Elämäni Koulut. Osa 35. Hilma-Äiti.

Olen haastatellut Äitiäni Hilma-Maria Heistosta vuonna 2010, kun hän oli 97 vuotias ja tämä blogi kertoo hänen omista muistelmistaan.

Sisennetty kursiivi-teksti on Hilma Heistosen kertomaa.

97 Vuoteen Mahtuu Monenlaista Tarinaa

Aitini Hilma-Maria Heistonen (1913 – 2014) oli Isoisäni Simo Heistosen ja Katri Heistosen (os. luultavasti Tirranen, Katri Hanna) neljäs lapsi. Hän syntyi tsaarinvallan aikana 23. maaliskuuta 1913 Lempaalan pitäjässä, Oinaalan kylässä, Arvilan talossa. Muut lapset olivat Aune-Amalia (syntynyt 1908), Lyyti (syntynyt 1911), ja Anni (syntynyt 1915).

Tässä kolme kirjoitusta vuodelta 2010:

1. 97 Vuoteen mahtuu monenlaista tarinaa. Osa 1.
2. 97 Vuoteen mahtuu monenlaista tarinaa. Osa 2.
3. 97 Vuoteen mahtuu monenlaista tarinaa. Osa 3.

Äitini Lapsuus

Äitini muisteli mielellään lapsuuttaan, mutta monet muut elämän järkyttävätkin tapahtumat ovat jääneet hämärän peittoon.

Lapsuus oli onnellinen, perheessä oli kymmenen lasta, mukana ottopoika, isä, äiti ja mummo. Oinaala on ollut kotikylämme. Meillä oli oma talo ja omat maat! Ovia ei tarvinnut lukita, lähdettiinpä mihin tahansa. Talosta poistuttua oveen vain laitettiin pieni pönkkä, josta ulkopuolinen saattoi todeta, ettei ketään ollut kotona. Isämme Simo oli kylänvanhin.

Lapsuudesta minulla on hyviä muistoja, paitsi se, että äitimme kuoli noin 40 -vuotiaana. Meitä jäi neljä tyttölasta, Amalia, Lyyti, Anni ja minä.

Hilman Äidin Kuolema

Miten lapset kokivat äidin menetyksen? Äitini kertomuksen mukaan Katri-Äiti kuoli 1917, jolloin nuorin lapsi, Anni, oli kahden, äitini neljän, Lyyti kuuden ja vanhin Amalia kahdeksan vuoden ikäinen.

Arkku vietiin aitan kesähuoneeseen. Hilma ei ollut millään tahtonut ymmärtää sitä, miksi äiti oli viety sinne nukkumaan. Hän ihmetteli ja oli mennyt herättelemään äitiä teelle toisten kanssa. Mutta Isoäiti huomasi, että aitan ovi oli auki, ja haki hänet pois.

Yksi tädeistä olisi adoptoinut pienimmän Anni-siskon omakseen, mutta isä ei suostunut.

Kaikki neljä sisarusta jäivät kotiin isän ja isoäidin hoitoon. Isä oli silloin sodassa, mutta pääsi kotiin, kun lapset jäivät orvoksi.

Hilman Isoäiti

Isoäiti, eli ämmä, on ollut määrätietoinen kasvattaja. Ruokapöydässä ei saanut istua kyynärpäät pöydällä. Aterialle asetuttua ruoka siunattiin kädet ristissä ja pöydästä noustessa kiitettiin Jumalaa. Aterialla istuttiin hiljaa jalat paikoillaan.

Isoäidin ohjeet liittyivät myös kodin ulkopuoliseen elämään ja tapahtumiin. Kaikkea kuulemaansa ei pitänyt tuoda kotiin, erityisesti ei mitään toisia huonoon valoon saattavia asioita. Samoin, jos kotona oli sattunut jotain ikävää, se pidettiin omana tietona.

Vitsaa tuli, jos siihen antoi aihetta huonolla käytöksellä.

Uusi Äiti Tuli Taloon

Pian isä toi kotiin 18-vuotiaan Varpu-nimisen naapurin tytön vaimokseen.*

Kysyimme häneltä, neljä tyttöä, että saammeko kutsua äidiksi. Siihen hän vastasi: ”No äidiksihän minä tulinkin!”

Uusi äiti synnytti vielä neljä poikaa, Arvin, Sulon, Viljamin, Einon ja työn, Lempin, jota me kovin rakastimme. Muutenkin me vanhemmat tytöt pidimme huolta nuoremmista lapsista, koska isä ja äiti tekivät kovasti työtä.

Perhe tuli toimeen hyvin. Oli oma karja ja peltotyöt. Koska isä ja äiti tekivät kovin työtä, isommat lapset hoitivat pienempiä ja auttoivat kotitöissä.

Muistaakseni meillä Arvilassa – niin kutsuttiin meidän pientä kartanoamme, oli silloin kuusi lehmää ja lampaita, oma hevonen, taisi olla kaksikin. Isämme teki suurelle perheelle kaikki itse: reestä ja rattaista kenkiin ja turkkiin.

Tytöt Saivat Uusia Tehtäviä

Tytöt saivat myös uusia tehtäviä, kun perheen lapsiluku alkoi kasvaa. Työtä riitti varttuneemmille pienempien hoitamisessa. Neljä poikaa ja yksi tyttö kasvoivat rakastavassa hoidossa, vaikka kolhoosin aikaan huonolla ravinnolla, puol-nälällä. Koulunkäyntiin ei suuressa perheessä liiemmin panostettu. Varsinkin isoäiti korosti usein, että tytöt käykööt koulua sen verran, mitä luku- ja kirjoitustaidon hankkiminen vaatii. Hilmalle kertyi neljä kouluvuotta. Opetus oli suomenkielistä, vasta viimeisenä vuonna opetettiin venäjänkielen aakkoset.

Matkat Pietariin

Talvella Isä matkusti Pietariin heinätorille (Sennaja ploshadj / Сенная площадь) myymään heinää, maitoa ja lihatuotteita, sieltä hän toi tarvittavaa tavaraa ja ruokaa.

Muistan nytkin kuin katsoimme verhottomasta ikkunasta ja odotimme isää ja, ehkä sieltä on jäänyt mieleeni pieni runo.

”Lunta sataa tuiskuttaa
      ummessa on tie.
Missä lienee isäkulta
      eksynytkö lie?”

Isäkulta tuli aina kotiin, jossa sitten lapset ympäröivät häntä ja odottivat tuliaisia.

Isäni ei koskaan kenellekään huutanut tai ollut vihainen, hän oli aina naurusuulla ja hänen siniset silmänsäkin aina hymyilivät.

Mutta mummo (ämmä) kuritti lapsia ja kovasti, hänellä oli aina vitsa esiliinan alla kun hän lähestyi ”antamaan vitsaa” tottelemattomille.

Me kuitenkin menimme karkuun sängyn alle, josta hän ei pystynyt meitä saamaan esille. Me myös puolustimme pienempiä sisaruksiamme ja emme antaneet heitä rangaista. Minä sain vitsaa monta kertaa, koska taisin olla tottelematon ja itsepäinen.

Tarina jatkuu…

Hakemisto

Hakemisto Elämäni Koulut -sarjan kirjoituksiin löytyy tästä linkistä.

• Hakemisto Uuden Suomen Puheenvuorossa
• Sama hakemisto Inkeri Klubi ry – Клуб Ингрия -sivustolla
• Школа моей жизни. Часть 0. Индекс.

Kuvien Selityksiä

• Kuva Simo ja Katri Heistonen
  • 
  • Kuva lienee otettu 1915.
  • Simo ja Katri Heistonen.
  • Katrin koko nimi oli yhden muistiinpanon mukaan: Jekaterina Hanna os. Tirronen.
  • Katri oli Simon ensimmäinen vaimo ja
  • Hilman äiti.
  • IsoIsällä tsaarin armeijan lakki päässä.
  • IsoIsä vapautettiin 1914 alkaneesta maailmansodasta, kun vaimo sairastui.
• Kuva Katrin siskot
  • 
  • Vuosi ennen vallankumousta 1917.
  • Katrin (Heistonen) siskot.
  • Naiset kirkkomatkalla virsikirjat tiukasti kädessä.
  • Nastja-Täti oikealla.
  • Muut ovat, järjestystä en tiedä:
  • Pjat-Täti.
  • Liis-Täti.
  • Anni-Täti.
  • Mari-Täti.
  • Viides sisko puuttuu kuvasta. En tiedä kuka.
• Kuva Varpu Heistonen
  • 
  • Vuosi 1950-luku.
  • Varpu Heistonen vasemmalla.
  • Katri Heistosen vanhin tytär Amalia oikealla.
  • Varpu on Amalian ”Uusi Äiti”.
• Kuva Simo Heistonen
  • 
  • Vuosi 1950-luku.
  • Suvun ”KantaIsä” Simo Heistonen Igomilissä.
  • Taustalla asuntoparakki.
• Kuva Suku koolla
  • 
  • Vuosi 1950-luku.
  • Taustalla Igomelj’in asuntoparakki.
  • Takarivi vasemmalta oikealle.
  • Lyyti-Täti.
  • Amalia-Täti.
  • Hilma-Äiti.
  • Varpu Heistonen.
  • Alarivi vasemmalta oikealle.
  • Simo Heistonen.
  • Viljam Heistonen (Kresanov).
  • Niina Kresanova.
  • Lapsi on Viljamin ja Niinan.
• Kuva Heistosen tytöt
  • 
  • Heistosen tytöt olivat tunnettuja laulutaidostaan.
  • Heitä pyydettiin usein laulamaan häissä ja juhlissa.
  • Kuvassa tytöt hieman varttuneemmalla iällä.
  • Vuosi 1950-luku.
  • Taustalla Igomelj’in asuntoparakki.
  • -1- Lempi Heistonen (Sergejeva).
  • -2- Hilma Heistonen.
  • -3- Lyyti Heistonen.
  • -4- Amalia Heistonen.
  • -5- Anni Heistonen ei ole kuvassa.
• Kuva Anni Heistonen
  • 
  • Vuosi 1961.
  • Anni Heistonen Jakutiassa.