Elämäni Koulut. Osa 55. Sulo Heistonen.

Sulo Heistonen on viimeinen ja nuorin Lapsi Simo Heistosen ja Varpu Heistosen (os. Tirranen) avioliitosta. Hän syntyi vuonna 1930. Hänestä tuli 6-vuotiaana Eno Violalle. Jäi myös mainitsematta että toiseksi nuorin 8-vuotias enoni oli Viljam Heistonen, joten he olivat minulle pienenä leikkikavereita ja samalla huolehtivaisia enoja.

Viljam ja Sulon enojen ansiosta muistan hieman enemmän lapsuuttani Oinaalan kylän Arvilan talossa ennen kuin syksyllä 1941 tuli käsky lähteä evakkoon Uralille, Udmurtiaan.

Tiikki, Varis ja Hyppyrimäki

Itse savusaunan ja Arvilan talon erotti pienen pieni lampi, tiikki, jonka pohja oli savinen. Siinä vedessä pojat leikkivät ja polskuttelivat ja saattoivat uidakin. Minä kuljin usein nuorimpien poikien Viljamin ja Sulon perässä. Kerran olin leikkimässä sen lammen penkerellä ja putosin sinne veteen pää edellä. En varmasti olisi itse selvinnyt sieltä pois. Onneksi enot olivat siinä ja nostivat minut ylös takaisin penkerelle. Ei siitä paniikkia nostettu. Sen vaan muistan, että aikuiset ihmettelivät miksi hiukset olivat savessa. Sitten selvisikin, että ”kävin lammen savisessa pohjassa”.

Arvilassa pihallamme oli kesy ”Kotivaris”. Se ei päässyt lentoon jostain syystä ja liikkuikin hitaasti. Siitä oli ilo meille lapsille ja siitä pidettiin huolta ja ruokittiin. Mutta varis alkoi käyttäytyä oudosti, kun kävi kovin tykkäämään lasten paljaista varpaista ja tuli nokkimaan niitä. Se ei ollut enää kiva. Eräänä päivänä Kotivaris katosi. Oli ikävä sitä, mutta lohdutti kuitenkin, että (aikuisten kertomuksen mukaan) ”varis parani ja lensi metsään”!

Talvella pojat (enot), tietenkin isän tekemillä suksilla, laskivat mäkeä. Arvilahan sijaitsi Arvilanmäellä, joten ei tarvinnut pitkälle hiihtää mäkeä etsimään. Minäkin sain pienet sukset ja hiihdin niillä ja olipa minulle tehty vielä pienen pieni hyppyri, jonka yli piti osata laskea suksilla.

Tällaisia leikkejä muistan Arvilasta.

Sulon Opinnot

Oinaalan Arvilasta kun lähdimme evakkoon Uralille, Sulo oli noin 11-vuotias. En tiedä, mutta iästä päättelen, Sulo oli ehtinyt käydä koulua, ainakin ensimmäisen luokan kansakoulussa (начальной школы), jos ei sitten toisenkin. Udmurtiasta en muista, että Heistosen pojista kukaan olisi jatkanut koulunkäyntiä.

Syksyllä 1945 muutimme Putinaan. Putinassa koulu oli järjestetty Anni Kostiaisen ja hänen äitinsä taloon. Siellä ei ollut pulpetteja vaan pitkä pöytä ja molemmin puolin penkki oppilaita varten. Eri puolella pöytää eri luokat. Talon eteisessä, eli pienemmässä huoneessa olimme me, 1- ja 2-luokkalaiset.

Kun minä lähdin Putinassa toiselle luokalle, niin Sulokin lähti mukaan samaan kouluun mutta kolmannelle luokalle. Hän oli neljä vuotta vanhempi luokkansa muita oppilaita ja huomattavasti pitempi kuin muut. Mutta häpesi tuo pitkä poika käydä koulua ”pienten lasten” joukossa ja sen vuoksi jätti kansakoulun kesken.

Muistan kuinka Sulolla oli kuitenkin kova halu mennä kouluun. Hänen piti mennä sinne isompaan huoneeseen ja siellä hän jatkoi koulun käyntiä kolmannella luokalla, mutta kuitenkin sitten jätti koulun käynnin kesken kolmannen luokan jälkeen. Myöhemmin hän oli monesti pahoillaan tästä keskeyttämisestä.

Sulo kouluttautui autonkuljettajaksi ja oli siinä ammatissa koko elämänsä ajan eläkkeelle asti. Hän kertoi minulle jossain vaiheessa, kuinka hän oli kovin pidetty työntekijä ja osasi ajaa kaikenlaisia automalleja. Hänen pitkäaikaisin työsuhteensa oli kuljetusliikkeessä Volossovassa ja se kesti kymmeniä vuosia. Hänet olisivat nostaneet tuon firman johtoon, mutta koulutus oli siihen liian alhainen. Ammattiosaamista kyllä oli, mutta kolme luokkaa kansakoulua ei riittänyt.

Sulon Kaverit

Sodan jälkeen Pihkovan alueella Igomelissa oli paljon Sulon ikäisiä suomalaisia poikia ja minun kuva-arkistossani on säilynyt kuvat, joissa hänen lisäkseen on kaksi eri kaveria. Toinen Vähikkäisten perheestä. En muista missä vaiheessa Vähikkäät liittyivät sukumme ja muitten inkeriläisten perheiden joukkoon vaellustaipaleella, mutta ainakin Plussasta muistan heidät ja Igomelissä olen samassa kuvassa Aino Vähikkään kanssa. Sittemmin tiet erosivat.

Lienevätköhän Vähikkäät olleen Oinaalasta päin? Kukapa tietää?

Samaa mietin Tiigosista, joitten tytön kanssa olimme leikkikavereita. Tytön nimi taisi olla Impi.

Yhteys Sukulaisiin

Sulo on monessakin kuvassa sukulaisten kanssa, joten hänkin piti vahvasti kiinni omaisista ja tapaili tiheästi velijää ja siskon perhettä ja piti säännöllisesti yhteyttä sisarpuoliin.

Sulo avioitui inkerinsuomalaisen Hilman kanssa ja heille syntyi kaksi poikaa, joista yksi asuu Pietarissa ja toinen Suomessa.

Sulon Heistosen ja hänen vaimonsa Hilma Heistosen viimeinen leposija on Volossovan hautausmaalla, jonne on haudattu myös isä Simo Heistonen ja äiti Varpu Heistonen (os. Tirranen). Samalla hautausmaalla lepäävät myös vanhemmat sisarpuolet Aune-Amalia Heistonen, Anni Heinonen (Heistonen), ja veljeni Anatoli Heistonen.

Sukulaisten tarinat päättyvät tähän, ainakin toistaiseksi. Nyt olisi aika palata Valkovenäjälle, Minskiin.

Tarina jatkuu…

Hakemisto

Hakemisto Elämäni Koulut -sarjan kirjoituksiin löytyy tästä linkistä.

• Hakemisto Inkeri Klubi ry – Клуб Ингрия -sivustolla
• Hakemisto Uuden Suomen Puheenvuorossa
• Школа моей жизни. Часть 0. Индекс.

Kuvien Selityksiä

• Kuva Sulo Heistonen
  • 
  • Vuosi 1950-luvulla.
  • Igomel.
  • Sulo Heistonen.
  • Taustalla asuinparakin seinä.
• Kuva Sulo ja Vähikäs
  • 
  • Vuosi 1950-luvulla.
  • Igomelj.
  • Kevät.
  • Paikalle oli tullut ammattikuvaaja.
  • Seinä on koristeltu koivun oksilla kuvausta varten.
• Kuva Lilja, Aino ja Viola
  • 
  • Vuosi 1950-luvulla.
  • Igomelj.
  • Vuosi voi olla 1949.
  • Lilja Volkova.
  • Aino Vähikäs.
  • Viola Heistonen.
• Kuva Sulo ja Tuntematon
  • 
  • Vuosi 1950-luvulla.
  • Igomelj tai jossain Karjalassa.
  • Sulo oli töissä myös Karjalassa.
  • Sulo Heistonen.
  • Tuntematon.
• Kuva Sulo Slantsyssa
  • 
  • Vuosi 1950-luvun lopulla.
  • Slantsy.
  • Sukulaisten muuttoliike, muun muassa Slantsyyn, alkoi vasta Stalinin kuoleman jälkeen.
  • Takarivissä vasemmalta.
  • Sulo Heistonen.
  • Viljam Kresanov (Heistonen).
  • Istumassa vasemmalta.
  • Niina Kresanova.
  • Aune-Amalia Heistonen.
  • Lapsi sylissä.
  • Tuntematon.
• Kuva Sulo, Lapsi ja Hilma
  • 
  • Vuosi 1950-luvun lopulla.
  • Sulo Heistonen.
  • Lapsi.
  • Hilma Heistonen, Sulon vaimo.
• Kuva Putinan raitilla
  • 
  • Vuosi noin 1965.
  • Putina.
  • Sulo Heistonen.
  • Aune-Amalia Heistonen.
  • Kyläläinen.
  • Lapsia.
• Kuva Ruispelto
  • 
  • Vuosi 1970-luvulla.
  • Putina.
  • Taustalla Sumino-sovhoosin uusia rakennuksia.
  • Силосная башня.
  • Syödään ruispeltoon jääneitä tähkiä.
  • Lapset ovat jo isoja.
• Kuva Tolja ja Sulo
  • 
  • Vuosi 1947.
  • Putina.
  • Tolja Heistonen.
  • Sulo Heistonen.
  • Taustalla näkyy tosi vanha asuinrakennus, jossa Heistoset asuivan ennen hirsitalon ostamista.
  • Onneksi perunapelto oli kuitenkin iso.
• Kuva 5 siskoa
  • 
  • Vuosi 1963.
  • Putina.
  • Simo Heistosen arkun ääressä
  • Hilma-Maria Heistonen,
  • Lyyti Heistonen,
  • Lempi Heistonen,
  • Aune-Amalia Heistonen ja
  • Anni Heistonen (Heinonen).
• Kuva Viljamin hautajaisissa
  • 
  • Vuosi noin 1970-luvulla, ellei jopa 1980.
  • Slantsy.
  • Vasemmalta oikealle.
  • Lempi Heistonen.
  • Niina Afanasjeva.
  • Sulo Heistonen.
  • Tuntematon.
  • Viljamin ja Niinan tytär.
  • Arvi Heistonen.
  • Niina Kresanova keskellä kuvaa.
  • Tuntematon.
  • Niinan ja Viljamin tytär.
  • Eino Mäkinen.
  • Tuntematon.
  • Tuntematon.
  • Tuntematon.