Elämäni Koulut. Osa 46. Kesäleirille.

Viola 1967

Valkovenäjän valtionyliopiston opettajan työhön liittyivät myös opiskelijoille järjestettävät kesäleirit.

Leirivuorot olivat opettajien kesälomien aikana, joten työkomennukset (командировки) vuorotellen koskivat kaikkia, ainakin liikunta ja urheilunlaitoksen, opettajia. Varmaankin siitä sai komennuspäivärahan. Majoitus ja asuminen oli työntekijöille ilmaista, eli kuuluivat leirin ylläpitäjälle, eli yliopistolle. Opiskelijat pääsivät ilmaiseksi.

Niinä vuosina, kun itse työskentelin Valko-Venäjän valtionyliopistossa näkyi, että yliopisto oli kansainvälistynyt. Ainakaan yliopiston käytävillä tummaihoinen opiskelija ei ollut mikään harvinainen näky! Ulkomaalaisia opiskelijoita oli aika paljon.

Valkovenäjän Yliopisto oli Neuvostoliiton yksi ensimmäisistä, jossa avattiin (vuonna 1961) ulkomaisten kansalaisten valmisteleva tiedekunta (факультет подготовки иностраных граждан). Siellä opetus alkoi venäjänkieltä opettamalla! En muista oliko se yksi tai peräti kaksikin vuotta, kun heille opetettiin pelkästään venäjän kieltä ja sen jälkeen vasta jatkoivat opiskelua yliopiston eri laitoksilla. Esimerkiksi silloin, kun minä työskentelin siellä, niin opiskelijoita oli Kuubasta, Vietnamista ja Afrikan Norsunluurannikolta.

Ensimmäisen lukuvuoden päättyessä oli minun vuoroni lähteä kansainväliselle leirille ohjaamaan opiskelijoita leirielämään. Vuosi on 1967.

Siniset Järvet

Kesäleirit oli järjestetty Valkovenäjän Sinisten Järvien alueella. Siniset Järvet on ryhmä järviä Valko-Venäjän Minskin ja Vitebskin alueella. Wikipedian mukaan ”Siniset Järvet”-ryhmään kuuluu kaikkiaan 13 järveä. Suurin niistä Naroch-järvi (озеро Нарочь).

Se on tasavallan puhtain ja suurin jäärvi. Sen pinta-ala on 80 neliökilometriä, rantaviivan pituus on 41 km. Matkaa sinne on Minskistä 150 kilometriä. Todellinen Valko-Venäjän helmi!

Tänään se on Valko-Venäjän suurin lomakeskusalue ja samalla suojelualue, jossa taloudellinen toiminta on kielletty. Alueella ei saa olla ilman erityistä lupaa. Järvi on Narochansky-kansallispuiston suojassa.

Matka Leirille

Matka leirille alkoi Minskin Leninin aukiolta, nykyään Itsenäisyyden aukio, Yliopiston rakennuksen edestä. Siihen kerääntyivät kaikki kesäleirille lähtijät, niin ryhmien johtajat, opettajat kuin opiskelijatkin.

Paikalle saapuivat tilausbussit. Niitä oli ainakin kolme tai neljä. Kaikki hyvin maailmalla tunnettuja ja Neuvostoliitossa suosittuja unkarilaisen bussivalmistajan Ikaruksen linja-autoja. Niillä lähdimmekin köröttämään koko joukko kohti Naroch-järviä, jonne on Minskistä matkaa noin 150 kilometriä.

Tarina jatkuu…

Hakemisto

Hakemisto Elämäni Koulut -sarjan kirjoituksiin löytyy tästä linkistä.

Video

Matka Sinisille Järville
Hyvää Matkaa!

  1. Video https://youtu.be/JVVXJhIGDKU
    • Matka Sinisille Järville
    • Vuosi 1967.
    • Matka Sinisille Järville.

Kuvien Selityksiä

  • Kuva Viola 1967
    • Kuvan vuosi on todennäköisesti kevät 1966.
    • Viola Heistonen.
    • Nuori opettaja lähdössä leirille.
  • Kuva Minskin Yliopisto
    • Nettikuva.
    • Minskin Yliopisto
    • Tämä rakennus on valmistunut 1962.
    • Täällä olin töissä Minskissä.
    • Yliopiston edessä oli Leninin aukio.
    • Nyt se on Itsenäisyydenaukio.
    • Myös yliopisto oli omistettu Leninin nimelle.
  • Kuva Naroch-järvi
    • Nettikuva.
    • Naroch-järvi
    • Valko-Venäjän Sinisistä Järvistä suurin ja puhtain oli Naroch-järvi.
  • Kuva Matka 150 km
    • Nettikuva.
    • Matkaa Sinisille Järville oli 150 kilometriä.
  • Kuva Ikarus 630
    • Nettikuva.
    • Ikarus oli luksustason bussi Neuvostoliitossa.
  • Kuva Pääportti
    • Nettikuva.
    • Nykyinen pääportti Narodchanskin kansallispuistoon.
    • Järvi on osa tätä puistoa.
    • Täällä olimme kesäleirillä 1967.
viovio

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan kunta, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu