Elämäni Koulut. Osa 23. Toinen Kesä Budinossa.

Pitkä ja kylmä talvi 1957 – 1958 kaikkine kilpailuineen oli rasittava. Koko luistelukausi oli yhtä menoa kilpailusta toiseen. Vielä kevät, rankat opinnot, ja …

… Vihdoin kesä!

Lomalle Budinoon

Nyt olen lomalla ja missäpä muuallakaan kuin Budinon kylässä. Siellä Äitini, Lyyti-täti ja veljeni Tolja edelleen onnellisesti asuvat. Täällä kertaa en tullut lomalle yksin, vaan otin mukaan ystäväni Nina Anfimovan. Hän opiskeli samalla kurssilla kuin minä ja hänkin kiersi luistelukilpailuja, taitoluistelijana tosin. – Ja mikä ehkä tärkein syy: hän halusi nähdä Leningradin.

Tietenkin etukäteen kirjoitin omaisille. He ilahtuivat tulostamme kovasti. Ne tutut kesäiset touhut, joista jo kirjoitin blogissani Loma Budinossa, alkoivat samaan tien ja Niina oli mukana!

Hirsitalossa olisi ollut liian ahdasta yöpymisen suhteen, mutta onneksi asia ratkesi niin, että saimme yösijan hyviltä naapureiltamme, Olkkosilta!

Hotelli Luhti

Maantien toisella puolella asui vähän sukuakin meille Heistosille oleva Maria Olkkosen perhe. Siihen kuului Marian lisäksi hänen äitinsä Liisa, ja kaksi aikuista lasta, Marian tytär Lidia Olkkonen ja poika Nikolai Olkkonen.

Heidän talonsa vieressä, aivan talossa kiinni oli isoista kivistä tehty rakennus, jonka alakerrassa oli muun muassa läävä eli navetta. Navetan ylisillä oli luhti, jossa pidettiin heiniä. Tuonne luhtiin meille Niinan kanssa järjestyi yöpymispaikka koko kesäksi. Olkkosten lehmä märehti alapuolella. – Lehmän pitäminen muuten ei ollut helppo juttu. Valtion mailta ei heinää saanut ottaa. Se piti varastaa ojien pientareilta ja metsistä, kuka nyt mistäkin parhaiten onnistui saamaan.

Tuonne luhtiin oli mukava työntäyteisten kesäpäivien päätteeksi kellahtaa makuulle. Kuivien niittykukkien ja heinän tuoksu meidät sitten tuuditti uneen.

Kulta Katriina ja Kadonnut Inkeri

Tämä Volosovan piiri jäi sodan aikana vuonna 1941 saksalaisten miehittämälle alueelle. Saksalaisia upseereita majoittui ihmisten taloihin. En nyt tarkkaa tiedä Olkkosten talon kohdalla, mutta ainakin Budinossa Kostiaisen Annin ja hänen äitinsä talossa asuivat saksalaiset ja käskivät asukkaat asumaan saunaan. Näin Anni kertoi minulle. Heillä oli lehmä ja kanoja. Niiden tuotanto meni saksalaisten ravinnoksi ja onnistuivathan siinä sivussa talon omistajatkin pysymään hengissä. Olihan jonkun lehmät lypsettävä.

Tähän Olkkosten luhtiin liittyy toinenkin muisto edelliseltä kesältä. Kävin silloin jostain syystä Olkkosten luhdissa. Sieltä löysin suomenkielisiä kirjoja ja kuvalehtiä, joita katselin. Mieleeni jäi kaksi asiaa: Kulta Katriina -mainos ja Kadonnut Inkeri -niminen kirja. Sen kirjan näin silloin ensimmäistä kertaa. En silloin käsittänyt, että kirja kertoo meistä suomalaisista.

Mutta nyt, kun Arkangelista tulin lomalle ja pyysin sitä kirjaa, niin eivät he enää antaneetkaan sitä näkyviin. Vetosivat siihen, että se ”katosi jonnekin”. Ehkä pelkäsivät ilmiantoa, kun olin jo niin neuvostoliittolainen ja pian vieläpä valmistumassa valtion virkaan opettajaksi. Saattoipa sekin vaikuttaa, että seurassani ollut Niina ei kuulunut meidän suomalaisten ”sisäpiiriin”. Luulen, että jonkinlainen epäily oli siinä taustalla. Olkoonpa sitten niin tai näin, mutta minulle oli hieno yllätys, kun myöhemmin Suomessa ”törmäsin” tuohon ”Kadonnut Inkeri” -kirjaan.

Lavatanssit Volosovassa

Totta kai lähdimme Ninan kanssa kesän kunniaksi myös tansseihin. Niinä aikoina Neuvostoliitossa olivat muodissa ulkoilmassa pidettävät lavatanssit. Tanssilava oli Volosovan kulttuuritalon (Дом Культуры) läheisyydessä. Sinne oli noin kolme kilometriä matkaa. Kaunis kesäilta ja me kaupunkilaismuodin mukaan sonnustautuneina hyvällä tuulella lähestyimme tanssilavaa. Musiikki soi ja tanssiparit pyörähtelivät.

Lähestyimme tanssilavaa. Musiikki lakkasi ja huomasimme, että niin tanssijat kuin muu porukkakin alkoivat tuijottaa meitä. Muuten katu oli tyhjä ja vain me kahdestaan askel askeleelta lähestyimme tanssilavaa. Ilmapiiri tuntui jotenkin oudolta. No, tietenkin me olimme täysin tuntemattomia ja arvelimme tuijotuksen johtuvan siitä. Saatoimmepa jopa itse ajatella olevamme niin kauniita, että tuijotus johtui siitä! Hämillämme, mutta kuitenkin rohkeasti astuimme muutaman rappusen ylös tanssilavalle. Edelleen kaikki tuijottivat meitä!

Pienen tauon jälkeen musiikki alkoi taas soida ja tanssit jatkuivat. Me seisoimme Niinan kanssa mutta yksikään poika ei hakenut kumpaakaan meistä tanssiin. Lopulta lähdimme rohkeasti tyttöparina liikkeelle ja vasta sitten ymmärsimme, mistä tuijotus johtui. Kun tanssimme penkillä istuvien ”kylän ämmien” ohi, joku heistä sanoi kovalla äänellä, että hävytöntä ja osoitti meitä! No, mehän kaupunkilaisina olimme tulleet tansseihin pitkät muodikkaan housut jalassa! Kukaan nainen ei tällä kylällä ollut ennen tullut tansseihin housuihin pukeutuneena. Pukukoodin mukaan meidän olisi pitänyt tietenkin olla pukeutuneena hameeseen tai leninkiin. Pojatkaan eivät uskaltaneet meitä hakea.

Ei se ollut meille Niinan kanssa mikään miellyttävä tilanne. En muista jatkoa, mutta taisimme poistua näistä tansseista kesken juhlien! – Eivätpähän nämäkään tanssit olisi jääneet mieleen, jos kaikki olisi mennyt ”käsikirjoituksen mukaan”.

Syksy Tulee

Kesä kuitenkin jatkui omaa vauhtiaan. Tekemistä ja sukulaisten tapaamisia riitti. Leningradissakin käytiin.

Tästä kivasta vanhasta hirsitalosta oli tullut koko suvun kohtaamispaikka. Niin tänäkin kesänä!

Pian lähestyi syksy ja palasimme Ninan kanssa Arkangeliin aloittamaan viimeistä lukuvuotta Pedagogisessa korkeakoulussa.

Tarina jatkuu …

Kuvien Selityksiä

  • kuva Viola ja Niina.
    • Budino. Kesä 1958.
    • Olkkosten puutarhassa.
  • kuva Olkkosten talon edustalla.
    • Budino. Kesä 1958.
    • Vasemmalta
    • Enoni Arvi Heistonen, Maria Olkkonen, Anni Heistonen, Aune Amalia Heistonen, Edith Lamberg, Lyyti Heistonen, Nimeä en muista (Heistosen Einon ja Tamaran poika).
    • Katso video.
  • kuva Niina ja Viola.
    • Budino. Kesä 1958.
    • Kesäisissä tunnelmissa.
  • kuva Kaksi Hilmaa.
    • Budino. Kesä 1958.
    • Sulo Heistosen vaimo Hilma Heistonen, o.s. Sistonen.
    • Äitini Hilma-Maria Heistonen.
  • kuva Veljekset.
    • Budino. Kesä 1958.
    • Viljam Heistonen.
    • Sulo Heistonen.
  • kuva Kaverukset.
    • Budino. Kesä 1958.
    • Tolja Heistonen.
    • Kolja Olkkonen.
    • Naapurukset.
  • kuva Viola Budinassa.
    • Budino. Kesä 1958.
    • Poseeraus.
    • Mekosta päätellen vuosi on 1958.
  • kuva Tolja ja Olkkosia.
    • Budino. Kesä 1958.
    • Olkkosen lapset.
    • Tolja Heistonen keskellä.
    • Katso video.
    • kuva Erikoinen pensas.
    • Budino. Kesä 1958.
    • Anni Heistonen (Heinonen) Jakutiasta.
    • Lyyti (Lidia) Heistonen, Hilma-Maria Heistonen.
    • Nina Heistonen, Anni Heistosen tytär, kurkistaa aidan takaa.
    • Mikä pensas on kuvassa? Onko se harvinainen, koska sen ympärille on kokoonnuttu.
  • kuva Hilma-Maria ja Kissa.
    • Budino. Kesä 1958.
    • Hilma-Maria Heistonen.
    • Joka talossa piti olla hiirikissa.
  • kuva Viljam ja Sulo kyläpolulla.
    • Budino. Kesä 1958.
    • Viljam Heistonen.
    • Sulo Heistonen.
    • Taustalla Sulo Heistosen talo.
  • kuva Hilma-Maria perunamaalla.
    • Budino. Kesä 1958.
    • Hilma-Maria Heistonen perunamaalla.
    • Kerran jouduin puolustamaan tuota perunamaata, kun sovhoosin brgadeeri tuli mittaamaan kyläläisten palstoja ja vaati meiltä kolmen metrin kaistaletta sovhoosille.
    • Menin sovhoosiin ja nostin asiasta äläkän. Puolustin Äitiä ja tätejäni, sodan veteraaneja. Ja nyt muutamasta metristä viette heiltä ruuan suusta.
    • Lopulta sovhoosi luopui vaateistaan.
    • Taustalla sovhoosin pelto ja brigadeerin hevonen.
  • kuva Talvinen vierailu.
    • Budino. Talvi. Noin 1958.
    • Sukulaiset vierailivat myös talvella.
    • Kuvassa.
    • Kolja (Nikolai) Olkkonen, joka opiskeli Ремесленное Училище -oppilaitoksessa.
    • Viljam Heistonen tuli käymään Slantsi’sta.
  • kuva Paluu Arkangeliin.
    • Budino. Syksy 1958.
    • Suku saattamassa matkalle Arkangeliin.
    • Perillä piti olla syyskuun ensimmäisenä päivänä.
    • Viola kameran takana, ei kuvassa.
    • Taustalla linja-autopysäkki. Suora yhteys Leningradiin.
    • Olkkonen, Maria.
    • Heistonen Lyyti.
    • Heistonen, Hilma-Maria. Kädessä minun matkalaukkuni.
    • Lidia Olkkonen.
    • Nikolai (Kolja) Olkkonen.
    • Nina Anfimova.
    • Heistonen Tolja (Anatoli).
    • Taustalla kyläläisiä odottamassa bussia.
    • Viiden kilometrin päässä oli myös rautatieasema.

Videot

viovio
Imatra

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan pitäjä, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu