Elämäni Koulut. Osa 45. Työ Yliopistolla.

Supernainen

Nyt, kun olen välillä piipahtanut sukuni parissa seuraamassa läheisteni elämää, jatkan tässä siitä mihin jäin blogissa Elämäni Koulut. Osa 31. Opettajan Virka.

Minut on siis juuri hyväksytty liikunnan- ja urheilun laitoksen opettajaksi Valko-Venäjän V. I. Leninille nimettyyn valtionyliopistoon (Белоруский Государственный Университет имени В. И. Ленина).

Vuodet ovat 1966 – 1968.

Hyvä alku Alkoi?

Työ alkoi hyvin, vai sanoisinko ja sanonkin, että oikein hyvin. Olin intoa täynnä, että vihdoinkin sain erinomaisen ja saman tien vakituisen työpaikan ja palkkakin oli kohtalaisen hyvä! Kovasti ilahdutti ja jopa yllätti se, että en joutunut koeajalle esimerkiksi ensin tekemään työtä tuntipalkalla, jonka jälkeen talo olisi sitten katsonut kelpaanko heille!? Taustatietoa oli varmasti saatu edellisestä työpaikasta. En muista pitikö minun tuoda sieltä joku todistus tai suositus?

No, olihan kaupunki jo tuttu minulle ja uusi työ periaatteessa samaa kuin edellinen työni Minskin Polyteknisen instituutin korkeakoulussa.

Nyt ajattelen, että tällainen hyvä vastaanotto uudessa työpaikassa lisäsi intoa lähteä hoitamaan kunnolla työtä, johon olin koulutettu ja perehtynyt jo vuosien mittaan ja joka todellakin kiinnosti minua!

Pikaluisteluryhmä

Päätehtäväni oli tietenkin pitää liikuntatunteja yhdessä muitten liikunnanopettajien kanssa. Mutta jokaisella oli myös oma urheilulaji, jota jokainen piti tai ainakin yritti pitää kovasti yllä.

Minskin yliopistossa ei ollut ennestään minkäänlaista luisteluryhmää tullessani sinne. Niinpä ensitöikseni aloin levittämään tietoa mahdollisuudesta tulla valmennettavakseni perustettavaan pikaluisteluryhmään. Tietoa ryhmästä jaoin ensisijaisesti kertomalla opiskelijoille suullisesti ryhmän perustamisesta jokaisen liikuntatunnin lopussa.

Informaatio Yliopiston opiskelijoille luistelun ryhmän avaamisesta meni nopeasti perille. Pian sainkin kokoon riittävän määrän innostuneita opiskelijoita. Mutta olimme lähes tyhjän päällä. Ei ollut luistimia, ei harjoittelupaikkoja, ei mitään puitteita.

Sitten harjoittelupaikat kuntoon!

Yliopisto suhtautui luisteluryhmääni erinomaisesti. Kaikki pyynnöt ja ehdotukset otettiin saman tien hoidettavaksi. Se oli hienoa!

Pian meille löytyi kokoontumispaikaksi iso tila yliopiston ”pommisuojassa”. Se kelpasi meille hyvin. Siellä oli hyvä ilmastointi ja riittävästi valoa ja vieläpä pukuhuoneet, jonne päällysvaatteet jätettiin harjoittelun ajaksi.

Stadion

Lähellä yliopistoa oli Dynamo-stadion. Sitä sai käyttää vapaasti silloin, kun ei ollut kilpailuja. Stadionilla oli hyvät mahdollisuudet pitää liikuntatunteja verrattuna pieneen yliopiston liikuntasalin! Myös luisteluryhmä harjoitteli siellä usein.

      Kerran, kun olin pitänyt Stadionilla normaalin valmennustunnin luistelijoille, tunnin lopussa opiskelijat sanoivat: ”Katsopas tuonne!” ja osoittivat katsomossa istuvaa henkilöä. Hän oli ”yllätystarkastusta” suorittamassa oleva vanhempi opettaja muistiinpanovälineiden kanssa.

      En siitä välittänyt sen enempää, koska nämä yllätystarkastukset kuuluivat normaaliin opetuksen kuvaan. Mille tahansa oppitunnille saattoi tulla tarkastaja seuraamaan opetusta ilman etukäteisvaroitusta.

Stadionilla oli vielä hieman erikoinen paikka: katettu pururata. Sitä käyttivät myös vapaasti eri seurojen urheilijat. Niin mekin. Pururata kulki lähes koko stadionin ympäri katsomojen alla, joten sellainen katto siellä suojasi sateelta. Se oli tosi hyvä! Juoksuissa ja hypyissä se ei rasittanut niin kovasti lihaksia ja jänteitä, mutta oli kuitenkin aika rasittava treenipaikka, joten siinä pystyi hyvin treenaamaan myös erilaisia luistelussakin tarvittavia lihasliikkeitä!

Liikuntasali

Niin kuin mainitsin yliopistolla oli silloin aika pieni liikuntasali ja sinne oli tosi tungos! Pakollisten liikunnantuntien lisäksi salia käyttivät eri lajien valmennusryhmät, näitä ryhmiä kun oli jokaisella opettajalla. Oman lajiryhmän vetäminen oli käytännössä pakollinen vaatimus.

Kun minä sain oman pikaluisteluryhmäni kokoon, niin saliin ei ollut enää vapaita aikoja. Siellä olivat jo lentopallo-, koripallo-, miekkailu-, voimistelu-, ynnä muut ryhmät opettajineen. Puhumattakaan vielä salia käyttävistä yleisurheilulajien ryhmistä.

Me luistelijat aloimmekin käyttää ahkerasti Yliopiston lähistöllä olevia luonnonpolkuja. Ja tietenkin Dynamo-stadionin puitteita.

Liukulauta

Kun lähestyi syksy ja ulkoilma ei enää ollut suotuisa luisteluryhmän treenaamista varten, niin kiinnitin huomiota liikuntasalin parvekkeeseen, joka oli lähes aina tyhjillään. Vain kilpailujen aikana se toimi katsomona. Tiedustelin asiaa vastaavilta tahoilta ja saimme kuin saimmekin luisteluryhmälle käyttöön parvekkeen tilat.

Pyynnöstäni yliopiston puusepänverstas rakensi meille liukulaudat, jollaisia olin nähnyt harjoitusleireillä. Liukulauta oli aikansa hitti luisteluvalmennuksessa, koska se mahdollisti luisteluliikkeiden harjoittelun sisätiloissa (ja kesällä!).

    Liukulauta on liukaspintaisesta vanerista tehty levy, jonka pituus on noin puoli metriä ja leveys 1,5 – 2 metriä. (Pituus ja leveys luistelijan menosuuntaan katsottuna.) Liukulevyn reunoilla on ponnistuskapulat hieman viistosti menosuuntaan päin. Näistä ponnistuskapuloista luistelija sitten potkaisee itsensä liukuun kohti levyn toista reunaa ja takaisin.

      Onnistuin jopa saamaan yliopistolle grafiittijauhoa, jota sitten laitoimme levyn pinnalle niin, että siitä tuli hyvin liukas. Nykyään liukastamiseen on paremmat aineet.

Liukulaudan päällä oli mahdollisuus liukua luistelupotkuja käyttäen laidasta laitaan. Edestakainen liukuminen vaatii tosi hyvää tasapainoa ja tarkkaa ponnistusta, ettei joutuisi ”lentämään” alustan laidan yli lattialle.

      Pururadalla teimme saman harjoituksen hyppäämällä laidasta laitaan pysytellen koko ajan pikaluistelijan kyykkyasennossa.

Tällainen harjoitusteline meillä oli vuosien 1966 – 1971 välisenä aikana! Ilahduin, kun löysin Youtubesta (katso alempana) aivan saman tyyppiset liukulaudat. Luistelijat käyttävät niitä siis vielä tänäkin päivänä harjoitteluun!

Virkaylennys

Nämä kaikki yhteiset ponnistelut antoivat potkua asialle ja pian yliopiston luistelijat alkoivat menestyä jääradalla kilpailuissa muitten Minskin korkeakoulujen luistelijoiden kanssa. Erityisesti minua ilahdutti aika lupaava luistelija, pienikokoinen kemian laitoksella opiskeleva Niina Matusevits.

Yliopiston johto oli todennäköisesti tyytyväinen työhöni, koska jo parin vuoden päästä minulle ilmoitettiin, että olen saanut ylennyksen ja minut on nimitetty vanhemman opettajan virkaan V. I. Leninille nimetyn Valko-Venäjän valtionyliopiston liikunnan ja urheilun laitoksella (Старший преподаватель кафедры физкультуры и спорта БГУ имени В. И. Ленина).

      Olin tosi otettu!

Ylennyksestä sain kauniit onnittelut aika monelta. Näkiväthän he miten minä ahkeroin työssäni! Eräskin opettaja kehui kaikkien kuullen ja korosti suomalaisuuttani, että minussa on jotain sellaisia harvinaisia ominaisuuksia, todennäköisesti suomalaisuudesta johtuvia, joka näkyvät siinä otteessa, jolla kohtaan eteen tulevat asiat ja hoidan ne.

Mutta eräs toinen opettaja, jo työstä aika väsyneen näköinen ja eläkeikää lähestyvä, valitti, että hän on tehnyt työtä laitoksella jo lähes 20 vuotta eikä ole saanut ylennystä!? Se vähän pahoitti mieltäni, mutta työ ja elämä jatkui Minskissä!!

Niin jatkuu tämäkin tarina.

Video

Dynamo!
Minskin Legendaarinen UrheiluStadioni.

  1. Video https://youtu.be/cfYmmvo0Sno
    • Legendaarinen Stadion Dynamo, Minsk
    • Vuosi 1966.
    • Minsk.
    • Legendaarinen Stadion Dynamo, Minsk.

Liukulauta
Luistelun valmennus

  1. Video https://youtu.be/xUqPxLt9bE4
    • Liukulauta Luistelun valmennus
    • Liukulauta.
    • Luistelun valmennus.

Hakemisto

Hakemisto Elämäni Koulut -sarjan kirjoituksiin löytyy tästä linkistä.

Kuvien Selityksiä

  • Kuva Supernainen
    • Vuosi 1966 – 1967.
    • Viola Heistonen.
    • Sammuttamassa nuotiota.
    • Tässä kuvassa on menoa ja meininkiä!
  • Kuva Profiili
    • Vuosi 1966 – 1967.
    • Kesätunnelmissa.
    • Vain itikat puuttuvat.
  • Kuva Luontoretki
    • Vuosi 1966.
    • Kevätretkellä Luonnossa.
  • Kuva Männyn alla
    • Vuosi noin 1967.
    • Poseeraus.
  • Kuva Iltarusko
    • Vuosi noin 1967.
    • Poseeraus.
  • Kuva Voittajan on helppo hymyillä
    • Vuosi noin 1961.
    • Minsk.
    • Vasemmalla Viola.
    • Keskellä Baranova.
    • Kolmas tuntematon.
  • Kuva Turkisnäyttely
    • Vuosi 1968.
    • Talvimaisemissa.
    • Minsk.
  • Kuva Pylväsrivi
    • Vuosi 1968.
    • Pääkäytävä Minskin Lentäjien puistoon.
    • Парк Челюскинцев.
  • Kuva Virkakirja
    • Vuosi 1966.
    • Otettu töihin.
  • Kuva Virkakirja-2
    • Vuosi 1968.
    • Saanut ylennyksen.
  • Kuva Katse tulevaisuuteen
    • Vuosi noin 1970.
viovio

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan kunta, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu