Elämäni Koulut. Osa 31. Opettajan Virka.
Ensimmäinen työpaikkanihan Neuvostoliiton Valko-Venäjällä Minskissä oli Lasten Kaunoluistelukoulu Minskissä (Республиканская Школа Фигурного Катания), koska pikaluistelun valmentajan paikkaa ei ollut vapaana. Mahdollisesti oli tarkoitus aloittaa pikaluisteluryhmä. Tai sitten nämä kaunoluistelu- ja pikaluisteluryhmät olivat vain rekvisiittaa, koska minut oli otettu töihin nimenomaan kilpailemaan pikaluistelijana.
Kuitenkin seuraavana vuonna työtodistuksessa sanotaan, että ”pikaluisteluryhmän lakkauttamisen vuoksi” syyskuussa 1962 (3.9.1962) minut siirretään Valko-Venäjän urheiluneuvoston henkilöstöosaston käyttöön.
Pätkätöitä
Sain syyskuussa (19.10.1962) työpaikan Valkovenäjän Polyteknisessä instituutissa (Белорусский Политехнический институт), kun minut hyväksyttiin liikunnan tuntiopettajaksi lukuvuodelle 1962 – 1963. Kun määräaikainen työsuhde lukuvuoden loppuessa päättyi (4.6.1963), minut vapautettiin opetuksesta.
Samana päivänä lähdin kesäksi töihin pioneerileirille (Пионерлагерь Фабкома Тонкосуконного Комбината Минска) liikunnan johtajaksi, sen jälkeen kun minut hyväksyttiin siihen tehtävään. Kun pioneerileiri päättyi, minut vapautettiin työstä omasta pyynnöstä ja kohta syyskuussa 1963 minut otettiin takaisin Valko-Venäjän Polyteknisen korkeakoulun liikunnan opettajaksi, taas tuntipalkalla lukuvuodelle 1963 – 1964. Lokakuussa kuitenkin vapautui vakituisen opettajan paikka. Kilpailutuksen (был оъявлен конкурс) voittajana minä pääsin jo lokakuussa 1963 tämän korkeakoulun vakituiseksi opettajaksi.
Vakinainen ja ”oikea työ” oli minulle kiva yllätys ja olin kovin iloinen. Olin tätä työtä saanut siellä jo tuntiopettajana tehdä edellisen vuoden joten olin tutustunut opettajiin ja hekin iloitsivat puolestani. Opettajakunta oli kovin iäkäs ja minä nuorena spesialistina sain heiltä paljon neuvoja ja kannustusta.
Kansainvälisen Naisten Päivän kunniaksi sain virallisen tunnustuksen korkeakoulun henkilöstöosaston johtajalta P. Pirogov’ilta (П. Пирогов).
Vihdoinkin sai tehdä ”oikeaa työtä” ja vieläpä sain siitä säännöllistä palkkaa. Tähän asti olin ollut vain määräaikaisissa työsuhteissa.
Liikuntatunti
Miten sujui liikuntatunti?
Aikaisemmin olin tottunut siihen, että sama opettaja veti yksin koko oppitunnin alusta loppuun. Täällä korkeakoulussa uutta oli minulle se, että opiskelijaryhmää varten salissa oli odottamassa kolme opettajaa. Vuorotelleen olimme vastaavan asemassa.
Opiskelijaryhmä saapui ja asettui rivin opettajien eteen. Vastaava tervehti ja ohjasi ryhmän lämmittelyä ja lihasten venyttelyä ennen päätehtäviä.
Sitten vastaava jakoi opetusryhmän kolmeen pienempään ryhmään ja komensi harjoituspaikoille. Jokaisella opettajalla, kuin myös vastaavalla oli oma ohjelma, jonka suorittivat kaikki kolme alaryhmää, siihen annettiin aikaa noin 10 minuuttia. Sitten vastaava opettaja komensi ryhmät vaihtoon. Näin harjoitukset tapahtuivat pienissä ryhmissä ja jokainen sai yksilöllistä harjoitusta jokaisessa lajissa. Lopuksi vastaava päätti liikuntatunnin, Mars yhteen riviin!, ja ohjatusti päästi ryhmän liikuntasalista pukuhuoneisiin.
Jos liikuntatunti oli ulkona tai stadionilla niin siihen annettiin kaksi akateemista tuntia. Tällaiseen ohjelmaan nopeasti totuin ja tuntien järjestys tuntui hyvältä. Siinä oli mahdollisuus käyttää lyhyt aika tehokkaasti ja vieläpä keskittyä jokaisen opiskelijaan erikseen.
Se oli kunnon työtä! Sellaista, johon olin saanut koulutuksen. Pioneerileirit ja kaunoluisteluryhmät eivät tuntuneet aidolta työltä.
Luontoystävien Ryhmä
Polyteknisen instituutin opettajilla oli pieni luontoystävien ryhmä. Sen aktiivinen vetäjä oli Eduard Getsevits. He tekivät virkistäviä päiväretkiä luontoon kaikkina vuodenaikoina ja säästä riippumatta. Niin varhaissyksyllä kuin keväällä, niin talvella kuin kesällä!
Urheilu- ja liikuntaosastolta ei löytynyt muita halukkaita: Minä lähdin mukaan!
Irtisanoudun Polyteknisestä Korkeakoulusta
Kolme vuotta meni opettajan virassa, mutta mieli paloi valmentamaan pikaluistelijoita. Tässä korkeakoulussa ei ollut valmennettavia. Ei ollut varusteita, ei luistimia. Oikeastaan johtokunnallakaan ei ollut halua aloittaa sellaista projektia. Silti mieleni veti luisteluun.
Vaikka asiat sujuivat tosi hienosti Polyteknisessä korkeakoulussa ja itse olin jo aika hyvin sopeutunut henkilökuntaan ja ympäristöön, mutta niin kuin sanotaan ”ihmismieli kaipaa aina parempaa”!
Etsin mahdollisuuksia päästä enemmän opettamaan ja valmentamaan luistelijoita ja sainkin tietää, että Valkovenäjän Yliopistossa on luistelijoita ja mahdollisuuksia opettajatyön ohella kehittää sitä alaa!
Lähestyin asiallani rehtoria ja sain kutsun tulla hakemaan työpaikkaa V. I. Leninille nimettyyn Valko-Venäjän Valtiolliseen Yliopistoon. Onnistuin! Olin hyväksytty liikunnan- ja urheilun osaston opettajaksi, joten uuden lukuvuoden 1966 – 1967 aloitinkin Yliopistossa!
Tarina jatkuu…
Hakemisto
Hakemisto Elämäni Koulut -sarjan kirjoituksiin löytyy tästä linkistä.
- http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271186-elamani-koulut-osa-0-hakemisto
- Sama hakemisto Inkeri Klubi ry – Клуб Ингрия -sivustolla
- Школа моей жизни. Часть 0. Индекс.
Kuvien Selityksiä
- Kuva Ja ei kun töihin!
- Kuva Tällaisena tulin Minskiin.
- Kuva Kaunoluistimet jalassa.
- Kuva Työtodistus 1.
- Kuva Työtodistus 2.
- Kuva Työtodistus 3.
- Kuva Vaalipäivä.
- Kuva Retkellä.
- Kuva Saslik.
- Kuva Vihellys.
- Kuva Pioneerileiri.
- Kuva Lumi yllätti.
- Kuva Hattutemppu.
- Kuva Aamulla oli vielä lunta.
- Kuva Kolme jäällä.
- Kuva Lumipallojääkiekko.
- Kuva Jano yllätti.
Tämäki kirjotus kuvineen niin ihana, jonaki päivänä otan läppärin ja luen kaikki koulusti ja vielä tulossa uusiaki kirjotuksia, kiitos rakas Viola, tyylikkäitä ja asiallisia ja jotenki totuudellisia ja objektiivisia, vaikkenhän mie mikhän arvioijja ole, hyvvää äitienpäivää❤
Ilmoita asiaton viesti
Hei, Hilkka! Kiva kun piipahdit sivulleni ja suosittelet blogia. 🙂
Pyrin ainakin kovasti siihen, että pysyisin mahdollisimman lähellä todellisuutta ja objektiivisuutta kun kaivan esille elämäni tapahtumia sieltä kymmenien vuosien takaa hämärästä menneisyydestä!
Eihän sitä kaikkea voi muistaa, mutta kuvat ja dokumentit auttavat kovasti.Joskus on vaikea sijoittaa ne oikeaan paikkaan ja aikaan, kun ei kuvissa ole merkintää.
Kiitos kommentista ja oikein mukavaa Äitienpäivää sinullekin, Hilkkapien! 🙂
Kiitos paljon myös kun twiittaat kirjoituksiani! 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Kaunis nainen!
Ilmoita asiaton viesti
Tuo kaunis nainen kurkistelee nyt sieltä menneisyyden syvyyksistä tänne nykypäivään! Kiva kun huomasit! 🙂
Kiitos kommentista ja mukavaa sunnuntai-iltaa!
Ilmoita asiaton viesti
Oikein ihanaa äitienpäivää! Hienoja nämä sinun kirjoituksesi, vaikken olekaan kommentoinut aiemmin. Samaa mieltä, että todellakin kaunis nainen ja fiksu kaiken lisäksi.:)
Ilmoita asiaton viesti
Kiva kun käyt sivullani lukemassa kirjoituksiani! 🙂
Kiitos paljon kehumisesta ja blogin suosittelusta!
Oikein mukavaa Äitienpäivän iltaa!
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni tämä on hieno tapa muistella omaa elämäkertaansa ja samalla kertoa meille muillekin, miten elämä on vienyt!
Ilmoita asiaton viesti
Joskus kohtalo vie meitä ”outoja teitä…”!
Näin illan päätteeksi kuunnellaanpa mestaripelimanni Tauno Ahon esittämänä kappaleen ”Ei kotia meillä täällä”:
https://www.youtube.com/watch?v=ZuqalBivYks
Oikein mukavaa kevättä!
Ilmoita asiaton viesti
Sinulla on kyllä sanomaa, vaikken näitä elämäni kouluja ole aiemmin kommentoinut. Muistan kyllä muita asioita, joista vuosia sitten oli puhetta. Kiitos kappaleesta ja oikein hyvää kevättä myös sinulle!
Ilmoita asiaton viesti
Kiva kun tulit sivulleni keskustelemaan!
Kiitos kommenteista ja blogin suosittelusta!
Oikein mukavaa alkanutta aurinkoista päivää!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kaikille sivun vierailijoille, keskusteluun osallistujille, Fb-sivullani tykkääjille ja blogin suosittelijoille!
Oikein mukavia kevätpäiviä kaikille!
Aika rientää ja pian se Juhannuskin on jo kynnyksellä! 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Jännittää Viola koska pääset siihen hetkeen elämänkerrassasi kun tapaat kivan ”Andrein” ja …. Vai kävikö näin? 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Kävi niin tai näin se ei kuulu asiaan! Sanon kuitenkin näin, että valitettavasti suomalaista Perttiä ei löytynyt!!! ja venäläinenkään ei kelvannut, joten kävi juuri niin kuin ajattelet! Mukavaa viikonvaihdetta!
Ilmoita asiaton viesti
En tarkoittanut millään pahalla. Mutta ajattelin tämänkin puolen elämänkohtaloistasi kiinnostavan muitakin elämäkertasi lukijoita.
No, asia tuli selväksi, ei siitä sen enempää!
Ilmoita asiaton viesti