Elämäni Koulut. Osa 48. Opiskelijoiden Leiritoiminta.

Kesä 1967. Yliopiston leiri opiskelijoille Sinisten Järvien kauniissa maisemissa.
Leiri
Leirin tarkoituksena lienee ollut ensisijaisesti ulkomaalaisille opiskelijoille kehittää venäjänkielen taitoa, perehdyttää venäläiseen kulttuuriin ja tapoihin, hieman niin kuin ”selviytymisleiri-periaatteella”. Eli heidän piti osallistua tarpeen mukaan kaikkeen toimintaan, jolla pidettiin yllä leirin elämää.
No, esimerkiksi vaikkapa ensiksi pitää siistinä oma teltta ja oman ryhmän alue, mutta lisäksi osallistua tarvittaessa muitten ryhmien kanssa leirille tarpeellisiin hommiin. Sahaamaan puita ja pilkkomaan ne lämmitystä varten. Pumppaamaan vettä järvestä, joka oli ainakin sellaiset 10 metriä alempana jyrkähkön penkereen alla. Varmasti kaivokin oli olemassa, mutta vettä tarvittiin muuhunkin kuin juomavedeksi ja ruokalassa ruoanlaittoon.
Kaikenlaisiin muihinkin hommiin aina tarvittiin lisätyövoimaa, joten siihen pyydettiin ryhmästä myös opiskelijoita. Ja ryhmän komentajan piti määrätä omasta ryhmästä tarvittava määrä henkilöitä annettuihin tehtäviin.
Opiskelijoitten elämä leirillä oli muutakin kuin työntekoa. Siihen mahtui aika paljon kivaa! Kun vielä leiriläiset saivat vapaasti valita mennäkö uimaan, soutelemaan vai pelaamaan pallopelejä… Mutta ryhmän ”komentajan” piti periaatteessa aina tietää missä päin porukka tai osa porukasta liikkuu. Yleinen valvontakin oli tietenkin olemassa joka vastasi koko leirin ja leiriläisten turvallisuuden ylläpitämisestä!
Suurin osa leiriläisten ajasta oli hauskanpitoa ja vapaata seurustelua.
Liikunta
Niin kuin mainitsin ylempänä leiriläisten kuntoa ylläpitämistä varten opiskelijoille oli järjestetty mahdollisuus osallistua erilaisiin liikuntamuotoihin, esimerkiksi soudella, uida, pelata pallopelejä, retkeillä. Ryhmien välille oli järjestetty myös paljon kilpailuja.
Erityisesti mieleeni on jäänyt Kuuba – Afrikka jalkapallo-ottelu. Seurasin sitä kentän reunalta. Eräs kannustaja huusi koko ajan ”Lyyti!, Lyyti!”. Ja osoitti äänellä aika vauhdikasta pelaajaa. Kysyin onko se hänen nimi? No sehän on meidän paras ja tunnetuin pelaaja! Kerroin hänelle, että tätinikin nimi on ”Lyyti”! Oli hauskaa!
Päiväretki
Jokaisen ryhmän ohjelmaan kuului leirin aikana ainakin yksi pakollinen päiväretki Eko-polkua pitkin luontoon! Se alkoi leiriltä ja kulki kapeita metsäpolkuja pitkin luontoa vahingoittamatta. Pienpurojen, ojien ja huonon maaston yli pääsimme useimmiten omatekoisia kapeita pitkospuita pitkin. Jotkut kohteet saimme ylitettyä vain toinen toistamme auttaen. Ja retki jatkui. Samalla tutkailtiin hieman luonnon monimuotoisuutta ja pääsimme lopussa sitten katselemaan lomakylä Narach’in nähtävyyksiä ja lopuksi oikotietä rantaa pitkin takaisin leirille, koska lomakylä sijaitsi aivan Narach-järven rannalla.
Oman ryhmäni, venäläisten pienen ryhmän osalta (vain 6 henkilöä) minä olin päiväretkellä vetäjänä. Muut ryhmäni ulkomaalaiset opiskelijat Kuubasta, Vietnamista ja Norsunluunrannikolta Afrikasta osallistuivat retkelle jonkun toisen opettajan johdolla. Kaikki opettajat olivat yliopiston liikunnan ja urheilun osastolta. Näitä retkiä tehtiin tasaisesti eri päivinä.
Kulttuurielämä
Leiriläisten kulttuurielämä oli vilkasta! Tuntui siltä, että ryhmät ikään kuin olisivat kilpailleet keskenään ja jokainen halusi tuoda omasta kulttuuristaan parhaat puolet esille. Leirillä oli rakennus, jota voisi kutsua nuorisoklubiksi. Siinä oli mukavat tilat, jossa esiintymislava ja tuolit katsojille. Se oli iltaisin auki tiettyyn kellonaikaan asti ja kaikkien leiriläisten vapaassa käytössä. Erittäin sopiva keskinäiseen seurusteluun.
Nuorisoklubilla ryhmät harjoittelivat omaa kulttuuriohjelmaansa ja myös leirin loppukonserttia varten. Harjoitukset olivat tietenkin salaisia muilta ryhmiltä!
Leirin jäähyväiskonsertti jäi mieleeni. Jokaisen ryhmän esiintyjät pistivät parastaan ja erilaiset kulttuurisuudet musiikissa, lauluissa ja tansseissa tulivat kauniisti näkyviin. Muistoihini jäi erityisesti vietnamilaisten tyttöjen lauluesitys omassa kansallispuvussaan.
Tarina jatkuu…
Hakemisto
Hakemisto Elämäni Koulut -sarjan kirjoituksiin löytyy tästä linkistä.
- Hakemisto Inkeri Klubi ry – Клуб Ингрия -sivustolla
- Hakemisto Uuden Suomen Puheenvuorossa
- Школа моей жизни. Часть 0. Индекс.
Video
EkoRetki Luontoon
Tule mukaan!
Kuvien Selityksiä
- Kuva Lomakylä Narats
- Kuva Jyrkähkö penger
- Kuva Nähtävyys
- Kuva Pitkospuut
- Kuva Luonnon monimuotoisuus
- Kuva Paluumatka
- Kuva Lepohetki
- Kuva Koiran kanssa
Viola, tuo kuvaamasi kertomus NL:n ajoilta liikunnan ja kansainvälisyyden näkökulmasta on aivan ihanaa. Älä nyt ymmärrä kommenttiani väärin. Suurvallassa ei jokainen nurkka ole aina tyytyväinen. Hyvä kun sinulla on tuosta paremmastakin puolesta muistoja. Olen ymmärtänyt että muistoja on myös siitä varjopuolesta.
PS:
aika monet venäläiset muistelevat kaiholla nl-aikaa. Se on helppo ymmärtää Putinin oligarkki politiikan aikakaudella. Moskovan ja Pietarin ulkopuolulla ei mene kovin hyvin???
Ilmoita asiaton viesti
On muistoja myös varjopuolesta ja kirjoittanut blogejakin vaikkapa evakkomatkasta Uralille, pelosta pommituksen alla, kuin myös nälästä ja kurjuudesta ja selviytymisestä sodanjaloista…
Tässä sarjassakin löytyy jotain:
Elämäni Koulut. Osa 13. Terrorin Uhrit.
http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271609-elam…
Elämäni Koulut. Osa 32. Anni-Täti.
http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276271-elam…
Kiitos kommentista ja blogin suosittelusta! En huomannut PS:ta! Hyvää yötä!
Ilmoita asiaton viesti
Matti Villikari!
Eilen jäi kesken vastaus kommenttiisi.
– Minä en muistele kaiholla nl-aikaa ja enkä kaunistele sitä, jos niin ajattelette.
Mutta suuremman osan elämästäni olen elänyt siinä järjestelmässä. Nyt muistoissani kuljen niitä elämäni polkuja ruohonjuuritasolla, jotka ovat jääneet hämärään menneisyyteen ja joskus jopa ihmettelen asioita jotka sattuivat kohdallani.
”Elämäni Koulut”-sarjaan ei sovi nykyisen Venäjän politiikka. Lähdin maasta kun NL-romahti ja asun Suomessa jo lähes 30 vuotta ja olen ainoastaan Suomen kansalainen. Joissain blogeissa kyllä aiheesta kirjoittelin ja keskusteltiin, mutta tämän sarjan raameihin ei mahdu!
Kiitos paljon kommentista ja tervetuloa uudelleen!
Ilmoita asiaton viesti
Jaakko Ojaniemi!
Kiva kun satuit olemaan linjoilla ja suosittelet blogia!
Kiitos paljon ja oikein mukavaa sunnuntaita!
Ilmoita asiaton viesti
Monet varmasti muistelevat lapsuuttaan ja nuoruuttaan kaiholla vaikka elämässä tuolloin olisi ollut vastoinkäymisiäkin. Niin teen minäkin.
Ja kyllä Violan elämäänkin mahtuu muisteluksen mukaan paljon mukavia asioita, jos elämäntien alkupäässä oli kauheuksiakin.
Mutta. Vielä ei ole päästy siihen asiaan miksi Viola muutti Suomeen? Kaikesta päätellen elämäkerran tässä vaiheessa hänellä oli vahvat koulutukselliset ja työssäkäyntisiteet Neuvostoliittoon. Samoin sukusiteet.
***
Viola kiltti, poista tuo kysymyksesi ”Kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä?” blogiprofiilistasi. Se ei taannoisten parin isoäidin lainmukaisen maastapoiston perusteella ole relevanttia asiaa. Ei mitenkään!
Ei verrattuna Venäjän vanhusten elämään olemattomine eläkkeineen ja asumisolosuhteineen. Varsinkin suurkaupunkien ulkopuolella. Oma pikkuinen maapläntti ja lasten apu pelastavat monet nälkäkuolemalta.
Luin joku aika sitten, että syrjäkylien vanhuksia eli vielä maalattiaisessa talossa.
Toki vanhusten oloissa Suomessa on korjaamista, mutta paljon, paljon paremmat olot ovat kuin itänaapurissa. Myöskin paluumuuttajilla.
Kohteleeko Suomi (vaikka et kai olekaan isoäiti?) Sinua kaltoin? Sellaista toki koit venäläisen koulutuksesi aliarvostuksesta. Näin olen ymmärtänyt. Entä muuten?
Kaipaatko nyt takaisin Venäjälle?
Ilmoita asiaton viesti
Arvoisa kommentoija, Pertti Rampanen!
En millään pahalla, mutta en nyt halua siirtyä blogi-sarjastani ”Elämäni Koulut!” muihin aiheisiin, joista voisi keskustella kommenttisi pohjalta.
Ehkä jossain vaiheessa tulen tähänkin kommenttiisi vastaamaan laajemmin..?!
Kiitos paljon kommentista! Oikein hyvää kesänjatkoa! On odotettavissakin helteitä!
Ja kiitos paljon blogin suosittelusta!
Ilmoita asiaton viesti
Pekka Toivonen!
Kiva kun tykkäsitte kirjoituksesta ja suosittelette blogia!
Oikein hyvää kesänjatkoa!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kaikille sivun vierailijoille, keskusteluun osallistujille, blogin lukijoille kuin myös Fb-sivullani tykkääjille!
Oikein mukavaa kesää! Nyt lämmintä piisaa!
Ilmoita asiaton viesti