeastaan Kupanitsan Putinan kylä? Kopioi kuvat ja merkkaa (missä, milloin, ketkä kuvassa) – lähetä sitten johonkin arkistoon: ne monet ovat kansatieteellisesti ja jopa historiallisestikin mielenkiintoisia!
Ilmoita asiaton viesti
Arvo Sulo Survo, kiitos! Olet aivan oikeassa! Onhan se suomalaisittain Putinan kylä. Mutta onko se oikein kirjoittaa ”Kupanitsan Putinan kylä”?
Kupanitsa ( Губаница / Губанитсы) on nykykartalla omalla nimellä mainittu kylä ja kuuluvan Volossovan piiriin, niin kuin Putinan kyläkin (деревня Будино)?
Ja kiitos neuvosta.Olen osan kuvista jo antanut arkistoitavaksi.
Hyvää Pääsiäistä!
Ilmoita asiaton viesti
Kommentti kopioitu Fb-sivultani
Arvo Sulo Survo kirjoitti:
SIUNATTUA PÄÄSIÄISVIIKKOA SINULLE! PS. ”Kupanitsan Putina” meidän kielenkäytössämme onkin oikeampi, kuin ”Volossovan Putina”. Se tarkoittaa: Kupanitsan seurakunnan Putinan kylä. Volossova 1800-luvulla oli alle 30 taloa käsittävä inkeriläiskylä, Kupanitsa oli keskus. Siellä oli suom., virol., ja ven. koulut, sairaala, kauppa, myöhemmin vojenkomaattikin.
Ilmoita asiaton viesti
Arvo Sulo Survo, kiitos paljon täsmennyksestä!
En ollut tietoinen Volossovan ja Kupanitsan historiasta!
Se onkin sitten parempi ja tärkeämpi kertoa ”Kupanitsan seurakunnan Putinan kylä”:stä!
Etenkin kun vielä tähtään kirjoituksissani niihin aikoihin, kun Inkerin kirkko alkoi elpyä ja Kupanitsan kirkko nousi raunioista ja täyttyi seurakuntalaisista..!
Itsekin olen ollut siellä silminnäkijänä.
Kiitos kommentista ja siunattua Pääsiäisviikkoa myös Sinulle, Arvo Survo!
Ilmoita asiaton viesti
Pekka Toivonen, kiva kun blogin aihe kiinnosti ja suosittelette sitä!
Kiitos!
Ilmoita asiaton viesti
Jaakko Wilenius, kiva kun piipahditte sivulleni lukemaan ja kiitos kun suosittelette blogia!
Tervetuloa uudelleen!
Ilmoita asiaton viesti
Jaakko Ojaniemi, kiva kun tulitte lukemaan tätäkin blogia ja suosittelette sitä!
Kiitos!
Ilmoita asiaton viesti
Jouko Repo, kiva kun aihe kiinnostaa ja tulitte lukemaan!
Kiitos blogin suosittelusta!
Ilmoita asiaton viesti
Veikko Huuska, kiva kun taas löysitte blogiini ja suosittelette!
Kiitos!
Ilmoita asiaton viesti
Kommentit on kopioitu Fb-sivultani.
Arvo Sulo Survo kirjoittaa:
”PPS. arvokasta on kuvissa: meien ihmeset, päremerssit (-korit), pirttilöin tekotapa, risu(nen) aita jne.”
Arvo Sulo Survo:
”Kun saat kirjoitukset (tietokoneella) kuviin (parasta suomeksi ja venäjäksi), niin kysy tietäviltä – niistä on ohjelmia – voit julkaista elämästäsi, suvustasi kuvakirjan, esim. 20 kappaletta. Se tulee olemaan tärkeä panos koko alueen historiaan! PS. voimme myöhemmin syksyksi sopia päivän: minulta on (koe)ilmestynyt uusittu runoelma, nyt on kaksikertainen koko, nimenä KORVEKKO (УШЕДШИЙ В ТАЙГУ).”
Ilmoita asiaton viesti
Arvo Sulo Survo!
Kiitos kommenteista!
Ne antoivat paljon uutta tietoa ja miettimistä näitä ”Elämäni Koulut”- sarjan kirjoituksiakin ajatellen ja muutenkin suhtautumista näihin muistelmiin.
Siunattua Pääsiäispäivää!
Ilmoita asiaton viesti
Arvo Survo kehoittaa Sinua tekemään elämästäsi kuvakirjan. Vähintäänkin sellainen on tehtävä!
Ilmoita asiaton viesti
Olisi se tosi hienoa.., mutta nyt minä olen keskittynyt kirjoittamiseen. Kunhan tästä saisin jotain aikaan..!
Ja kun en osaa vielä kuvitellakaan miten se kirja tehdään, niin pitäisi keskittyä siihen ja ” Elämäni Koulut” blogit jättää lepäämään…
On pakko tyytyä siihen, että ei kaikkea voi saada! Ja eteenkin vain omilla vähäisillä voimilla!
Kiitos Sinulle paljon rohkaisusta asiaan!
Oikein mukavaa kevättä! 🙂
Ilmoita asiaton viesti