Onko Suomessa MummoFobiaa?
Suomen kuvalehti nr15 nosti kirjoituksessaan ”miljoonan mummon maa isovanhempien ja mummojen merkityksen. Suomalaisessa kulttuurissa isovanhemmilla ei ole mitään oikeuksia puuttua ydinperheen asioihin.Suomalainen lainsäädäntö ei tunne laajaa perhekäsitettä, mikä tuli esille maahanmuuttaja mummojen karkotuksissa. Jopa pääministeri torjui laajan perhekäsityksen hyväksymisen, ”silloinhan olisi yhden mummon sijan talossa 4 isovanhempaa”. Olisiko se niin pelottavaa??
Meidän sukumme venäläisessä ja inkeriläisessä kulttuurissa isovanhemmat ovat olleet aina arvostettuja ja kunnioitettuja perheenjäseniä, joilla on ollut oikeus ja velvollisuuskin puuttua lasten ja lastenlasten elämään. Ei kukaan sitä kyseenalaistanut perheessä eikä yhteiskunnassakaan. Edelleen Venäjällä isovanhemmat ovat tärkeässä asemassa huolehtien esim., lastenlasten kouluun saattamisessa ja iltapäivähoidossa ilman minkänlaista lakia siihen.
Suomalainen lainsäädäntö asettaa viranomaisedunvalvojuuden vanhempien ja isovanhempien edelle lasten huostaanotoissa ja myös kehitysvammaisten kohdalla viranomaisedunvalvoja määrätään mielummin kuin vanhempi tai isovanhempi.
Olin hoitanut kehitysvammaista tyttärenpoikani pienestä pitäen Neuvostoliitossa, muutin hänen kanssaan Suomeen 1990 ja toimin hänen omaishoitajanaan ja edunvalvojanaan hänen asuessaan ensin luonani ja myöhemmin laitoksissa ja palvelukodeissa pääkaupunkiseudulla.
Imatralle muutettuamme tyttärenpokani palvelukoti aloitti heti pojan vieraannuttamisen minusta, en vain huomannut sitä alussa henkilökunnan leveän hymyn takana. Minusta tehtiin perätön ilmianto pahoinpitelystä tyttärenpokani mustelmasta hänen kasvoissa, joka oli todennäköisesti syntynyt laitoksessa. Tapaamiset lopetettiin kertaheitolla. Roikuin 11kk löysäsä hirressä, niin kuin Suomessa sanotaan, kunnes syyttäjä vapautti minut pahoinpitelyepäilyistä. Pahoinpitelysyyte hylättiin, mutta viranomaisedunvalvojan määrääminen onnistui laitokselta ja tapaamiset lopetettiin nyt vedoten pojan itsemääräämisoikeuteen.
Vieraannuttaminen alkaa saada jo farssimaisia piirteitä ellei olisi kysymys kahden ihmisen tragediasta. Pojan molemmat vanhemmat ovat kuolleet. Asun noin kilometrin päässä laitoksesta, jossa hän asuu vuokraalla. Tullessamme vastaan kadulla palvelukodin työntekijät asukkaineen kääntyivät ympäri, etteivät kohtaisi minua. Olen tavannut lapsenlapseni viimeistään 20.11.2009. Tullessani viime viikon keskiviikkona palvelukodin pihalle työntekijä juoksi kovaa vauhtia helmat heiluen sisään lukiten ovet, unohti jopa pari asukasta pihalle. Talo linnoittautui! Ovikello ei toimi. Puhelinsoittoon eivät vastanneet ja hälyttivät poliisin paikalle, että olen luvatta yksityisellä alueella. Tottelin tieteenkiin poliisin käskyä.
Näin toimittiin ehkä Etelä-Afrikassa apartheidin aikana tai Yhdysvaltojen Etelä-valtiossa 1800 luvulla. En tiedä itkeä vai nauraa tätä joukkohysteriaa, mitä palvelukoti harjoittaa minua 74v. mummoa kohtaan. Jos tämä ei ole syrjintää ja rotusortoa, niin mikä sitten?
Surullisinta on tietysti 28 vuotian kehitysvammaisen puhumattoman autistisen lapsenlapseni kohtalo. Häneltä on riistetty yhteys omaan lapsuuteen ja nuoruudeen, oman kulttuuriin ja äidinkieleen ja lämpimään omaiseen.Tytärenpokaani on hyvin helppo manipuloida ja johdatella, koska hän halua miellyttää vastaamalla peukalo ylös tai alas kuten olettaa kysyjän haluavan tai pelosta toimii kuten halutaan.
Jos palvelukoti tai työntekijät takertuvat yhteen asukkaaseen näin tiivisti, herää epäilys tarkoituisperistä, eteenkin kun eräs työntekijä todistajalausunnossaan kertoi Vantaan käräjäoikeuden edunvalvojuuskäsittelyssä, että hän kiinnostui jo heti alussa tästä ”mielenkiintoisesta tapauksesta”, siis kehitysvammaisesta asukkaasta laitoksessa!?
Isovanhemmilla on tärkeä rooli lasten lasten elämässä perinteen siirtäjänä. Suomalaisen yhteiskunnan tulisi nähdä meidät mummot rikkautena mummofobian sijan. Mummot voimavara eivät uhka!
Näin se valitettavasti on, mummotkin suljetaan Suomessa laitoksiin ja heidän luonaan ei käy kenkään. Onneksi itse olen saanut kasvaa monilapsisessa perheessä, jossa vanhempien töissä oli pomona isoäiti. Miten paljon opinkaan hänen keromuksistaan menneestä ajasta. Siksi kait ryhdyin historioitsijaksikin.
Valitettavasti tämä tapaus ei ole suinkaan ainutlaatuinen, sillä sosiaaliviranomaisten valta voitaa näköjään kaiken ja heillä on ollut todella useasti tapana touhuta itsenäisesti niin yksilän kuin yhteiskunnan etua vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
”venäläisessä ja inkeriläisessä kulttuurissa isovanhemmat ovat olleet aina arvostettuja ja kunnioitettuja perheenjäseniä,”
Silti heitä on jätetty selviytymään oman onnensa nojaan lasten muuttaessa Suomeen.
Nyt halutaan hurskastellen ottaa heidät tänne viettämään viimeisiä, sairauksien ja hoivan tarpeen täyttämiä elinvuosiaan.
Mikäpä on halutessa, kun saa toiminnallaan hyvän omantunnon ja kuluista vastaavat suomalaiset veronmaksajat.
Valitsemasi tapa syyllistää ja haukkua koko Suomi ja suomalaiset, kuten teit edellisessä tekstissäsi, on paitsi perusteeton myös hyvin paljastava
asenteestasi nykyistä asuinmaatasi ja sen ihmisiä kohtaan.
Olet kai elänyt täällä lapsenlapsesi kanssa jo parikymmentä vuotta? Kukahan sen ajan kulut ja tarpeet on maksanut?
Silläkö ei ole mitään merkitystä?
Jos hoitolaitos ja sen työntekijät kohtelevat Sinua mielestäsi väärin, niin valita siitä asiaan liittyville tahoille.
Tuskin täältä nettisivuilta apua uskot saavasi. Motiivisi lienee aivan jotakin muuta. Olkoonpa se mikä hyvänsä, se ei anna Sinusta hyvää kuvaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ai oleksi inkeriläinen, hieno homma. Miehän olen aivan pakana, mutta joskus aina sanon, että mulla on semmonen olo, että molen ollu inkeriläinen eellisessä elämässä. Mie tykkään kaikiasta jutuista missä kuulen niistä tai teistä ja niistä paikoista ja paikan nimistä.
Siis mieki luin sen Suomen kuvalehen jutun ja tiän, että Suomessa huostaanotettaan läppejä eikä kysytä isovanhemmille niitä. Son kauheaa, että perhheet yksinäistettään ja sitte ko hommat alkaa kaatua, ainoa tuki on viranomainen ja sonki jo kaksteränen miekka. Viranomaiset on se viiminen ja se on meikäläisillä perheilä heti ko läpit on yks-vuotihaita, net panhaan päivähoittoon laijjasta lukien.
Sitte ihmetelhään ko perheet ja läpit on niin haavottuvaisia ja vaikeuksissa. Se oli hyvä kirjotus. Oikein hyvä. Muistaakseni, ko emmie painanu niin miehleen, ko en aatellu sitä kommentoijja kellekkään. Mutta asia on tärkeä.
Hilkka Laronia Oulun korvesta, 3 läppiä ja 3 vunukkaista ja läpit on parasta!
Ilmoita asiaton viesti
Ei kellään suomalaisella ole mitään mummoja vastaan, jos eivät ole roistoja (mitä harvoin ovat). Suomalaiset rakastavat mummojaan ja keskimääräistä enemmän myös muiden maiden mummoja. Ja muiden maiden ukkeja ja keski-ikäisiä ja erityisesti lapsia. Esimerkiksi suuressa ja mahtavassa Venäjällä ei rakasteta edes omanmaalaisia isovanhempia tai lapsia niin paljon, että olisi järjestetty heille edes sellaiset kohtuuolot mitä meillä pienessä Suomessa on.
Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus velvollisuuksineen kuuluvat kaikille eikä vain ’alkuperäisille’ suomalaisille. Maassa maan tavalla kaikille, kulttuurieroista huolimatta.
Ongelma on siinä, että jotkut käyttävät erittäin epäoikeudenmukaisesti hyväkseen sitä, että Suomessa maan tapa on tarjota tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus ja niiden hengessä hätäapua ja muuta luottavaista tukea kaikille – myös niille, jotka eivät ole aikeissakaan olla rehellisiä ottaessaan vastaan tuota hyötyä. Valitettavasti kyse ei ole pelkästään yksilöiden vilpillisistä ja rikollisista valinnoista. Paljolti taustalla on myös kulttuuritaustoista juontuvaa vilpillistä ja meitä suomalaisia veronmaksajia hyväksikäyttävää asenteellisuutta.
Valitettavaa vilppikulttuuria on esiintynyt huolestuttavan paljon mm. romanien eli mustalaisten (gitanos, gypsies, gitannes, zigeuner, tshornyi etc.) keskuudessa. Mustalaiset eli romanit ovat itse asiassa euroopanintialaisia. Tulivat Eurooppaan 1000 vuotta sitten idästä ja etelästä. Suomessa ensimmäiset historiamaininnat mustalaisista ovat 1500-luvulta Ahvenanmaalta. Suomessa ovat siis jo vanha vähemmistö, mutta ei tänne juuri muita ole heidän jälkeensä tullut kuin venäläiset ja sitten nämä uudet tulokkaat kuten somalit ym. sekä nyt nämä etelänmustalaiset.
Kulttuuri ja elintavat säilyvät monillakin etnisillä ryhmillä vuosisatoja. Ei 500 vuotta vielä kaikkea muuta. Suomen romanit eivät ole varkaita ja kerjäläisiä (niin kuin eivät tietenkään valtaosin muutkaan romanit), mutteivät ihan kattavasti vielä työelämässäkään mukana maassa maan tavalla.
Ilmoita asiaton viesti
”Suomalaisen yhteiskunnan tulisi nähdä meidät mummot rikkautena mummofobian sijan.”
Eivät mummot ainoastaan rikkaus ole kun huomioidaan millaisia kasvavia kuluja heistä aiheutuu ikääntyvän suomalaisen yhteiskunnan sosiaaliturvajärjestelmälle ja kriisissä olevalle vanhusten terveydenhoitopalveluille.
Lisäksi isovanhemmilla voi olla hyvin vanhanaikaisia asenteita, jotka eivät välttämättä ole hyviä suomalaisessa nykyaikaisessa yhteiskunnassa. Esimerkiksi ulkomaalainen mummopiru voi vaatia perhettä ympärileikkaamaan lapset ja naittamaan heidät nuorena sukulaisille. Ei tietenkään mummon näkemyksiä tarvitse kuunnella, mutta tuossa oli kuitenkin esimerkki.
En tunne venäläistä sosiaaliturvajärjestelmää ja siellä kansalaisille tarjottavia palveluita, mutta luulisin sen olevan paljon vähemmän yhteiskunnalle kustannuksia aiheuttavaa, vaatimattomampaa ja rajallisempaa. Tämän muistaakseni moni Suomeen muuttanut ulkomaalainen vanhus on todennut, että täällä vanhuksella elintaso on huomattavasti parempaa vaikka erilainen kulttuuri, kieli ja ilmasto olisikin huonoja puolia kotimaahan verrattuna.
Vaikka sinullakin on huonoja kokemuksia suomalaisesta yhteiskunnasta, niin et ole kuitenkaan palannut Venäjälle vaikka siihen sinulla luultavasti myös Venäjän kansalaisena on oikeus? Olisiko siihen esimerkiksi syynä huonompi eläke Venäjällä?
Tähän ulkomaalaisten isovanhempien oleskelulupa asiaan olisi hyvä ratkaisu oleskelulupa, johon ei sisältyisi sosiaaliturvaa. Kyse ei lopulta ole mummofobiasta vaan rahasta. Kuinka huoltosuhteeltaan huonontuva velkaantunut Suomi selviää, jos annamme maahanmuuttajien tuoda isovanhempansa tänne vaikka heidän tarkoitus oli alkuaan parantaa huoltosuhdetta eikä heikentää sitä.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa on nyt tälläinen järjestys, ydinperhe käsitetään ilman isovanhempia, NL:ssä=Venäjä asia käsitetään toisin, koska ei ole (ollut) juuri yhteiskunnan turvaverkkoja. Turvaverkot eivät poissulje omatoimisuutta.
Tämä asia on ollut selvää jo kauan, jopa 90 ennen lukua, ei liene pitänyt tullut yllätyksenä kenellekään.
Perheiden sisäisesti toimitaan omatoimisesti niinkuin toimitaan, siihen on vapaus kaikilla, samoin asuinpaikan suhteen.
Ilmoita asiaton viesti
Halloo kantasuomalaiset, eipäs olla rasisteja. Kai maahanmuuttajilla, jotka ovat jo saaneet Suomen kansalaisuuden on myös oikeus kristisoida nykyisessä kotimaassaan kokemia epäkohtia. Ei heti tarvitse osoittaa ovea ja käskeä palaamaan entiseen kotimaahansa.
Karjalan evakkojen lapsena olen kuullut vanhemmiltani monta tarinaa, kuinka evakkoja ryssiteltiin ja osoitettiin ovea.
Asia kai oli isovanhempien ja mummojen roolin arvostuksen lisääminen yhteiskunnassa ja perheissä.
Perheen huoltajuusriidoissa läsnäoleva vanhempi ei vain mustamaalaa ja vieraannuta toista vanhempaa lapsista vann myös sen toisen puolen isovanhemmat joutuvat usein erotetuiksi lapsenlapsistaan, Suomen Kuvalehdessä puhuttiin eromummoista. Yhdysvalloissa isovanhemmat käyvät jo oikeutta lastenlasten tapaamisoikeuksista.
Pahempi vieraannuttamisen laji on kuitenkin viranomaisvieraannuttaminen, jota on tapahtuu lasten huostaanotoissa ja nyt myös kehitysvammaisten kohdalla
Ilmoita asiaton viesti
Inkeriläisten puolesta.
Inkeriläisiä houkuteltiin tänne Suomeen presidenti Mauno Koviston ”kutsusta”v.1990 ja he sinisilmisinä lähtivät ”paratiisimaahan”. Monet luopuivat kaikista oikeuksista Venäjällä ja ottivat Suomen kansalaisuuden 5v.oleskeluluvan jälkeen. Suomen vaatimus oli luopua Venäjän kansalaisuudesta ja niin moni teki. Eli kaikki oli jätetty taakse hyvän tulevaisuuden toivossa.Jos vaikka nyt olisi pettynyt kovasti siihen miten Suomessa kohdellaan inkeriläisiä, niin paluuta takaisiin on vaikea kuvitella, koska taas kotiseudulle ei pääse ja määräpaikka on hämärän päässä. Venäjällä pitäisi asua 3 vuotta että saisi venäjänkansalaisuuden takaisiin , jos haluaisi.Ne inkeriläiset, jotka eivät päässeet työelämään pärjäävät pienellä n 400e kk maahanmuuttaja erityistuella!. Suomenkansalaisina heillä on oikeus sosiaaliturvaan, niin kuin muillakin. Ei ole kohteliasta sinutella iäkästä blogin kirjoittaja.Tämä maamme tapa ei sovi Venäjältä muuttanutta kohtaan!
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitus pitää paikkansa. Suomalaista suurperhettä ei enää ole. Vanhemmat ja isovanhemmat toivovat parasta lapsilleen ja lapsenlapsilleen ja pyrkivät toimimaan sen mukaan. Asiat ei vain Suomessa noin vain onnistu oli tahtotila mikä tahansa. On useita syitä:
* Suomessa on tapahtunut melkoiset muuttoaallot maan sisällä 30-…40-vuoden sisällä. Yhteydet mm. isovanhempiin on ”kadotettu”
* ”Viranomaispirut” toimii vain lakien ja ohjesäännön mukaan. Siinä voi yksittäinen yksilö jäädä jalkoinen.
* Henkinen ilmapiiri on ajettu alas. Ei ole enää arvoja eikä ihanteita.
* Maassa varjellaan itsemääräämisoikeutta ja yksityisyyttä, vaikka kohteella ei ole edellytyksiä hoitaa asioitaan (on kokemusta).
* Viranomaiskoneistoa vastaan on vaikea taistella yksityisen ihmisen. Ei ole tietoa mitenkä? ja yksityisen resurssit ja varat oikeudenkäynteihin viranomais”pakkovaltaa” vastaan ovat rajalliset.
Ikävä kyllä ei näytä hyvältä Suomen osalta tulevaisuutta ajatellen. Suomessa on rakennettu loisteliaat kulissit ja raamit ilman henkistä sisältöä.
Ilmoita asiaton viesti
”he sinisilmisinä lähtivät ”paratiisimaahan””
Tämä on yksi suurimpia ongelmia siirtolaisuudessa, että ulkomaalaisilla on yleensä liian suuria odotuksia siitä, kuinka elämästä tulee mukavaa ja he rikastuvat, mutta osa kuitenkin päätyy slummiin ja tomaatinpoimijaksi riistopalkalla, joten elämä olisikin ollut parempaa kotimaassa perheen luona.
”Suomenkansalaisina heillä on oikeus sosiaaliturvaan, niin kuin muillakin.”
Ei tarvitse edes olla kansalainen ennen kuin suomalaisen yhteiskunnan hyvät puolet on katettu pöytään sosiaaliturvalla maustettuna.
”Tämä maamme tapa ei sovi Venäjältä muuttanutta kohtaan!”
Viola on asunut Suomessa yli 10-vuotta, että siinä ajassa hän varmasti on tottunut siihen, että suomalaiset eivät yleensä teitittele vaikka Virossa ja Venäjällä näin tapana olisikin. Maassa maan tavalla eikös juu vaikka tapa ei olisikaan yhtä kohtelias.
Ilmoita asiaton viesti
”Imatralle muutettuamme tyttärenpoikani palvelukoti aloitti heti pojan vieraannuttamisen minusta…”
– Tässä on mielestäni asian ydin, ei inkeriläisyydessä tai muukalaisuudessa. On aivan mahdollista, että viranomaiset Suomessa käyttäytyvät näin.
Tilanteen korjaamiseksi olisi syytä ottaa yhteyttä johonkin valvovaan tahoon, vaikkapa sosiaali- ja terveysministeriöön.
Viimeisimmästä tapaamisestanne on valitettavan kauan ja ehkä he ministeriössä tekevät asialle jotakin.
Ilmoita asiaton viesti
Jos on näin epämiellyttävää Suomessa elää suomalaisten veromaksajien rahoilla, olisi ehkä syytä harkita palaamista Venäjälle, missä bloginpitäjä ilmeisestikin viihtyi paremmin. Maassa maan tavalla.
Ilmoita asiaton viesti
#7 ”Karjalan evakkojen lapsena olen kuullut vanhemmiltani monta tarinaa, kuinka evakkoja ryssiteltiin ja osoitettiin ovea.”
Mielestäni on ääliömäistä verrata jotakin yksittäistapausta yhteiskunnan järjestämään toimintaan jossa myös voidaan syrjiä vieläpä lainmukaisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Viime sodan aikana inkeriläisten asuinalueella Leningradin länsipuolella käytiin valtavia taisteluja. Suomalaisilla sukukansoista huolestuneilla piireillä oli valtava halu auttaa inkeriläisiä pysymään edes hengissä. Niinpä suomalaiset pyrkivät antamaan niin monelle inkeriläiselle kuin pystyivät mahdollisuuden tulla Suomeen. Suomeen tuli inkerikkoja paljon. Sodan päättyessä niin kuin se päättyi Neuvostoliitto vaati Suomea lähettämään sinne inkeriläiset, joiden luvattiin pääsevän asumaan entisille kotipaikoilleen. Tietenkin kommunistit valehtelivat tapansa mukaisesti. Suomella ei tietenkään ollut muuta mahdollisuutta kuin kerätä venäläisten ja kommunistien silmien alla inkeriläiset ja lähettää heidät Neuvostoliittoon. Osa ammuttiin heti ja muut vietiin itään. He saivat Stalinin kuoleman jälkeen palata tipottain entisille asuinalueilleen.
Suomessa presidentti Koivisto määräsi annettavaksi inkeriläisille paluumuuttajan arvon ja he saivat halutessaan tulla Suomeen. Tätä lupaa on käytetty paljon.
Suomessa esiintyy tietenkin monia mielipiteitä, kuten muuttajien omassa keskuudessakin. Jotkut ovat pahoillaan, että Inkerinmaalla on enää niin vähän inkerikkoja, koska heitä muutti Suomeen paljon. Muuttaneista osa on pettynyt, koska Suomi ei olekaan paratiisi. Palanneita takaisin on kuitenkin vähän. Nykytavoille Suomessa oppineita sen sijaan on paljon kuten tämäkin isoäiti. Sillä, mitä on, ei ole merkitystä. Lisää pitää saada.
Ilmoita asiaton viesti