Elämäni Koulut. Osa 54. Viljam Heistonen.

Viljam ja Isä

Viljam Heistonen (Kresanov) on Simo Heistosen ja Varpu Heistosen (os. Tirranen) neljäs lapsi, oli syntynyt vuonna 1928 ja joutui 12 vuotiana lähtemään koko suvun kanssa evakkoon Udmurtiaan.

Udmurtia

Kun saavuimme syyskuun lopussa 1941 Sulvai-kylään Udmurtiassa meillä ei ollut muuta vaatetusta mukana kuin mitä pystyimme ja ehdimme laittamaan päälle lähtöhetkellä. Mitään ei saanut ottaa mukaan. Ei olisi mahtuneet avolavaisiin kuorma-autoihin, joihin käskivät kyläläisiä pikaisesti kiipeämään. Lähtöön aikaa 25 minuuttia! Silti perillä selvitä piti ainakin syksyn ja talven yli kevääseen ja kesään!

Inkeriläisten keskuudessa kuulin usein sanottavan

      Talvi tulloo tappaa lapset,
      kesä tulloo antaa kengät.

Udmurtian ajoilta Viljam-enostani jäi mieleeni se, että siellä hän oppi ja oli näppärä neulomaan puikoilla. Häntä kaksikymmentä vuotta vanhempi sisarpuoli ja kokenut neuloja Amalia opetti hänet neulomaan. Se auttoi kovasti selviytymisessä, koska pian tuli mahdollisuus neuloa jotain vaatetusta pellavalangasta. Pellavaa oli onnistuttu saamaan jostain. Amalia-täti osasi käyttää värttinää ja punoi pellavalankaa. Siitä sitten pystyi jotain neulomaan. Vaikkapa hihattomia miesten kesäpaitoja.

      Olin tosi ylpeä uudesta hameestani, kun lähdin Udmurtiassa kouluun. Sen helma oli kauniisti siksak-kuvioitu ja sen oli neulonut Viljam-eno pellavalangasta, jonka puolestaan oli Malja-täti värttinällä punonut rihmaksi.

Viljamista oli iso apu isälleen Simo Heistoselle. Yhdessä he tekivät tuohivirsuja koko perheelle. Minäkin sain uudet virsut koulua varten!

Viljamin Koulunkäynti

En tiedä kuinka monta vuotta Viljam ja vanhemmat veljekset Eino ja Arvi ja sisko Lempi ehtivät käydä suomenkielistä koulua. Todennäköisesti jokainen heistä ainakin aloitti koulun ja kävi pari, kolmekin vuotta venäjänkielistä koulua. Perhepiirissä tietenkin puhuttiin suomea.

Kuitenkin nuoremmat sisarukset pärjäsivät Udmurtiassa paremmin kielen kanssa kuin vanhempi sisarussarja, joista kukaan ei osannut venäjän kieltä. He olivat ehtineet käydä muutaman lukuvuoden suomenkielistä koulua ja eivät sitten jatkaneetkaan venäjänkielisessä koulussa vaan ryhtyivät auttamaan isää ja äitipuolta maatilan kotitöissä ja lastenkasvatushommissa, lapsenlikkana.

Sodan päätyttyä, kun jouduimme asumaan vuosina 1946 – 1947 Putinan kylässä (Будино), Viljam joutui niin kuin Arvi-velikin niin sanottuun tehdaskoulutukseen (ФЗО / Фабрично-Заводское Обучение). Viljamin opintopaikka lienee ollut Hatshina, jossa koulutettiin muurareiksi.

      Viljam kertoi minulle, että heidät määrättiin työharjoitteluun, yhdessä saman ryhmän toisen oppilaan kanssa, purkamaan kaakeliuuneja sodanaikana osittain raunioituneesta Hatshinan palatsista! He ihmettelivät sitä kovasti, koska uunit olivat lähes täysin ehjiä. Oli kova työ purkaa ne pois.

Muurarin ammatista tulikin sitten Viljamin pääammatti koko loppuelämän ajaksi. Hän teki muuraritöitä eläkkeelle asti kaivosmiesten ja palavan kiven kaupungissa Slantsyssa (город Сланцы Лениниградская область). Siellä muurareille riitti työtä. Valtavan kokoisia uuneja rakennettiin ja huollettiin jatkuvasti.

Hän auttoi myös kovasti Anatoli-veljeäni (Tolja) rakentamaan Putinaan omaa tiilitaloa. Se oli juuri Viljami, jonka aloitteesta talo päätettiin rakentaa tiilistä. Talo oli myös Putinan kylän ensimmäinen tiilitalo.

Elämä Igomelissä

Kun meidät siirrettiin taas Putinasta Viron kautta Igomeliin, Viljam oli silloin noin 22 vuotias, mutta ei ollut vielä käynyt armeijaa. Hänet kutsuttiin, mutta ei kelvannut, koska jalka oli kipeä. Hän kovin suri sitä, että hänen toisen jalan kantapää oli ollut kipeänä jo lähes 10 vuotta. Vamma syntyi, kun hän oli hypännyt korkeasta puusta ja kantapää osui terävään kiven sirpaleen. Kantapäässä oli huonosti parantuva haava.

Viljam sai toisen kutsun armeijaan asuessaan Igomelissä, meni komission eteen ja kertoi kantapään vaivasta. Siinä sattui olemaan hyvä kirurgi paikalla. Hän tarkasti jalan ja sanoi: Kyllä pääset tällä jalalla vielä kunnolla kävelemään ja otetaan sinut merivoimiin. Jossain korkeassa sotilassairaalassa Viljamille tehtiin leikkaus ja kantapää saatiin kuntoon.

Hän palveli merivoimissa viisi vuotta eikä tuona aikana päässyt kertakaan lomalle kotiin.

Viljam oli ennen armeijaa tutustunut Igomelissä ja ihastunut nuoreen venäläiseen vasta valmistuneeseen välskäriin (фельдшер) Niina Kresanovaan. Niina kävi tapailemassa Viljamia Armeijassa ja siellä he taisivat rekisteröidä avioliittonsa. Jostain syystä Viljam otti Niinan venäläisen sukunimen, joten armeijasta palasikin Viljam Kresanov.

Niinan reissaamisesta Viljamin palveluspaikkaan sopoteltiin kylällä sillä monet nuoret naiset olivat kiinnostuneita Viljamista, olihan hän komea suomalainen mies!

Muutto Slantsyn Kaupunkiin

Viljamille ja Niinalle syntyi kaksi lasta. He muuttivat asumaan Slantsyyn ja pyysivät Amalia-tätiä heille lasten likaksi. Aune-Amalia, Viljamin sisarpuoli, oli itse jäänyt perheettömäksi ja niin hän lähti kasvattamaan veljensä lapsia.

Amalia sitten asui heidän perheessään niin kauan kuin lapset aikuistuivat. Sittemmin Amalia muutti asumaan Putinaan Veljeni rakentaman, Viljamin muuraamaan!, tiilitaloon. Siinä hän asukin sisarensa Lyytin, äitini Hilma-Marian ja veljeni Toljan kanssa. Myöhemmin siihen muutti Jakutiasta vielä Anni-sisko. Joten Simo Heistosen neljä siskoa ensimmäisestä avioliitosta pääsivät lopulta takaisin yhteen veljeni Toljan rakentamassa uudessa tiilitalossa!

Viljam Kresanovan (os. Heistosen) ja hänen vaimonsa Niina Kresanovan viimeinen leposija on Leningradin alueella Slantsyn hautausmaalla. Tyttäret asuvat Moskovassa ja Pietarissa, joten näissäkin kaupungeissa Heistosen suvun yksi haara jatkaa elämää eteenpäin. Hyvä niin.

Tarina jatkuu…

Hakemisto

Hakemisto Elämäni Koulut -sarjan kirjoituksiin löytyy tästä linkistä.

Kuvien Selityksiä

  • Kuva Viljam ja Isä
    • Vuosi noin 1935.
    • Lempaalan Oinaalan Arvila.
    • Viljam istuu ison puuhevosen selässä.
    • Vieressä hänen isänsä.
  • Kuva Niina Kresanova
    • Vuosi 1950-luvulla.
    • Igomelj.
    • Niina Kresanova.
    • Nuori välskäri.
  • Kuva Viljam
    • Vuosi 1950-luvulla.
    • Viljam merivoimissa.
    • Varmaankin Niinan ottama kuva.
  • Kuva Viljam Slantsyssa
    • Vuosi 1960-luvulla, koska kuvassa oleva Anni Heistonen (Heinonen) tuli Jakutiasta vasta 1961.
    • Slantsy.
    • Taustalla Viljamin asuintalo.
    • Vasemmalta Takarivi.
    • Anni Heistonen (Heinonen).
    • Niina Kresanova.
    • Viljam Heistonen (Kresanov).
    • Eturivi vasemmalta.
    • Anni Heistosen Tytär.
    • Amalia Heistonen.
    • Amalian edessä vielä Niinan ja Viljamin tytär.
  • Kuva Perunapellolla
    • Vuosi 1948. Ehkä.
    • Putinan kylä.
    • Paloturvallisuussyistä miehet tupakoivat perunapellolla.
    • Vasemmalla Tolja Heistonen.
    • Viljam Heistonen.
  • Kuva Väärän koivun juurella
    • Vuosi noin 1967.
    • Viljam Heistonen.
    • Sulon vaimo Hilma Heistonen.
    • Lähdössä sieniretkelle.
    • Muut ovat jo menneet auton lavalle.
    • Tästä samaisesta aamusta on myös video: https://youtu.be/5vPRLalBDGg
  • Kuva Paistaa omenia
    • Vuosi 1970-luvun loppu.
    • Slantsy.
    • Viljam paistaa omenia lapsille.
    • Ehkä lapsenlapsille.
    • Tämä kuva muistuttaa minua syksystä 1945, jolloin Perin rautatieasemalla paistoimme raakoja omenoita ruuaksi. Nälkä oli kova eikä muuta ruokaa ollut saatavilla. Silloinkin Viljam oli ”ylimmäinen omenanpaistaja”.
  • Kuva Tyttäret
    • Vuosi 1960 luvulla.
    • Slantsy.
    • Viljam.
    • Hänen molemmat tyttärensä.
    • Seinämatto kertoo, että Slantsyn tehtaan palkalla oli varaa ostaa seinämatto.
  • Kuva Sosnovetsin riippusilta
    • Vuosi 1957.
    • Sosnovets, Сосновец, Neuvosto-Karjala.
    • Pian armeijan jälkeen Viljam kävi tapaamassa sukulaisia Karjalassa.
    • Taustalla kuuluisa riippusilta.
  • Kuva Rannalla
    • Vuosi 1958.
    • Sosnovets, Сосновец, Neuvosto-Karjala.
    • Nyt hän vieraili Karjalassa vaimonsa Niinan kanssa.
    • Kolmas henkilö on tuttu Igomelistä inkeriläinen. Nimeä en muista.
    • Taustalla vesiputous.
  • Kuva Isän hautajaiset
    • Vuosi 1963.
    • Putinan kylä.
    • Viljamin isän hautajaiset.
    • Vainajan arkku kannettiin kylän läpi ja vasta sitten se suljettiin ja laitettiin auton kyytiin.
    • Arkun kantta kantaa veljeni Tolja Heistonen ja Lempi Heistosen mies, Ivan.
    • Arkkua kantaa neljä veljestä.
    • Sukulaisia.
  • Kuva Arkun ääressä
    • Vuosi 1963.
    • Putinan kylä.
    • Simo Heistosen Arkun ääressä vasemmalta.
    • Sulo Heistonen.
    • Viljam Heistonen.
    • Arvi Heistonen.
    • Eino Heistonen.
    • Kuva otettu kotipihassa ennen saattueen lähtöä hautausmaalle.
    • Hautausmaalla arkku vielä kerran avattiin ennen hautaan laskemista.
viovio

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan kunta, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu