Elämäni Koulut. Osa 24. Pohjolan Kisat.

Syyskuun ensimmäisenä 1958 alkoi taas seuraava lukuvuosi Arkangelin pedagogisessa korkeakoulussa, Instituutissa. Samana päivänä alkoi lukuvuosi koko maassa. Neuvostoliiton kaikissa oppilaitoksissa, niin kouluissa kuin myös ammatti- ja korkeakouluissa, alkoi uusi lukuvuosi aina ensimmäisenä päivänä syyskuuta. Tuo päivä oli yhtä juhlaa. Opettajat ja rehtorit onnittelivat oppilaita ja oppilaat puolestaan olivat hienosti puettuja ja luokkiin tuotiin kukkia.

Opintoja Instituutissa

Tällekin vuodelle Arkangelin pedagogiseen korkeakouluun tulivat uudet innokkaat opiskelijat niin liikunnan ja fysiologian kuin kaikille muillekin osastoille. Me kokeneet konkarit nokka pystyssä katselimme uusia tulokkaita ja ihailimme heidän innokkuuttaan. Me kun olimme jo loppusuoralla näissä opinnoissa.

Mutta ylpeily ei kestänyt kauan. Edessä oli viimeinen, eikä mitenkään helppo, lukuvuosi. Vaikkakin se jokapäiväinen opiskelun rutiini taas astui voimakkaasti esille, niin opetuksen sisällössä ei toistettu mitään vanhaa, jo opittua, vaan joka päivä tuli aina jotain uutta. Ja tuota oppia otimme nöyrästi vastaan evääksi vuoden päästä alkavaa työelämää varten.

Eihän meillä ollut vielä päästötodistusta, diplomia, kädessä. Usein oli mielessä se tuleva työelämä ja alkoi vähitellen jo jännittääkin. Vaikkakin työharjoittelua oli ollut ihan mukavasti ja pärjäsin siinä hyvin. Mutta silti.

Ei kun luentosaliin. Kynä ja vihko pöydälle ja korvat kuulolle! Eihän ollut tietokoneita eikä tabletteja internetistä nyt puhumattakaan. Joka vuosikurssin päätteeksi piti kirjoittaa kynällä, ei näppäimistöllä, kurssin lopputyö (курсовую работу)!

Välillä sitten juoksimme liikuntasaliin tai körötimme pitkin kaupunkia raitiovaunussa Dynamo- tai Trud-stadionille. Talvella taas suksille tai luistimille koko porukka. Yksilölliset harjoittelut omassa lajissa, jonka jokainen oli valinnut jo alusta asti, tulivat vielä erikseen päälle. Ne suoritettiin oppituntien päätyttyä kukin lajinsa mukaisesti. Minä tietenkin jääradalla.

Kämppäkaverini Tamara oli muuttanut jo sulhasensa kanssa Gorkij-kaupunkiin ja jatkoi opintoja sikäläisessä instituutissa. Ja minä olin muuttanut takaisin korkeakoulun asuntolaan.

Mitä kaikkea olimme saaneetkaan oppia näinä vuosina? Ne näkyvät diplomin sisäluettelossa. Mutta sen saamiseen piti tehdä vielä paljon työtä!

Pohjolan Kisat – Праздник Севера

Talvi lähestyi. Kilpailuja oli taas tiedossa, joten piti taas ahkeroida treeneissä, niin kuin edellisinäkin vuosina. Harjoittelustakin oli tullut jo rutiininomainen toiminta. Kilpailuja oli taas paljon paikallistasolla. Erityisesti muistiini ovat jääneet isot kilpailut Jaroslavissa ja Kirovskissa.

Kirovsk sijaitsee Kuolan niemimaalla, napapiirin pohjoispuolella, Murmanskin alueella. Se on lähellä Apatiitti -nimistä kaupunkia aivan Murmanskin radan varressa.

Meitä varoitettiin kyllä, ettemme poistuisi kaupungin alueelta kovin pitkälle, koska päivä on tosi lyhyt ja pimeys laskeutuu äkkiä! On vaara eksyä! Silti minulla ja kaverillani (olisikohan ollut Alevtina) tuo varoitus meni korvasta toiseen. Päivä oli valoisa ja me hyvällä tuulella lähdimme vauhdikkaasti latua pitkin menemään. Minä hiihdin edellä. Ja todellakin! Yhtä äkkiä huomasimme, että oli pimeä! Oli kuin musta verho olisi laskeutunut eteen. Pimeys oli totaalinen.

Käänsimme saman tien sukset tulosuuntaan ja lähdimme samaa latua takaisin. Mutta hiihdettyjä latuja olikin paljon ja yhtäkään niistä ei nähnyt pimeässä. Olimme eksyksissä!

Silloin pelotti.

Emme olleet kuunnelleet varoituksia vaikka vielä vähän ennen pimeän tuloa vastaamme tuli hiihtäjä, joka varoitti menemästä pitemmälle. Me vain iloisina jatkoimme hiihtämistä.

Kun silmä vähän tottui pimeyteen, näimme kaupungin valojen häämöttävän jossain lähellä. Hiihdimme ja hiihdimme kohti kaupungin valoa, mutta kaupunki vaan pysyi koko ajan yhtä kaukana! Nyt alkoi pelottaa oikein tosissaan! Kuitenkin lopulta pääsimme lähelle kaupunkia ja siellä sik-sakia haparoimalla, vieraassa kaupungissa kun olimme, lopulta päädyimme muun joukkueen luokse.

Ulkona ei liikkunut ketään ja pakkasta oli vähintään kaksikymmentä astetta.

Kaikki olivat tosi huolestuneita, erityisesti valmentajat! Eivät edes jaksaneet huutaa meille. Ja mekin tunsimme syyllisyyttä. Pää alhaalla ja anteeksi pyydellen menimme yösijalle. Paikallisten kertoman mukaan useat henkilöt ovat siellä eksyneet pimeydessä kohtalokkain seurauksin.

Onneksi me pääsimme takaisin perille!

Kirovskissa majoituksemme oli järjestetty niihin samoihin junanvaunuihin, joissa tulimme kaupunkiin. Aamu- ja iltapala tarjoiltiin vaunuissa. Juna oli lähtenyt Leningradista tai Moskovasta ja kerännyt matkalta kilpailijoita mukaan niin, että pitkä juna oli aivan täynnä, kun se tuli perille.

Paluumatka alkoi siitä, kun majoitustilana toimineisiin vaunuihin liitettiin kiinni Muurmanskista tullut veturi. Tällä kertaa junan toiseen päähän,

ja pilli vihelsi…

Kuvien Selityksiä

• kuva Leiri Jaroslavissa
  • 
  • 1959
  • Jaroslavlj
  • Viola istumassa toinen oikealta
  • Luoteis-Venäjän joukkueita
• kuva Lämmittelyradalla
  • 
  • Viola
  • 1959
  • Jaroslavlj
• kuva Joukkueet esittäytyvät
  • 
  • 1959
  • Jaroslavlj
  • Oikealla Arkangelin joukkue
  • Vasemmalta oikealle
  • Hanna Jakimtshjuk, Viola, Tuntematon, Tuntematon, Rudolf Sysojev
• kuva Voitto Jaroslavissa
  • 
  • 1959
  • Jaroslavlj
  • Viola voittajana
  • Paras naisluistelija
• kuva Pohjolan Kisat Kirovsk
  • 
  • 1959
  • Kirovsk
  • Vasemmalta oikealle
  • Alevtina Kunavjeva, Igor Ostashov, Alfjorov, Viola, valmentaja Boris Evgrafovits Dunajev, Hanna Jakimtshjuk
• kuva Pohjolan Kisat Kirovsk
  • 
  • 1959
  • Kirovsk
  • Taustalla Hibinsk-vuoret
  • Vasemmalta oikealle
  • Viola, Igor Ostaschov, Alevtina Kunajeva, valmentaja Boris Evgrafovits Dunajev, Hanna Jakimtshjuk, Alfjorov
• kuva Viola Pohjolan Kisoissa
  • 
  • 1959
  • Kirovsk
  • Viola poseeraa
• kuva Porokilpailu
  • 
  • 1959
  • Kirovsk
  • Nettikuva
  • Valmilmistautuminen starttiin
• kuva Porokilpailu
  • 
  • 1959
  • Kirovsk
  • Nettikuva
• kuva Hiihdon lähtö
  • 
  • 1959
  • Kirovsk
  • Hiihtäjät valmistautumassa lähtöön