Hyväksyvätkö Suomen viranomaiset kidutuksen?

Kidutus on tahallista fyysistä tai henkistä kivun aiheuttamista, jonka tarkoituksena on tiedon saanti, rankaiseminen tai pelottelu.Kidutusten perimmäinen tavoite on persoonan tuhuoaminen.

Yk:n sopimus kieltää jäsenvaltioilta kidutuksen. Kidutusta pidetäänkin yhtenä pahimmista ihmisoikeus loukkauksista.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklassa kidutus määritellään pahimmaksi huonon kohtelun muodoksi.

Kidutusa vastaan Amnesty on kampainjoinut 1960 luvulta lähtien, tästä huolimatta se on yhä yleinen myös Euroopassa.

Suurimmassa kidutuksen vaaraassa ovat yhteiskunnan köyhät ja syrjityt. Kuka tahansa voi joutua kidutukdesen uhriksi. Usein kidutuksen uhreja on politiikot, toimittajat, ihmisoikeuspuolustajat, vähemmistöt tai vangittu henkilö.

Näin, siis kidutuksesta Wikipedia ja Amnesty Internatsional.

Olen joutunut mielestäni henkisen kidutuksen uhriksi, joten palaan henkilökohtaiseen asiaan.

Olen siis, maahanmuuttajan kehitysvammaisen autistisen vaikeasti puhevammaisen henkilön isoäiti ja ainoa elossa oleva lähisukulainen ja tukenut häntä syntymästä asti. Hän asuu nykyän erässä yksityisessä toimintakeskuksessa.Meidät erotettiin kertaheitolla toisitamme 12.1.2009. En tiedä miten lapsenlapseni jaksaa? 

Itse olen kokenut järkytyksen perättömästä ilmiannosta, poliisin 7-tuntisen kuulustelusta, jossa minulle esittivät puhumattomasta lapsenlapsestani tehty kuulusteluvideo, jossa näkyi selvästi kuinka puhetulkki ohjaili kehitysvammaista vastaamaan myönteiseti nostamalla peukalo ylös, että ”isoäiti on lyönyt häntä poskeen ja hän halua isoäidille rangaistusta”. Sen huomasi syyttäjäkin ja vapautti minut pahoinpitelyepäilyista.Käräjäoikeuden, jossa minulta vietiin epäokeudenmukaisesti edunvalvojuus 28.8.09, mutta hovioikeus vahvisti päätöksen ”oikeudenmukaiseksi”.

Olen tavannut viimeistään lapsenlastani 22.11.2009.Toimintakeskus ei anna myöskään hänelle mahdollisuutta tavata isoäitiään, vaikka palvelu-ja tukisuunnitelmaan on kirjattu, että ”..poika kertoi haluavansa jatkossa tavata mummoa. Hän halua tavata Violaa joko satakielessä tai käydä kahvilassa taikka kävelyllä”. Tämä toive on evätty kehitysvammaiselta.

Asun muutaman sadan metrin päässä toimintakeskuksesta ja olen yrittänyt kolme kertaa mennä tapaamaan lapsenlastani, mutta minua ei ole päästetty sisään. Viimeisen kerran yritin tukihenkilöni kanssa mennä tapaamaan 21.4.2010, jolloin toimintakeskus soitti poliisit paikalle syyttäen minua agressiviseksi, minkä tukihenkilö voi todistaa väärääksi.

Tunnen jatkuvaa piina ja tuskaa ja pidänkin tätä henkisenä kidutuksena mina kohtaan.

Olen miettinyt kovasti sitä, että miksi kaikki viranomaiset ovat lähteneet tukemaan toimintakeskuksen palkattua työntekijää ja ottivat toteeksi kaikki valheelliset väitteet, joilla minua mustalla maalataan, sen enempään tutkimatta asiaa ja minua kuulematta.

Mikä julmuus tässä maassa? Miksi erotettiin kehityisvammainen lapsenlapsi isoäidistään?Eletään 2000-lukua, ei inkvisitioaikaa!

27.5.2010 klo 13 Eduskuntatalon edessä, mielenosoitus : ”Kehitysvammaisten ihmisoikeuksien puolustaminen”

 

 

 

viovio

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan kunta, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu